Yleistä
Sydämen vajaatoiminta on eri syistä johtuva sairaustila, jossa sydän ei pysty normaalisti hoitamaan tehtäväänsä eli veren pumppaamista elimistöön. Vajaatoiminta ei siis ole itsenäinen sairaus, vaan sairaustila, joka voi johtua useasta eri sydän- ja verenkiertoelinsairaudesta. Sydämen vajaatoiminta on harvinainen alle 50-vuotiailla, mutta eläkeikäisiä vajaatoimintapotilaita on Suomessa yli 120 000.
Sydämen vajaatoiminnan syyt
Yleisimmät vajaatoiminnan syyt ovat kohonnut verenpaine, sepelvaltimotauti ja sen aiheuttama sydäninfarkti. Kohonneen verenpaineen kuormituksessa sydänlihas ensin vuosien kuluessa paksunee ja myöhemmin venyttyy ja jäykistyy, jolloin sen pumppauskyky alenee. Sydäninfarktissa osa sydänlihaksesta menee kuolioon ja korvautuu arpikudoksella, jolloin tämä alue ei pysty supistumaan. Usein vajaatoimintapotilaan sydän yrittää palauttaa pumppauskykyään suurenemalla. Röntgenkuvassa voidaan tällöin todeta ”sydämen laajentuma”.
Muita sydämen vajaatoiminnan syitä ovat läppäviat ja sydänlihaksen vaurioituminen tulehduksen, sydänlihassairauden tai runsaan pitkäaikaisen alkoholin tai huumeiden käytön seurauksena.
Sydämen oikean puolen vajaatoiminta voi kehittyä pitkäaikaisen (kroonisen) keuhkosairauden, esimerkiksi keuhkoahtaumataudin tai keuhkoverenpainetaudin (pulmonaalihypertension), seurauksena.
Sydämen vajaatoiminnan oireet
Sydämen vajaatoiminnan pääasiallinen oire on hengenahdistus ja voimattomuus ruumiillisen rasituksen yhteydessä. Ahdistus aiheutuu verentungoksesta keuhkoissa, sillä sydän ei jaksa pumpata keuhkoista tulevaa verta riittävästi eteenpäin. Tämän seurauksena elimistöön kertyy ylimääräistä nestettä, paino nousee ja syntyy turvotuksia, aluksi molempiin nilkkoihin. Vaikeassa vajaatoiminnassa ahdistus pahenee usein makuulle mentäessä, mutta helpottaa istuma-asennossa. Makuuasentoon voi tällöin liittyä myös kuivaa "sydänyskää". Vajaatoiminnan vaikeusastetta kuvataan niin sanotulla. NYHA-luokituksella: NYHA I -luokan vajaatoiminnassa oireita tulee ainoastaan kovassa rasituksessa, NYHA -IV -luokan vajaatoiminnassa oireita tuntuu levossakin.
Joskus sydämen pumppauskyky pettää äkisti, jolloin kehittyy äkillinen eli akuutti vajaatoiminta. Keuhkoihin syntyvä verentungos aiheuttaa keuhkopöhön, jossa hengenahdistus pahenee nopeasti ja on vaikea levossakin. Tila on hengenvaarallinen ja vaatii välitöntä sairaalahoitoa.
Turvotukset etenkin nilkoissa ja säärissä, lopulta myös ylävatsalla, ovat sydämen vajaatoiminnan tyypillinen oire. Ne johtuvat nesteen kertymisestä kudoksiin.
Sydämen vajaatoiminnan toteaminen
Sydämen vajaatoiminta todetaan tyypillisten oireiden, sydänsähkötutkimuksen, sydämen ja keuhkojen röntgenkuvan (thorax-kuva) ja sydämen ultraääni- eli kaikututkimuksen perusteella. Vajaatoiminnassa sydänsähkötutkimus ja thorax-kuva ovat harvoin täysin normaaleja. Yleensä tarvitaan myös laboratoriokokeita. Verikokeella tutkittu sydämen erittämän natriureettisen peptidin (P-pro BNP) arvo on lähes aina koholla hoitamattomassa vajaatoiminnassa. Vajaatoiminnan toteamisen lisäksi sen syy ja vaikeusaste pyritään aina selvittämään muun muassa sydämen kaikututkimuksen avulla.
Sydämen vajaatoiminnan hoito
Sydämen vajaatoiminnan hoitosuunnitelma laaditaan kardiologin johdolla yhdessä potilaan kanssa. Hoidossa pyritään ensin vaikuttamaan sydämen vajaatoiminnan taistalla olevaan syyhyn. Vajaatoiminnan tavallinen aiheuttaja, kohonnut verenpaine, hoidetaan tehokkaasti. Sepelvaltimotauti voidaan usein hoitaa lääkkeillä, joskus pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella. Vaikeaa sydämen vajaatoimintaa aiheuttava tai pahentava läppävika korjataan leikkauksella tai katetritoimenpiteellä.
Lääkehoito on tärkein osa sydämen vajaatoiminnan hoitoa, mutta myös säännöllisellä liikunnalla, painon tarkalla hallinnalla, alkoholin käytön kohtuullistamisella ja terveellisellä vähäsuolaisella ja riittävästi rautaa sisältävällä ruokavaliolla on tärkeä merkitys. Koska sydämen vajaatoiminta on vakava elinikäinen sairaus, potilaan valoisan mielialan ylläpitäminen ei ole aina helppoa. Lääkärin ja muiden ammattihenkilöiden tuki ja kestävä hoitosuhde, läheisten mukana olo ja vertaistuki ovat tärkeä osa hoitoa. Kelan ja Sydänliiton järjestämät kuntoutuspalvelut auttavat usein näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Vajaatoiminnan pahenemista ja sairaalahoidon tarvetta voidaan välttää tarjoamalla potilaalle tieto siitä mihin ottaa yhteyttä oireiden vaikeutuessa.
Sydämen vajaatoiminnan lääkehoito
Vajaatoimintaa hoidetaan useilla lääkkeillä, joista tärkeimmät ovat nesteenpoistolääkkeet (diureetit), ACE:n estäjä ja beetasalpaaja. Ennustetta voidaan eniten parantaa näillä lääkkeillä. ACE:n estäjä voidaan tarvittaessa korvata angiotensiinireseptorin eli ATR:n salpaajalla tai sellaiseen yhdistetyllä sakubitriilillä (ns. ARNI-lääkityksellä). Näitä samoja lääkkeitä käytetään usein myös kohonneen verenpaineen hoidossa. Varsinkin diabetesta sairastaville vajaatoimintapotilaille niin sanotuilla. SGLT2-ryhmän lääkkeillä on suuri merkitys. Beetasalpaaja voidaan korvata ivabradiinilla. Näistä ennusteeseen vaikuttavista lääkkeistä saadaan suurin hyöty, kun niitä voidaan käyttää riittävän suurilla eli tavoiteannoksilla.
Nesteenpoistolääkkeet (diureetit) ovat korvaamattoman arvokkaita vajaatoiminnan oireiden hoidossa. Niistä spironolaktoni ja eplerenoni voivat parantaa myös vajaatoiminnan ennustetta. Eniten käytetyn nesteenpoistolääkkeen, furosemidin, annosta voidaan muuttaa painon muutosten, turvotusten, hengenahdistuksen ja muidenkin oireiden mukaan. Näidenkin lääkkeiden käyttö ja varsinkin annosmuutokset edellyttävät niin sanottujen nestetasapainoarvojen (kreatiniini, natrium ja kalium) verikoeseurantaa. Lisäksi muun muassa digoksiinia ja pitkävaikutteista nitroa (nitraattia) voidaan käyttää vajaatoiminnan oireiden hoitamiseen. Monet vajaatoimintapotilaat tarvitsevat myös veren hyytymistä estävää lääkitystä. Tulehduskipulääkkeitä kannattaa käyttää harkiten ja mieluummin vain lyhytaikaisesti, koska niiden pitkäaikainen tai runsas käyttö voi pahentaa sydämen vajaatoimintaa.
Lääkehoidolla oireet lievittyvät huomattavasti ja suorituskyky paranee, ja oireita lievittäviä nesteenpoistolääkkeitä voidaan usein vähentääkin. Ennusteeseen vaikuttavia lääkkeitä (erityisesti ACE:n estäjiä, ATR:n salpaajia ja beetasalpaajia) ei kuitenkaan pidä vähentää saatikka lopettaa, vaikka oireet helpottaisivatkin. Matala verenpaine ja munuaisten vajaatoiminta voivat kuitenkin rajoittaa näidenkin lääkkeiden käyttöä. Vajaatoimintapotilaalla voi ilmetä raudanpuutetta, vaikka hemoglobiini pysyisi normaalinakin. Raudanpuutetta voidaan joutua korjaamaan suoneen annetulla rautalääkkeellä.
Sydämen vajaatoiminnan muu hoito
Joissakin tapauksissa sydämen vajaatoiminnan oireita voidaan merkittävästi helpottaa ja jopa ennustetta parantaa niin sanotun vajaatoimintatahdistimen avulla (CRT-tahdistin). Tarkoin valituissa tapauksissa alle 70-vuotiaille potilaille voidaan tehdä jopa sydämensiirto. Joskus vaikeata vajaatoimintaa hoidetaan tilapäisesti sydämeen ja aorttaan asennetulla ”apupumpulla”.
Sydämen vajaatoiminnan omahoito
Sydämen vajaatoimintaan liittyy liikunta- ja suorituskyvyn aleneminen muun muassa lihasten surkastumistaipumuksen (lihasatrofian) takia. Sitä voidaan kuitenkin estää liikunnalla. Säännöllisen liikunnan on todettu monella eri tavalla vähentävän sydämen työkuormaa ja parantavan toimintakykyä. Sopivia liikuntamuotoja ovat kävely, hiihto ja pyöräily vähintään kolmesti viikossa ja ainakin puoli tuntia kerrallaan. Vauhti on sellainen, että hieman hengästyy (syketaso 60–80 % maksimista). Lisäksi on hyödyllistä harrastaa lihasvoimaharjoittelua 1–2 kertaa viikossa melko kevyillä kuormilla. Enemmän liikunnasta sydämen vajaatoiminnassa: ks. Sydämen vajaatoiminta - liikuntaohje.
Vajaatoiminnassa turvotustaipumusta voidaan vähentää välttämällä liiallista suolan käyttöä. Vajaatoiminnan oireet lievittyvät ja sydänlihaksen rasitus pienenee, kun ylipainoinen laihduttaa ja tupakoitsija lopettaa sauhuttelun. Tulehduskipulääkkeet (esim. ibuprofeeni, naprokseeni ja diklofenaakki) lisäävät turvotustaipumusta, samoin liiallinen nesteiden nauttiminen.
Sydämen vajaatoiminnan vaikeutuminen
Vajaatoiminnan vaikeutumisen merkkejä ovat nopea painon nousu (jopa useita kiloja viikossa), turvotuksien lisääntyminen, hengityksen vaikeutuminen, yskä ja sykkeen nousu. Tällöin turvotusten poistoon usein määrättyä furosemidi-nesteenpoistolääkettä voi omatoimisesti lisätä, varsinkin jos sen annos reseptissä on merkitty liukuvaksi, esimerkiksi 2–4 tablettia vuorokaudessa. Tällöin lääkeannoksen muuttamisesta ja tavoitepainosta on etukäteen sovittu lääkärin tai vajaatoimintahoitajan kanssa. Samalla on tarkkailtava, löytyykö oireiden pahenemiseen muita syitä. Sellaisia voivat olla esimerkiksi särkylääkkeiden (tulehduskipulääkkeiden) käyttö, varsinkin matkoilla suolan käytön lisääntyminen, munuaisten toiminnanvajaus, tuore eteisvärinärytmihäiriö, anemia ja raudanpuute, keuhkotulehdus tai muu kuumesairaus. Tällöin hoidoksi ei riitä nesteenpoistolääkkeen lisääminen. Liiallinen nesteenpoistolääkkeen käyttö voi johtaa kuivumiseen, kaliumin puutteeseen ja väsymiseen, varsinkin helteisenä kesäaikana. Päivittäiset painonmittaukset helpottavat näiden tilanteiden arviointia ja hoitamista.
Sydämen vajaatoiminnan ehkäisy
Sydämen vajaatoiminnan vaaraa voidaan vähentää, varsinkin jos sen riskitekijöihin ja syihin puututaan ajoissa. Tärkeimpiä keinoja ovat sepelvaltimotaudin ehkäisy ja kohonneen verenpaineen huolellinen hoito. Sydänlihassairauden (kardiomyopatian) aiheuttamaa vajaatoimintaa voidaan usein estää ajoissa aloitetulla lääkehoidolla. Siksi sydänlihassairaus pitäisi todeta mahdollisimman varhain.
Lisää tietoa sydämen vajaatoiminnasta
Sydämen vajaatoiminta. Käypä hoito. Potilasversio 2018.
Kirjallisuutta
- Sydämen vajaatoiminta. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 (viitattu 15.11.2023). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
- Lommi J. Sydämen krooninen vajaatoiminta. Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 12.11.2021.
- Harjola V-P ja Tarvasmäki T. Sydämen akuutti vajaatoiminta ja keuhkopöhö. Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 11.10.2021.
