Keuhkojen kautta tapahtuvalla hengityksellä on keskeinen osuus ihmisen energiansaannissa: sen kautta otetaan happea ilmasta elimistöön ja poistetaan energia-aineenvaihdunnan lopputuotteena syntyvä hiilidioksidi. Fyysisessä rasituksessa lihasten energian tarve kasvaa, jolloin myös hapen kulutus soluissa lisääntyy; elimistön säätelyjärjestelmät kiihdyttävät tällöin automaattisesti hengitystä ja keuhkojen tuuletus voimistuu. Vaikka terveellä ihmisellä keuhkojen hapenottokyky ei rajoita elimistön fyysistä suorituskykyä, hengästyminen tai hengenahdistus on usein se subjektiivinen tuntemus, joka aiheuttaa fyysisesti raskaan liikunnan tai työsuorituksen keventämisen tai keskeyttämisen. Tässä kirjoitussarjassa ei käsitellä erikseen äkillisen hengenahdistuksen kliinisiä syitä.

Ihmisen hengitys on normaalisti tiedostamatonta ja automaattista, aivojen ydinjatkeen hengityskeskusten säätelemää. Normaalisti hengittäminen ei tunnu miltään erityiseltä. Voimme ehkä todeta, että rintakehä tai pallealihas liikkuvat rytmisesti tai että ilmaa virtaa nenän tai suun kautta sisään ja ulos, mutta emme tiedosta sitä vastenmielisenä.

Hengästyminen tai hengenahdistus eli dyspnea tarkoittaa tuntemusta, jossa olemme tulleet tietoiseksi siitä, että hengitys vaatii ponnistelua ("awareness of respiratory effort").

Huonokuntoisella, mutta muutoin terveellä ihmisellä jo kohtalainen fyysinen rasitus voi aiheuttaa hengästymistä.

Vaikka lääkäri tai hoitaja voisi potilaan hengitystapaa seuraamalla saada vaikutelman, että hän voisi tuntea hengenahdistusta, näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Hengenahdistuksen fysiologiset mekanismit ovatkin hyvin monimutkaisia ja monet tekijät vaikuttavat niihin.

Hengenahdistus on siis subjektiivinen tuntemus, ns. elämyssuure. Eri henkilöt kuvaavat hengitysponnistelun tai vaikeutuneen hengityksen tunnetta hyvin eri tavoin. Kansainvälisessä kirjallisuudessa hengenahdistuksesta tai hengitysponnistelun tunteesta käytetään usein yleisnimitystä dyspnea.

Kuvassa on kaavio hengenahdistuksen erilaisista verbaalisista ilmaisuista. Kuvaan on sisällytetty selvimmin toisistaan erottuvat alatyypit.

Jos hengitys alkaa tuntua työläältä ja hengitys vaatii subjektiivista ponnistelua, tilannetta kuvataan usein hengästymisenä ("breathlessness, shortness of breath"). Tällainen tuntemus voi tulla esiin rasituksessa esimerkiksi huonokuntoisella henkilöllä tai lievää sydämen vajaatoimintaa potevalla. Hengästyminen on monen mielestä lievempi ilmaisu vaikeutuneen tai työlään hengityksen tuntemusta kuvaamaan kuin hengenahdistus.

Henkilö voi kuvata rintakehän tuntuvan hengittäessä ahtaalta fyysisen rasituksen yhteydessä ("tightness"). Tällainen tuntemus voi tulla esimerkiksi astmassa tai keuhkoahtaumataudissa, joissa keuhkoputket ovat ahtautuneet. Tämän kaltainen tuntemus voi tulla myös sepelvaltimotaudin rasitusoireena.

Ilmannälkä ("air hunger, unsatisfied inspiration") kuvailee hengenahdistusta yleensä tilanteissa, joissa henkilöllä esiintyy liiallista hengittämistä eli hyperventilaatiota hengityksen säätelyhäiriön takia. Tällainen tilanne liittyy tyypillisesti myös paniikkikohtaukseen. Ilmannälkä-tuntemus voi tulla myös toiminnallisen äänihuulisalpauksen (VCD) yhteydessä, jossa sisäänhengitys vaikeutuu kurkunpään tilapäisen ahtautumisen seurauksena. Ilmannälkää voi tuntua myös silloin, kun joudutaan hengittämään ilmaa, jonka happipitoisuus on normaalia alhaisempi. Tällainen on tavallista vuoristossa liikuttaessa.

Tukahduttava olo ("stifling sensation") on joidenkin potilaiden käyttämä ilmaisu sydämen vajaatoiminnan tai keuhkoveritulpan aiheuttamasta hengenahdistuksesta.

Puristuksen tunne kurkussa tai rinnassa ("chest discomfort") voi ilmaantua rasituksessa sepelvaltimotautipotilaalla. Se voi muistuttaa hengenahdistusta.

On paljon muitakin ilmaisuja, jotka kuvaavat hengitykseen liittyvää epämiellyttävää hengitysponnistelun tunnetta. Tuntemuksen laatu voi liittyä taustalla olevaan syyhyn tai henkilön psyykkiseen tilaan kuten ahdistukseen tai masennukseen.

Rasituksessa ilmaantuvan hengenahdistus-tyyppisen oireen voimakkuutta voidaan arvioida subjektiivisen oireen taulukon avulla (Borg), jossa asteikko on välillä 0–10 (taulukko Hengenahdistuksen voimakkuuden mittaaminen Borgin asteikolla). Oireen voimakkuuden voi ilmaista taulukon pisteytyksen mukaan. Tavallisesti henkilö haluaa keskeyttää fyysisen rasituksen, kun hengenahdistusoire on 4–5/10 eli melko voimakas tai voimakas.

Hengenahdistuksen tuntemusta voidaan myös mitata käyttäen visuaalis-analogista asteikkoa 0–100 (VAS). Oireen voimakkuus ilmaistaan siinä prosenttilukuna. Maksimi on 100 ja minimi 0. Arvion voi tehdä suullisesti tai merkitsemällä VAS-janaan kynällä viivan sille kohtaa välille 0–100, joka edustaa tuntemusta.