Yleistä

Äkkikuolema johtuu useimmiten ”sydänpysähdyksestä” eli vaikeasta rytmihäiriöstä. Yleisin sydänpysähdyksen (entisajan ”sydänhalvauksen”) aiheuttava sairaus on sepelvaltimotauti ja siihen liittyvä sepelvaltimotautikohtaus (sydäninfarkti), joka voi aiheuttaa äkkikuoleman, ellei ensihoitoa ole saatavilla. Muita sydänpysähdyksen aiheuttavja ovat sydänlihassairaudet ja periytyvät rytmihäiriöt (mm. pitkä QT-oireyhtymä, Brugadan oireyhtymä). Myös sydämen vajaatoimintaan liittyy suurentunut äkkikuoleman vaara.

Äkkikuolemaan johtava rytmihäiriö on usein kammiovärinä, jolloin sydämen kammiot värisevät tehottomasti. Tällöin sydänlihas ei supistu normaalisti, ja veri lakkaa kiertämästä. Kammiovärinää edeltää usein kammiotiheälyöntisyys eli kammiotakykardia. Vaikka puhutaan ”sydänpysähdyksestä”, niin sanotut hitaat rytmihäiriöt eivät yleensä aiheuta äkkikuolemaa.

Sydänpysähdyksen hoito

Hengenvaaralliset rytmihäiriöt aiheuttavat yleensä äkillisen tajuttomuuden. Kaulavaltimopulssia ei tunnu ja henkilö tuntuu elottomalta eikä hengitä. Välittömästi aloitettu peruselvytys voi pelastaa potilaan. Rintakehän paineluelvytys ja ilman puhaltaminen keuhkoihin (painelu-puhalluselvytys) voi pitää potilaan elossa niin kauan, että ambulanssi ehtii paikalle. Usein kammiovärinä voidaan hoitaa sydäniskurilla eli defibrillaattorilla tehtävällä sähköisellä rytminsiirrolla ja lääkityksellä. Helppokäyttöisiä "neuvovia" sydäniskureita on julkisissa paikoissa, joissa liikkuu paljon ihmisiä, ja niiden käyttö paineluelvytyksen kanssa parantaa sydänpysähdyspotilaan selviytymistodennäköisyyttä. Lopullinen tulos riippuu rytmihäiriön aiheuttavasta sairaudesta. Jos sydänlihas on muuten toimintakykyinen, elvytyksen ja rytmihäiriön hoidon jälkeen voi toipua täysin toimintakykyiseksi. Monille äkillisestä sydänpysähdyksestä toipuneelle asennetaan rytmihäiriötahdistin, ks. Tiheälyöntiset rytmihäiriöt (takykardiat)

Sydänperäisen äkkikuoleman ennaltaehkäisy

Koska sydänpysähdys ja äkkikuolema ovat usein piilevän sairauden ensioire, niiden ennaltaehkäiseminen on hyvin tärkeää. Valtimotauteja ehkäisevät hyvät elintavat (tupakoimattomuus, liikunta ja terveellinen ruokavalio) vähentävät paitsi sairastumis- myös äkkikuoleman vaaraa. Sepelvaltimotautiin jo sairastuneiden huolellinen ja tehokas lääke- ja muu hoito, erityisesti infarktin sairastamisen jälkeen, vähentää merkittävästi äkkikuoleman vaaraa. Sydämen vajaatoimintaa sairastavilla ACE:n estäjä- tai ATR:n salpaajalääkitys ja beetasalpaajalääkitys vähentävät äkkikuoleman vaaraa. Piilevän perinnöllisen sydänsairauden (kardiomyopatiat, pitkän QT-ajan oireyhtymä ja muut periytyvät rytmihäiriöt) toteaminen sellaista sairastavien lähisukulaisilla on tehokas tapa pienentää äkkikuoleman vaaraa.