Yleistä

Ihmisen normaali leposyke on 50–90 lyöntiä minuutissa, mutta terveenkin sydämen syke vaihtelee eri tilanteissa. Pelkästään mielialan muutokset voivat nostaa sykkeen yli 100:aan/min. Nuorilla terveillä henkilöillä syke voi nousta kovassa rasituksessa jopa yli 200 lyöntiin minuutissa. Sydämen vajaatoiminta, keuhkosairaudet ja muun muassa anemia ja kilpirauhasen liikatoiminta voivat aiheuttaa jatkuvan leposykkeen nousun eli sinustakykardian. Joskus sykkeen nopeutumiselle ei löydetä mitään syytä, jolloin puhutaan epätarkoituksenmukaisesta sinustakykardiasta.

Sydämen eteisistä ja eteiskammiorajalta alkavia tiheälyöntisiä rytmihäiriöitä kutsutaan supraventrikulaarisiksi takykardioiksi (SVT); suora suomennos on "kammioiden yläpuoliset tiheälyöntisyydet". Yleensä ne esiintyvät kohtauksina, joille on ominaista äkillisesti ilmaantuva hyvin tiheä syke, tavallisesti 140–220 lyöntiä minuutissa. Supraventrikulaarinen takykardia on tavallisin nuorten ihmisten tiheälyöntisten rytmihäiriökohtausten aiheuttaja. Sairauskertomuksissa kohtaus nimetään usein aluksi paroksysmaaliseksi takykardiaksi. Tällöin ei vielä ole voitu sulkea pois kammiotakykardian mahdollisuutta. Vanhusten tiheälyöntisen rytmihäiriön aiheuttaja on usein eteisvärinä, josta on erillinen artikkeli.

Tykytyskohtausten syyt

Varsinkin nuorten ja keski-ikäisten SVT-potilaiden sydän on yleensä muuten terve, mutta vain sykettä ohjaavassa sähköisessä toiminnassa on häiriö. Tykytys voi syntyä eri tavoilla. Joskus sydämen eteisen jokin kohta alkaa tuottaa sähköimpulsseja tiheään tahtiin. Tavallisempi mekanismi on niin sanottu kiertoaktivaatio, jossa sähköimpulssi kiertää kehää. Useimmiten näin tapahtuu sydämen johtoratajärjestelmään kuuluvassa eteiskammiosolmukkeessa, mutta tykytyskohtauksen aiheuttava kierto voi syntyä myös eteisen ja kammion välisen ylimääräisen johtoradan (oikoradan) kautta.

Tykytyskohtausten oireet

Varsinkin tavallisimmassa eli kiertoaktivaatio-SVT:ssä tiheälyöntisyyskohtaus alkaa äkisti, mutta myös päättyy vaihtelevan ajan kestettyään äkisti. Oireina voi tykytyksen eli palpitaation tunteen lisäksi olla ahdistusta sydänalassa, huimauksen tunnetta ja huonoa oloa. Hyvin tiheä syke häiritsee sydämen pumppaustoimintaa, mutta ei aiheuta hengenvaaraa, jos sydän on muutoin terve.

Tykytyskohtausten ensihoito

Jos äkillinen tykytyskohtaus ei kotikonsteilla lakkaa, on syytä mennä päivystysvastaanotolle. Normaali rytmi voidaan yleensä tehokkaasti palauttaa tai nopeaa rytmiä voidaan ainakin hidastaa lääkkeillä. Myös lääkärin suorittama kaulavaltimon eli karotispoukaman hieronta voi pysäyttää tykytyksen. Tarvittaessa tehdään sähköinen rytminsiirto, eli kevyessä nukutuksessa annetaan sydämeen sähköisku.

Monet potilaat oppivat omatoimisesti pysäyttämään tykytyskohtauksen stimuloimalla ("tehostamalla") vagushermon toimintaa esimerkiksi hengitystä pidättämällä, kämmeneen tai pulloon puhaltamalla, yskimällä, juomalla kylmää vettä tai ponnistelemalla (ns. Valsalvan menetelmä).

Tykytyskohtausten tutkimukset ja jatkohoito

Tykytyskohtausten hoitomahdollisuuksien selvittämiseksi on tärkeää saada kohtauksesta sydänsähkökäyrä- eli EKG-rekisteröinti. Tämä onnistuu joko ensihoitokäynnillä tykytyskohtauksen aikana, EKG:n vuorokausirekisteröinnillä (Holter-tutkimuksella) tai oire-EKG-tutkimuksella, joskus vasta ihon alle asennetun niin sanotun rytmivalvurin avulla. Erityisen tärkeää on erottaa supraventrikulaarinen eli eteisperäinen tykytyskohtaus harvinaisemmasta mutta vaarallisesta kammiotakykardiasta. Rytmikardiologin arvio ja jatkotutkimukset ovat tärkeitä, jos EKG:ssa on havaittu niin sanottu delta-aalto. Tällöin kyseessä saattaa olla taipumus niin sanottuun Wolf-Parkinson-White- eli WPW-oireyhtymään, johon liittyvä tykytyskohtaus voi joskus olla hengenvaarallinen.

Tykytysten uusiutumista voidaan vähentää beetasalpaajilla tai muilla rytmihäiriölääkkeillä. Ne eivät kuitenkaan aina estä kohtauksia kokonaan, vaikka ehkä hidastavat tykytystä ja siten helpottavat oloa kohtauksen aikana. Jotkut potilaat tunnistavat tykytyskohtauksia laukaiseviksi tekijöiksi muun muassa väsymyksen, stressin, tupakoinnin tai kahvin tai alkoholin nauttimisen. Anemia sekä kilpirauhasen liikatoiminta ja kilpirauhashormonin liika-annostelu provosoivat tykytyskohtauksia sellaisiin taipuvaisilla. Myös jotkin astma- ja mielialalääkkeet voivat aiheuttaa niitä.

Tykytyskohtausten katetriablaatiohoito

Tykytyskohtaustaipumus voidaan lähes aina poistaa katetriablaatiotoimenpiteellä. Siinä paikallispuudutuksessa nivus- tai joskus kaulasuonten kautta sydämeen viedyn johtimen (katetrin) avulla katkaistaan rytmihäiriön aiheuttava kierto- tai oikorata.

Lisää tietoa supraventrikulaarisesta takykardiasta

Sydänliitto.fi. Supraventrikulaarinen takykardia (SVT).

Terveyskylä.fi. Supraventrikulaarinen takykardia eli SVT.

Kirjallisuutta

  1. Raatikainen P. Rytmihäiriöiden aiheuttamat oireet ja rytmihäiriöpotilaan tutkiminen. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 19.8.2022.
  2. Raatikainen P. Supraventrikulaarinen takykardia (SVT). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 19.8.2022.
  3. Raatikainen P, Huikuri H. Rytmihäiriöpotilas lääkärin vastaanotolla. Duodecim 2007;123(7):831–9.