Astmalääkkeiden käytön jatkuvuus

Viime vuosina on opittu tunnistamaan astman eri fenotyyppejä eli ilmiasuja kliinisten piirteiden perusteella. Astma voidaan myös jakaa tulehdusmekanismin mukaisiin alatyyppeihin. Taudin tarkempi määrittely mahdollistaa aiempaa yksilöllisemmän hoidon toteuttamisen.

Astman hoidossa pyritään nyt henkilökohtaisempaan otteeseen. Astman hyvä hallinta vaatii säännöllistä seurantaa, johon kuuluu oireiden ja riskitekijöiden kartoitus sekä lääkekäytön tarkistaminen. Keuhkojen toimintaa tulisi seurata spirometrialla 2–5 vuoden välein tai tiheämmin, mikäli astma ei ole hallinnassa tai potilaalla on riskitekijöitä pahenemisvaiheille. Lapsilla seurantaa tehdään yleensä vuosittain.

Limakalvojen tulehdusta hoitava hengitettävä kortisoni vähentää oireita säännöllisesti käytettynä. Lääke ehkäisee astmakohtauksia, mutta vaikutus alkaa hitaasti. Kortisoni ei ole kohtauslääke samalla tavalla kuin avaava lääke. Sitä otetaan siis päivittäin säännöllisesti, vaikka oireita ei olisikaan. Jos sairaus on pitkään oireeton, kortisonia vähennetään ja voidaan kokeilla jaksoittaista hoitoa. Jos oireilua on vain siitepölykauden tai hengitystietulehdusten aikana, saattaa jaksoittainen hoito riittää. Tavallista kuitenkin on, että oireita aliarvoidaan eikä lääkitystä käytetä riittävän säännöllisesti. Keuhkoputkia avaavalla lääkkeellä hoidetaan ja ehkäistään yskää, hengityksen vinkumista, hengenahdistusta ja rasituksen aiheuttamia oireita. Lääkettä otetaan tarpeen mukaan, mutta säännöllistä käyttöä vältetään. Rasitusoireiden ehkäisemiseksi kannattaa ottaa ylimääräinen annos avaavaa lääkettä noin 15 minuuttia ennen rasitusta. Rasituksen jälkeen voidaan annos tarvittaessa toistaa.

Pitkäaikaishoidossa on järkevää etsiä kortisonin ja avaavan lääkkeen pienimmät annostukset, joilla oireet pysyvät poissa.

Turha lääkepelko, erityisesti kortisonipelko, voi johtaa hoidon laiminlyömiseen ja sairauden kroonistumiseen. Lääkkeet ovat aina pienempi paha kuin vaikea oireilu. Lääkkeen oikeaan inhalointitapaan kannattaa perehtyä, ja sitä kannattaa harjoitella ammattilaisen avulla. Tablettimuodossa astmalääkkeinä käytetään leukotrieenin salpaajia. Ylähengitysteiden hoito kortisonia sisältävällä nenäsuihkeella ja/tai antihistamiinilla ja nenähuuhtelukannulla on myös tärkeää, sillä krooninen nuha ja poskiontelotulehdus usein pahentavat astmaoireita.

Huolellinen suun hoito on hyvä huomioida, sillä kortisonia sisältävät lääkkeet vaikuttavat suun mikrobiflooraan, altistavat suun hiivatulehdukselle ja voivat vaikuttaa hampaiden kuntoon. Ks. myös artikkeli Astma ja suun terveys.

Vaikea astma, jossa esiintyy toistuvia pahenemisvaiheita tehokkaasta hoidosta huolimatta voidaan nykyisin saada hallintaan biologisilla lääkkeillä.

Astman omahoito

Jokainen on oman vointinsa asiantuntija. Kun astmaa sairastava ymmärtää, miten oireet syntyvät ja lääkkeet vaikuttavat, voi peruslääkityksen annostusta itse säätää lääkärin ohjeiden mukaan. Hyvä hoitotasapaino löytyy, kun seuraa avaavan lääkityksen tarvetta ja mittaa ajoittain uloshengityksen huippuvirtausta PEF-mittarilla. PEF-mittaukset kannattaa toteuttaa 1–2 viikon mittaisena. PEF-seurantalomakkeen saa astmahoitajalta terveyskeskuksesta, tai seurantalomakkeen ja -ohjeen voi tulostaa tästä linkistä.

• Suunnitellun lääkehoidon toteuttaminen, tupakoinnin välttäminen, painonhallinta ja riittävä liikunta muodostavat omahoidon kokonaisuuden.
• On tärkeä ymmärtää, mistä astmassa on kyse, mitkä ovat hoidon pääperiaatteet ja miten hoitoon on sitouduttava. Lisäksi on hallittava käytössä olevien astmalääkkeiden oikea ottotekniikka.
• On opittava tunnistamaan itselleen merkitykselliset ärsykkeet sekä astmaoireet ja osattava hoitaa ne.
• Rutiininomaisen hoitavan lääkkeen annostuksen tilapäisestä nostamisesta on luovuttu, mutta lääkityksen tehostamiseen tarvittaessa voi saada yksilöllisiä ohjeita. Esimerkiksi:
  • Siitepölyallerginen, jonka astmaoireet pahenevat siitepölykaudella voi lisätä hoitavaa lääkitystä tai siirtyä yhdistelmävalmisteen käyttöön siitepölykauden ajaksi.
  • Kesällä hyvinvoiva voi pärjätä hyvin pienellä ylläpitoannoksella valtaosan vuotta, mutta talvipakkasilla voi olla tarpeen tehostaa ennakoivasti lääkitystä.
  • Infektioaikaan oireileva tai varusmiespalvelua aloittava voi lisätä annosta pariksi kuukaudeksi kun pahenemisvaiheen riski on suurentunut.
• Joidenkin voi olla järkevää tehdä PEF-mittauksia kotona. On kuitenkin muistettava, että PEF-arvot voivat laskea myös muusta kuin astmaan liittyvästä syystä.

Siedätyshoito

Siedätyshoito ei ole ensisijaisesti astman vaan muiden allergiaoireiden hoitoa. Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että allergioiden hoito siedätyksellä saattaa estää astman puhkeamisen. Jos astmapotilaalle aloitetaan siedätyshoito, pitää astman olla hyvässä tasapainossa. Siedätyshoidossa potilas totutetaan vähitellen allergeeniin pistämällä sitä pieniä määriä ihon alle tai annostelemalla sitä suun kautta (koivu, timotei, huonepölypunkki).

Astmatulehduksen paheneminen

Astman pahenemisen tavallisin syy on virusten aiheuttama hengitystietulehdus. Pahenemisvaihe uhkaa, kun oireet lisääntyvät tai herättävät yöllä, rasituksensieto huononee, avaavan lääkkeen tarve lisääntyy tai se ei kunnolla auta, tai kun keuhkojen toiminta huononee. Avaavan lääkkeen lisääntyvä tarve on yleensä merkki siitä että potilaan on aloitettava kortisonitablettikuuri (ks. alla). Antibiootti ei auta nuhakuumeeseen tai flunssaan, joiden yleisin syy on rinovirus. Antibioottia saatetaan tarvita, jos sairautta pahentaa märkäinen keuhkoputkitulehdus, nenän sivuonteloiden tulehdus tai välikorvatulehdus.

Jos astmakohtaus tulee, on pysyttävä rauhallisena. Keuhkoihin hengitetään 3–4 ylimääräistä annosta keuhkoputkia avaavaa lääkettä ja rentoudutaan. Hoitoa jatketaan omahoito-ohjeiden mukaisesti ja otetaan yhteys hoitopaikkaan.

Varottavia lääkkeitä

Jotkut astmaatikot (noin 5 %) ovat yliherkkiä aspiriinille (asetyylisalisyylihappo) ja sen sukuisille särkylääkkeille (esim. ibuprofeeni). Silloin näitä lääkkeitä ei saa käyttää. Kipulääkkeeksi voi useimmiten käyttää parasetamolia sisältäviä valmisteita. Sydän- ja verenpainelääkkeinä (ja silmänpaineen hoitoon) käytettävät vanhemmat beetasalpaajat voivat pahentaa astmaa. Uudempia, sydänselektiivisiä beetasalpaajia useimmat astmaatikot voivat käyttää ongelmitta.

Älä tupakoi!

Tupakoivalla ei ole toivoa keuhko-oireiden korjaantumisesta. Tupakka aiheuttaa keuhkoahtaumatautia (kroonista keuhkoputkitulehdusta ja keuhkolaajentumaa) ja pahentaa astmaa. Monia vuosikymmeniä tupakoineilla on usein molemmat taudit. Tutkimusten mukaan astmalääkkeiden teho on heikompi tupakoivilla.

Nikotiiniin kehittyy melkein heroiinin veroinen riippuvuus. Käytössä on nikotiinikorvaushoitoja (laastari, purukumi, inhalaattori ja tabletit), joita voi käyttää tupakoinnin lopettamisen tukena. Myös keskushermoston nikotiiniriippuvuutta vähentävää lääkitystä voi käyttää. Nämä ovat kuitenkin vain tukitoimia, eivätkä ne auta, jos tupakoinnin lopettamiseen ei ole todellista motivaatiota.

Astma ja liikunta

Säännöllinen liikunta on astmaa sairastavalle osa hoitoa. Fyysinen harjoittelu parantaa suorituskykyä ja lisää elämänlaatua ja astman hallintaa, mutta ei vaikuta keuhkojen toimintaan. Erittäin tavoitteellinen kestävyysurheiluharjoittelu (hiihto, uinti, kestävyysjuoksu) saattaa lisätä astmaoireiden riskiä, mutta oireet pysyvät tavallisesti lievinä. Liikuntamuoto valitaan mieltymyksen ja ympäristön mukaan. Sauvakävely, uinti, pyöräily, pallopelit, voimistelu ja voimailu sopivat hyvin. Hölkkä saattaa aiheuttaa astmaoireita, mutta jos astmatulehdus on hallinnassa, sekin sujuu. Hiihto kovassa pakkasessa rasittaa hengityselimiä. Lievä astma ei tavallisesti estä edes huippu-urheilua. Ylipaino huonontaa keuhkojen toimintaa, ja liikunta on omiaan helpottamaan painon hallintaa.

Astma ja ruokavalio

Paino on pidettävä kurissa. Painon pudotus vähentää oireilua ja lääkkeiden tarvetta. Perinteinen välimerellinen ruokavalio (esim. kala, vihannekset, hedelmät, pähkinät, oliiviöljy) lieventää astmaa. Saman asian ajaa perinteinen itämerellinen ruokavalio (kotimaiset marjat, kala, juurekset, vihannekset, hedelmät, ruis, kaura, rypsiöljy). Suolan käyttöä kannattaa vähentää. Ruokayliherkkyys vain harvoin pahentaa astmaa.

Astma ja rokotukset

Astmaa sairastavia kehotetaan ottamaan kausi-influenssa- ja COVID-19-rokotukset.

Ilmankostuttimet ja ilmanpuhdistimet

Ilmankostutin on harvoin tarpeen. Sopiva sisäilman suhteellinen kosteus on talvella 25–45 prosenttia. Jos ilmankostutinta käytetään, kosteutta on hyvä seurata kosteusmittarilla. Liika kosteus luo olosuhteet mikrobien (bakteerien ja homeiden) lisääntymiselle. Siivouksesta ja toimivasta ilmanvaihdosta on huolehdittava. Ilmanpuhdistin ei hoida astmaa, mutta vähentää huoneilman pienhiukkasia. Tämä voi ehkäistä oireita, jos työssä tai harrastuksessa syntyy pölyä. Ilmanpuhdistin ei kuitenkaan korvaa siivousta.

Hengityssuojaimet ja hengitysilman lämmittimet

Kaikessa pölyävässä tai kemikaaleille altistavassa työssä ja harrastuksessa pitää käyttää hengityssuojainta. Uloshengitysventtiilillä varustetut suojaimet ovat tehokkaita ja kohtuullisen mukavia käyttää. Jos astmaa sairastava rasittaa itseään kylmässä ulkoilmassa, hengitystiet jäähtyvät ja ärtyvät, mistä voi seurata astmaoireita. Suun eteen laitettavan hengitysilmanlämmittimen avulla liikunta saattaa onnistua. Tärkeää on suojata kasvot kylmältä – se on astmassa yhtä tärkeää kuin hengitysteiden suojaaminen.

Luonnonlääkkeet ja täydentävät hoidot

Antioksidatiivisilla vitamiineilla ja hivenaineilla voi olla merkitystä limakalvojen terveydelle. Niitä saa yleensä riittävästi tavallisesta ravinnosta, etenkin kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Astman hoidossa täydentävien (vaihtoehtoisten) hoitojen merkityksestä ei ole juuri näyttöä. Suolahuonehoidosta voi olla lievää apua, mutta huoneen suolapitoisuuden pitää olla sopiva. Liika suola ärsyttää. Luonnonlääkkeet sisältävät yrttejä ja kasvien osia, jotka voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Näiden aineiden käytöstä on tärkeää mainita lääkärille. Tutkimuksissa ei ole voitu osoittaa, että akupunktiosta olisi hyötyä astman hoidossa. Allergisen nuhan oireita se saattaa lievittää.

Hengitysharjoitukset saattavat täydentää astman hoitoa ja vaikuttaa edullisesti koettuihin oireisiin ja elämänlaatuun, mutta ne eivät vähennä pahenemisvaiheita tai paranna keuhkojen toimintaa.

Astma ja etelänmatkat

Lämmin ja leppeä ilmasto vähentää usein astmaoireita. Monet potilaat voivat etelässä paremmin. Silti Etelä-Euroopan maissa on astmaa saman verran kuin Suomessa. Siitepölyallergisen kannattaa selvittää siitepölytilanne matkakohteessa; myös paikallisille kasveille voi herkistyä. Astman ollessa tasapainossa on lentäminen ja matkustaminen turvallista. Hotellihuoneen on hyvä olla tupakoimattomille tarkoitettu ja allergiselle sopiva.