Olennaista on huolehtia siitä, että ikääntyneille tarjottava ruoka on maukasta ja ravitsevaa ja että syömiseen on riittävästi aikaa. Ruokailutilanteiden tulisi olla ruokahalua herättäviä, mielihyvää tuottavia ja virkistäviä päivän kohokohtia.

Ikääntyneen tahaton painonlasku on hälyttävää. Sitä on tärkeää ehkäistä ja siihen tulee puuttua viipymättä, sillä se lisää vajaaravitsemuksen riskiä. Riittävästä energian- ja ravintoaineiden saannista, erityisesti proteiinin, pehmeän rasvan, kuidun, C- ja D-vitamiinien ja nesteen saannista, on tärkeää huolehtia.

Ikääntymisen vaikutus ravitsemukseen

Terveille ikääntyneille voidaan soveltaa samoja ravitsemusta koskevia suosituksia kuin muillekin aikuisille. Vanhentuminen ja erilaiset sairaudet aiheuttavat erityistarpeita, jotka on huomioitava tarjottavassa ruoassa.

Ruokahalu voi heikentyä ikääntymisen myötä. Esimerkiksi alakuloisuus, muistisairaudet, murtumien ja leikkausten jälkitilat sekä runsas lääkitys voivat huonontaa ruokahalua. Muistin heiketessä syöminen voi unohtua välillä kokonaan.

Hampaiden ja suun ongelmat voivat vähentää syljeneritystä, vaikeuttaa ruoan puremista ja nielemistä, aiheuttaa kipua, haju- ja makuaistin muutoksia sekä pahoinvointia ja vaikuttaa sitä kautta ruokahaluun.

Pienestä ruokamäärästä on vaikea saada riittävästi energiaa, proteiineja ja muita ravintoaineita. Tämän seurauksena ikääntynyt laihtuu tahattomasti, mikä voi johtaa nopeasti vajaaravitsemukseen.

Ikääntyminen on yksilöllistä. 80-vuotias voi olla vireä ja itsenäisesti ruokataloutensa hoitava, kun taas 65-vuotias voi olla vaikeasti sairas ja syötettävä.

Vajaaravitsemuksen haitat

Huonolla ravitsemustilalla on monia kielteisiä seurauksia. Varsinkin liian niukka proteiinin, pehmeän rasvan ja D-vitamiinin saanti voi aiheuttaa lihaskatoa, joka heikentää liikunta- ja toimintakykyä sekä kehonhallintaa. Sen seurauksena kaatumis- ja murtumavaara kasvaa. Lisäksi alttius infektiosairauksille lisääntyy.

Hoitamattomat ravitsemusongelmat johtavat pitkittyessään helposti noidankehään, jossa laihtuminen, toimintakyvyn heikkeneminen ja infektiokierre seuraavat toisiaan. Tämän seurauksena sairauksista toipuminen hidastuu tai estyy, hoitojaksot pitenevät, hoitojen teho huononee ja hoitokustannukset lisääntyvät.

Vajaaravitsemuksen vaaran tunnistaminen

Vajaaravitsemuksen vaara on erityisen suuri silloin, kun ikääntyneen asumisessa ja hoidossa tapahtuu muutoksia, kuten sairaalasta kotiutumisen yhteydessä.

Muutaman kilon laihtumista on ikääntyneen itsensä ja muidenkin vaikea havaita. Sen vuoksi ikääntynyt tulisi punnita vähintään kerran kuukaudessa.

Keskeisiä merkkejä vajaaravitsemuksen vaarasta ovat seuraavat:

  • Ikääntyneen painoindeksi on alle 24 kg/m2 (painoindeksilaskuri).
  • Ikääntyneen paino on laskenut tahattomasti.
  • Ikääntynyt syö erittäin niukasti.
  • Ikääntynyt pystyy syömään pelkästään soseutettua tai nestemäistä ruokaa.
  • Ikääntyneellä on toistuvia infektioita tai painehaavoja.
  • Ikääntynyt odottaa leikkaukseen menoa tai on toipumassa sairaudesta.

Vajaaravitsemuksen vaaran tunnistamiseen voidaan käyttää Mini Nutritional Assessment (MNA) -menetelmää sekä Nutritional Risk Screening (NRS) 2002 -menetelmää. Näistä ensimmäinen on kehitetty erityisesti ikääntyneille, jälkimmäinen erityisesti sairaalapotilaille.

Vajaaravitsemuksen ehkäisy ja hoito

Hyvän ravitsemushoidon avulla voidaan hidastaa ikääntyneen laihtumista, ehkäistä sarkopeniaa (lihaskatoa) ja gerasteniaa (ikääntymiseen liittyvää raihnaistumista) sekä kohentaa toimintakykyä. Jos vajaaravitsemuksen vaara on ilmeinen, on tärkeää varmistaa sekä energian että proteiinin riittävä saanti. Proteiinipitoista ruokaa tulee olla tarjolla joka aterialla, välipalat mukaan lukien. Energiansaantia tehostetaan ensisijaisesti sisällyttämällä pehmeiden rasvojen lähteitä, kuten kasviöljyjä, juoksevia margariineja sekä suositeltavia leipärasvoja (sydänmerkkikriteerit täyttävä vähintään 60 % rasvaa sisältävä levite), ruokavalioon.

Erityisen tärkeää on tunnistaa ravitsemushoidosta hyötyvät ikääntyneet ja toteuttaa hoito heidän tarvettaan parhaiten vastaavalla tavalla.

Ikääntynyt voi tarvita myös tehostettua ravitsemushoitoa, jolloin voi olla tarpeen käyttää ruuan lisäksi kliinisiä täydennysravintovalmisteita. Osa niistä on sellaisenaan nautittavia juomia ja osa ruokiin sekoitettavia jauheita. Juomat sisältävät runsaasti energiaa, proteiinia sekä kaikkia muita ihmisen tarvitsemia ravintoaineita. Jauheista löytyy sekä monipuolisia että ainoastaan energiaa tai proteiinia sisältäviä valmisteita.

Sopivasti energiaa

Ikääntyneen ihmisen ruokavalion tulee sisältää energiaa vähintään 1 600 kcal (6,5 MJ) vuorokaudessa. Tämä toteutuu syömällä päivittäin kolme ateriaa ja kahdesta kolmeen välipalaa.

Esimerkkejä aterioista:

  • Aamuateria: puuroa marja- tai hedelmäsoseen tai rasvasilmän ja maidon kanssa
  • Lounas ja päivällinen: liha-, kala-, siipikarja- tai kasvisruokaa (esim. laatikkoa, pataa tai keittoa), salaattia, öljyä tai öljykastiketta, leipää, leipärasvaa (rasvaa vähintään 60 % ja Sydänmerkki) sekä maitoa tai piimää
  • Väli- ja iltapalavaihtoehtoja: 1) leipää, leipärasvaa ja leikkelettä tai juustoa sekä kahvia tai teetä; 2) viiliä tai jogurttia marjojen tai hedelmien kanssa; 3) marjapuuroa maidon kanssa

Ruokavalion energiamäärää voidaan tarvittaessa lisätä esimerkiksi lisäämällä ruokiin kasviöljyä tai juoksevaa margariinia, tarjoamalla lempiruokia ja jälkiruokia sekä välipaloilla energia- ja proteiinipitoisia juomia, kuten pirtelöitä. Myös ylimääräisiä välipaloja voidaan tarjota.

Jos ruokahalu on huono, käytetään tehostettua ruokavaliota, jonka annoskoko on tavallista pienempi (1/2–2/3 perusruoan annoskoosta), mutta energiaa ja proteiinia on runsaasti. Ruokatoiveet huomioidaan mahdollisuuksien mukaan. Tavoitteena on, että ikääntynyt jaksaisi syödä tarjotun ruoan pienemmän annoskoon myötä. Kliinisiä täydennysravintojuomia voidaan tarjota välipaloina ja yöpaaston lyhentämiseksi.

Riittävästi proteiineja

Proteiineja tarvitaan varsinkin lihasten ja luuston rakennusaineiksi. Ikääntyneillä liian niukka proteiinien saanti aiheuttaa lihaskatoa eli sarkopeniaa. Se heikentää liikuntakykyä ja kehonhallintaa sekä altistaa kaatumisille ja infektioille.

Riittävä proteiinien saanti suojaa lihas- ja luukadolta, kun samalla huolehditaan riittävästä D-vitamiinin, kalsiumin ja pehmeän rasvan saannista ja liikutaan mahdollisuuksien mukaan. Proteiinit vaikuttavat myös ihon kuntoon ja nopeuttavat haavojen paranemista.

Suurin riski saada liian vähän proteiineja on kotihoidon piirissä ja laitoshoidossa olevilla vanhuksilla, joista moni on alipainoinen ja vajaaravittu. Toisaalta ikääntynyt voi olla ylipainoinen, mutta kärsiä silti proteiinien puutteesta. Ylipainoisen ei tule olettaa olevan hyvässä ravitsemustilassa, vaan hänenkin ravitsemustilansa on arvioitava samoin kuin hoikkienkin.

Proteiinien hyväksikäyttö elimistössä heikkenee ikääntymisen myötä. Tämän vuoksi ikääntyneille suositellaan proteiineja hieman enemmän kuin työikäisille. Ikääntyneillä toimintakyky ja terveydentila vaikuttavat proteiinin tarpeeseen enemmän kuin ikävuosien määrä.

Yli 64-vuotiaiden tulisi saada proteiinia 1,2–1,4 grammaa painokiloa kohden vuorokaudessa (15–20 % energiansaannista). Nuoremmilla proteiinin tarve on 1,1–1,3 grammaa painokiloa kohden vuorokaudessa.

Sairauksista toipuvilla proteiinin tarve on noin 1,5 grammaa painokiloa kohden.

Proteiinia tulee saada päivän mittaan, mielellään viidellä aterialla. Tällöin elimistö pystyy hyödyntämään sen parhaiten. Pääaterioilla proteiinia tulisi olla 25–30 grammaa.

Parhaita proteiinien lähteitä on koottu taulukkoon Luontaisia proteiinien lähteitä. Sen avulla voidaan arvioida ruokavalion proteiinimäärää ja pohtia keinoja sen lisäämiseksi.

Taulukko 1. Luontaisia proteiinien lähteitä
Annos Proteiinia
Lähteet: Fineli ja elintarvikkeiden pakkausmerkinnät
Maito, piimä, jogurtti 2 dl (lasillinen) 6–7 g
Proteiinijuomat 2 dl (lasillinen) 12–16 g
Kovat juustot 10 g (höyläviipale) 2–3 g
Raejuusto 100 g 16 g
Maitorahka ja proteiinirahkat 100 g 10–12 g
Maitoon keitetyt puurot 200 g (pieni annos) 8–10 g
Kananmuna 1 kpl (60 g) 7 g
Kala 100 g 10–25 g
Liha 100 g 20–30 g
Liha- ja makkaraleikkeleet 10 g (siivu) 1–3 g
Leivät 30 g (viipale) 2–3 g
Soijapavut tai -rouhe, keitetty 100 g 15–16 g
Muut pavut, keitetyt 100 g 10–16 g
Herneet, tuoreet ja keitetyt 100 g 5–6 g
Linssit ja kikherneet, keitetyt 100 g 7–9 g
Pähkinät ja mantelit 30 g 4–14 g
Soijamaito ja -jogurtti 2 dl (lasillinen) 6–8 g

D-vitamiinin saannin varmistaminen

Ikääntymisen myötä kyky hyödyntää auringon UV-säteilyä D-vitamiinin lähteenä heikkenee. Lisäksi mahdollisuudet oleskella auringonvalossa voivat olla vähäisiä. Tämä koskee varsinkin laitoshoidossa olevia ikääntyneitä.

Kaatumisia ja luuston haurastumista voidaan ehkäistä pitämällä huolta siitä, että ikääntynyt saa riittävästi D-vitamiinia ja kalsiumia. Näitä koskevat suositukset ovat seuraavanlaiset:

  • D-vitamiinin saanniksi suositellaan alle 75-vuotiaille 10 mikrogrammaa/vuorokausi. Tämä määrä voidaan saada ruoasta, kun käytetään päivittäin D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja/tai kalaa 2–3 kertaa viikossa. Jos edellä mainittujen ruoka-aineiden käyttö on vähäisempää, D-vitamiinilisä vuoden pimeimpänä aikana (loka–maaliskuu) voi olla tarpeen. Tällöin D-vitamiinivalmistetta suositellaan 10 mikrogrammaa/vuorokausi.
  • 75-vuotiaille ja sitä vanhemmille suositellaan D-vitamiinilisän nauttimista ympäri vuoden 10–20 mikrogrammaa/vuorokausi ruokavalion D-vitamiinipitoisuudesta riippuen.
  • Edellä mainittua suuremmista D-vitamiiniannoksista (yli 20 mikrogrammaa/vuorokausi) ei ole havaittu olevan hyötyä. Huomattavasti suuremmat annokset voivat olla jopa haitallisia pitkäaikaisesti käytettynä.
  • Ikääntyneiden tulisi saada kalsiumia 800 milligrammaa vuorokaudessa. Tämän määrän saa esimerkiksi 3 lasillisesta maitoa, piimää, viiliä tai jogurttia ja 2–3 viipaleesta juustoa. Jos maitovalmisteiden käyttö on vähäistä, riittävä kalsiumin saanti on syytä varmistaa nauttimalla sitä ravintolisänä, esimerkiksi 500 milligrammaa kalsiumia sisältävänä valmisteena.

Riittävästi nestettä

Ikääntyessä janon tunne saattaa heikentyä. Nestevajaus voi kehittyä nopeasti, ja se on ikääntyneille haitallisempaa kuin heitä nuoremmille. Monet lääkkeet poistavat nestettä elimistöstä ja lisäävät kuivumisen vaaraa. Tämä lisää muun muassa kaatumisalttiutta.

Nesteitä on suositeltavaa juoda 1–1,5 litraa (5–8 lasillista) päivässä ruokien mukana saadun nesteen lisäksi. Suositeltavia juomia ovat tavallisen veden lisäksi esimerkiksi rasvattomat maidot ja piimät, jotka sisältävät myös vitamiineja ja kivennäisaineita.

Alkoholia varoen

Alkoholi on ikääntyneille erityisen haitallista. Se lisää kaatumisalttiutta, häiritsee elimistön glukoositasapainoa ja voi hidastaa tai kiihdyttää lääkkeiden vaikutusta. Koska elimistön nestepitoisuus vähenee ja aineenvaihdunta hidastuu ikääntymisen myötä, alkoholin vaikutukset elimistössä voimistuvat.

Jos ikääntynyt käyttää alkoholijuomia, määrän tulisi olla korkeintaan yksi annos päivässä ja korkeintaan seitsemän annosta viikossa. Kerralla ei pitäisi juoda kolmea annosta enempää; yksi annos on pieni pullo keskiolutta, 12 cl mietoa viiniä tai 4 cl väkevää viinaa.

Kannattaako ikääntyneen laihduttaa?

Ikääntymisen myötä kehon lihasmassa ja -voima sekä liikunta vähenevät, mikä vähentää energian tarvetta. Jos syöminen ja energiansaanti on yhtä runsasta kuin nuorempana, riski painonnousuun ja siihen liittyviin sairauksiin lisääntyy (esimerkiksi kohonnut verenpaine, tyypin 2 diabetes, uniapnea).

Lihavuus on melko yleistä 60–70-vuotiailla, minkä jälkeen se alkaa jyrkästi vähentyä.

Ikääntyneille suositellaan hieman suurempaa painoindeksiä (24–29 kg/m2) kuin työikäisille, sillä pienestä ylipainosta voi olla heille terveyden kannalta jopa hyötyä. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että ikääntynyt on hyväkuntoinen, eikä lihavuus haittaa toimintakykyä.

Ikääntyneillä laihduttaminen on perusteltua vain silloin, jos laihtumisella arvioidaan olevan myönteinen vaikutus terveyteen ja toimintakykyyn. Yli 70-vuotiailla laihduttaminen on harvoin tarpeen.

Laihdutuksen toteutus

Ikääntyneillä laihdutuksen tulee sisältää sekä ruokavalio- että liikuntaohjausta ja edetä hyvin maltillista vauhtia. Liian runsaasta ja nopeasta laihtumisesta voi olla enemmän haittaa terveydelle kuin lihavuudesta. Laihdutus ei saa aiheuttaa terveysriskejä, kuten lihaskudoksen menetystä tai luukatoa. Katso myös artikkeli Ikääntyneen lihavuus - milloin ja miten voi laihduttaa.

Liikunta auttaa (riittävän proteiinin saannin ohella) säilyttämään lihaskunnon mahdollisimman hyvänä, mikä ehkäisee kaatumisia ja murtumia sekä parantaa elimistön glukoositasapainoa.

Lihava ikääntynyt voi vaikuttaa ulkoisesti hyvin ravitulta. Jos ruokavalio on ollut kovin yksipuolinen, hän saattaa kuitenkin kärsiä proteiinin, vitamiinien ja muidenkin välttämättömien ravintoaineiden puutoksesta. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa niiden riittävä saanti ennen mahdollista laihduttamista ja liikuntaan aktivointia.

Ikääntyneiden ravitsemussuositukset

Ikääntyneille on laadittu omat ravitsemussuositukset. Niiden tavoitteena on turvata se, että jokaisella ikääntyneellä olisi mahdollisuus saada tarvitessaan laadukasta ja tarvettaan vastaavaa ravitsemushoitoa riippumatta siitä, asuuko hän kotona vai hoitolaitoksessa.

Ikääntyneet on suosituksessa jaoteltu toimintakyvyn ja sairastavuuden mukaan neljään ryhmään seuraavasti:

  1. Hyväkuntoiset ikääntyneet
  2. Kotona asuvat ikääntyneet, joilla on useita sairauksia
  3. Kotihoidon asiakkaat, joilla on ulkopuolisen avun tarvetta
  4. Ympärivuorokautisessa hoidossa olevat

Suosituksessa käsitellään terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämistä ravitsemuksen avulla sekä ravitsemukseen liittyviä ongelmakohtia ja keinoja niiden ratkaisemiseksi erikseen kussakin edellä mainituista ryhmistä. Suosituksessa korostetaan ravinnon lisäksi myös liikunnan merkitystä terveyden ja lihaskunnon ylläpitäjänä.

Suositukset löytyvät myös verkosta: ks. Vireyttä seniorivuosiin -ikääntyneiden ruokasuositus.

Ravitsemusosaamiseen tulee panostaa

Tutkimusten mukaan ikääntyneiden heikentynyt ravitsemustila tunnistetaan terveydenhuollossa huonosti.

Ravitsemusterapeuttien lisäksi monet eri alojen ammattilaiset (kuten ruokapalveluhenkilöstö, kotisairaanhoito, lähi- ja sairaanhoitajat) voivat vaikuttaa työssään siihen, miten hyvin ikääntyneiden ruokavalio toteutuu. Myös omaisten on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, syökö ikääntynyt riittävästi ja riittävän monipuolisesti. Huoleen on syytä viimeistään silloin, jos ikääntynyt laihtuu tahattomasti.