Osteoporoosista on oma artikkelinsa, jossa kerrotaan tarkemmin sen syistä, oireista, toteamisesta ja hoidosta. Tässä artikkelissa keskitytään osteoporoosiin ja ravitsemukseen.

Kalsiumin saanti ja lähteet

Kalsium toimii luun rakennusaineena. Suomessa sen saanti on keskimäärin riittävää. Hyviä kalsiumin lähteitä ovat rasvattomat ja vähärasvaiset maitovalmisteet ja juustot, joista kalsium myös imeytyy hyvin. Kalsiumia saadaan myös kalasta ja kasvikunnan tuotteista sekä kalsiumilla täydennetyistä kasvipohjaisista maitovalmisteiden tapaan käytettävistä tuotteista. Maitotuotteita käyttävillä kalsiumin saanti on yleensä riittävää. Sen sijaan henkilöillä, jotka eivät käytä maitotuotteita tai kalsiumilla täydennettyjä maitovalmisteiden tapaan käytettäviä tuotteita, kalsiumin saanti uhkaa jäädä liian pieneksi.

Aikuisten kalsiumin saantisuositus on 800 mg päivässä. Tämä määrä saadaan esimerkiksi 5 desilitrasta maitovalmisteita ja 2–3 juustoviipaleesta. Osteoporoosin hoidossa saannin tavoitteena on 1000–1500 mg päivässä, joka suositellaan turvaamaan ensisijaisesti ravinnosta. Taulukossa Kalsiumin lähteitä on esimerkkejä hyvistä kalsiumin lähteistä. Jos kalsiumia ei saada riittävästi ruuasta, käytetään lisänä kalsiumvalmistetta niin, ettei tavoiteannostus ylity.

D-vitamiinin saanti ja lähteet

D-vitamiinia tarvitaan turvaamaan kalsiumin imeytymistä, sillä elimistö käyttää sitä kalsiumin imeytymiseen tarvittavien kalsiumreseptorien muodostamisessa. Hyviä D-vitamiinin lähteitä ovat maitovalmisteet ja ravintorasvat, joihin on lisätty D-vitamiinia. Myös kala ja kananmuna ovat hyviä D-vitamiinin lähteitä.

Aikuisten (18–74-vuotiaat) D-vitamiinin saantisuositus on 10 mikrogrammaa päivässä. Tämä määrä saadaan 5 desilitrasta D-vitaminoituja maitovalmisteita ja 5 teelusikallisesta D-vitaminoitua leipärasvaa. Kalan käyttö 2–3 kertaa viikossa kalalajeja vaihdellen täydentää D-vitamiinin saantia. Taulukossa D-vitamiinin lähteitä on esimerkkejä hyvistä D-vitamiinin lähteistä.

D-vitamiinin riittävä saanti turvataan tarvittaessa ravintolisällä, jonka annostuksen hoitohenkilökunta arvioi yksilöllisesti. Ravintolisän suositellaan olevan D₃-muotoa, sillä se imeytyy paremmin ja sillä on parempi biologinen aktiivisuus kuin D₂-muodolla. Sopiva D-vitamiinilisän määrä on yleensä 20 mikrogrammaa päivässä. Liian suuria annostuksia tulee välttää, sillä D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka varastoituu elimistöön. Tämä voi pahimmillaan johtaa haittavaikutuksiin.

Muita ravitsemuksellisia tekijöitä

Erityisesti iäkkäiden ravitsemustilaan on tärkeää kiinnittää huomiota. Vajaaravitsemus ja heikko lihaskunto altistavat kaatumisille ja edelleen murtumille. Säännöllinen painonseuranta vähintään kerran kuukaudessa on yksinkertainen tapa arvioida vajaaravitsemuksen riskiä. Jos paino laskee yli 2 % viikossa, yli 5 % kuukaudessa tai yli 10 % puolessa vuodessa, tulee ravitsemustilaan kiinnittää huomiota ja tehdä tarkempi ravitsemustilan kartoitus.

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan suositeltava ruokavalion rasvan laatu edistää iäkkäiden luustoterveyttä ja lihasmassan säilymistä. Maitovalmisteista on hyvä valita rasvattomia ja vähärasvaisia vaihtoehtoja ja leipä- ja ruoanvalmistusrasvoista Sydänmerkkikriteerit täyttäviä tuotteita yleisten suositusten mukaisesti. Kasviöljyjen, pähkinöiden, manteleiden ja siementen rasva on pääosin pehmeää (ks. Terveyttä edistävä ruokavalio).