Keräilypakon ilmenemismuodot

Pakonomaisella keräilyllä tai keräilypakolla tarkoitetaan pakottavaa tarvetta kerätä erilaisia tavaroita ja kyvyttömyyttä heittää niitä pois. Sen seurauksena koti on tupaten täynnä keräilyn kohteena olevia esineitä, joskus siinä määrin, että huoneissa tai varastoissa voidaan vain juuri ja juuri liikkua tavarapaljouden keskellä. Huoneissa voi olla kasoittain esimerkiksi vanhoja lehtiä, postia, kirjoja, pienesineitä, paperilappuja, levyjä ja vaatteita. Vuosien kuluessa tavarakasat vain kasvavat.

Monet keräilypakosta kärsivät suhtautuvat keräämiinsä esineisiin omistavasti eivätkä anna muiden lainata niitä tai koskea mihinkään. Esineistä luopumisen ajatus herättää sietämätöntä ahdistusta. Keräilijän kodissa olevan kaoottisen epäjärjestyksen seurauksena keräilijä eristäytyy sosiaalisesti.

Keräilypakon alamuoto rajoittuu eläinten keräämiseen. Jotkut henkilöt keräävät tusinoittain kissoja tai muita eläimiä, eivät päästä niitä ulos ja elävät niiden kanssa hyvin epähygieenisissä olosuhteissa.

On tärkeää erottaa toisistaan pakonomainen keräily ja keräily harrastuksena. Postimerkkien tai vanhojen autojen keräilyä harrastavat etsivät kokoelmiinsa vain tiettyjä kappaleita. Keräilyä harrastavat ovat ylpeitä kokoelmistaan ja pitävät ne hyvässä järjestyksessä. Keräilypakossa esineiden varsinaisella keräilyarvolla tai järjestyksellä ei ole juuri merkitystä. Joskus keräilypakkoon liittyy myös esineiden näpistelyä.

Pakonomaisen keräilyn syitä ja yleisyyttä ei tunneta, mutta erään arvion mukaan jopa yli 2 % väestöstä kärsisi tästä ongelmasta. Se voi alkaa missä iässä tahansa, usein jo murrosiässä, ja jatkua asteittain pahenevana koko iän. Miesten ja naisten välillä ei ole eroa keräilypakon esiintyvyydessä, mutta naiset päätyvät jostakin syystä helpommin hoitoon.

Monen pakonomaisen keräilijän vanhempi tai lähisukulainen on ollut myös pakonomainen keräilijä. Joskus keräily alkaa läheisen kuoleman tai avioeron jälkeen tai muussa vaikeassa elämäntilanteessa. Noin puolella pakonomaisista keräilijöistä on alkoholiongelma.

Pakonomainen keräily voi olla pakko-oireisen häiriön muoto, mutta monilla siitä kärsivillä ei ole lainkaan muita pakko-oireiselle häiriölle ominaisia oireita. Keräilypakko (englanniksi "hoarding disorder") tullee seuraavaan viralliseen tautiluokitukseen.

Pakko-oireisessa häiriössä toiminnon toistaminen ahdistaa, vaikka sitä ei pystykään vastustamaan. Pakonomaisessa keräilyssä keskeistä on saada esine omaan haltuun, ja toisto saattaa tuottaa tyydytystä ja turvallisuuden tunnetta. Lievässä muodossa keräilyä voi esiintyä myös autismispektrin häiriöissä, aivovammojen jälkeen, masennustilassa ja skitsofreniassa.

Pakonomainen keräily altistaa monille ongelmille ja vaaroille. Epähygieeniset olosuhteet ja huoneiden ahtaus lisäävät sairastumisen, onnettomuuksien ja tulipalojen riskiä. Pakonomaisen keräilijän on vaikea pitää kotiaan järjestyksessä ja suoriutua arjen tehtävistä. Usein seurauksina ovat sosiaalinen eristäytyminen ja ihmissuhteiden katkeaminen.

Läheisen ja auttajan on tärkeä ymmärtää, että pakonomaisen keräilyn taustalla on tunne siitä, että keräilijä uskoo joskus tulevaisuudessa tarvitsevansa keräämiään tavaroita. Joskus kerätyt esineet ovat yksin elävän henkilön tunneside tärkeään ihmiseen tai eläimeen ja muistoja elämänkulussa tärkeiksi koetuista hetkistä.

Keräilypakon itsehoito ja hoito

Pakonomaisesti esineitä tai eläimiä keräilevät eivät itse useinkaan pidä käytöstään minkäänlaisena ongelmana, mikä tekee hoidon vaikeaksi. Usein hoito on kuitenkin mahdollista. Onnistuneen hoidon tuloksena keräilijöiden ja heidän läheistensä elämänlaatu kohentuu olennaisesti.

Jos pakonomainen keräilijä saadaan tunnistamaan ongelmansa, hoidon järjestäminen on helpompaa. Hoitotulokset vaihtelevat, ja onnistunut hoito on vaativaa ja usein varsin pitkäaikaista. Lääkehoidossa käytetään ensi sijassa serotoninergisiä masennuslääkkeitä, jotka voivat lievittää pakonomaista käytöstä samaan tapaan kuin muissa pakko-oireisissa häiriöissä.

Tavarakaaoksen ja lian aiheuttamien terveysvaarojen kiistäminen voi saada psykoottiset mittasuhteet, jolloin hoitoa täytyy suunnata sen mukaisesti.

Psykoterapiassa sovelletaan ensi sijassa kognitiivista psykoterapiaa. Terapiassa tutkitaan ajatuksia ja tunteita, jotka ovat pakonomaisen keräilyn taustalla sekä autetaan keräilijää vähitellen luopumaan osasta esineitä ja pitämään kotonaan yllä parempaa järjestystä. Lisäksi opetetaan erilaisia keinoja rentoutua.

Milloin hoitoon

Pakonomaisen keräilyn aste vaihtelee lievästä hyvin vaikeaan. Lievä ongelma ei juuri haittaa keräilijän elämää. Tämä saattaa olla merkki vuosien mittaan pahenevasta ongelmasta, minkä vuoksi asiasta kannattaa puhua keräilijän kanssa. Kokemus on osoittanut, että alkavaan pakonomaiseen keräilyyn on paljon helpompi vaikuttaa kuin vuosia kestäneeseen käytökseen.

Pakonomaisen keräilijän sukulaisen tai läheisen kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin, psykiatriin, sosiaalitoimistoon tai A-klinikkaan. Joskus sukulaisen tai tuttavan on ongelman vakavuuden vuoksi pakko ottaa yhteyttä poliisiin tai paloturvallisuudesta tai eläinten suojelusta vastaaviin viranomaisiin. Kunnalliset terveystarkastajat ja palotarkastajat antavat tarvittaessa neuvontaa.