Tässä artikkelissa käsitellään käsihygieniaa ja suojaimien käyttöä sairaaloiden ulkopuolella erityisesti uuden koronaviruksen ja sen aiheuttaman COVID-19-pandemian näkökulmasta.
Uusi koronavirus (SARS-CoV-2) tarttuu erityisesti hengitysteistä erittyvien pisaroiden välityksellä, mutta myös kun kosketetaan pintoja, joille virusta on eritepisaroiden mukana joutunut. Pisaroita synnyttää erityisesti yskiminen ja aivastelu, mutta myös tavallinen puhuminen.
Hengitystie-eritteistä syntyvällä aerosolilla tarkoitetaan minipisaroita, joiden hiukkaskoko on alle 5 mikrometriä (µm) ja jotka leijuvat kauemmas kuin isommat pisarat, yli 1–2 metrin päähän. COVID-19 tarttuu myös pienten pisaroiden välityksellä ainakin, jos viruspitoiselle aerosolille altistutaan useiden minuuttien ajan.
Kosketustartunnalta suojautuminen, käsihygienia
Käsihygienia tarkoittaa käsien pesemistä saippualla ja vedellä tai käsien desinfiointia viruksia tappavalla valmisteella. Tutkimusten mukaan ihmiset koskettelevat huomaamatta kasvojensa aluetta, suuta, silmiä tai nenää, keskimäärin muutaman minuutin välein. Näin niissä mahdollisesti olevat virukset voivat päästä limakalvoille ja aiheuttaa tartunnan.
Käsien pesu
Käsien pesun tehtävä on poistaa viruspitoiset eritteet käsistä. Tehokas pesu suoritetaan vedellä ja tavallisella saippualla hieromalla käsiä noin 15 sekunnin ajan (ks. THL:n ohjevideo). Erityistä huomiota on kiinnitettävä sormenpäihin.
Saippua toimii lian irrottajana. Osassa saippuoita on myös desinfioivia aineita, mutta ne eivät ole puhtauden kannalta tarpeen. Käsien kuivaaminen pesun jälkeen, mieluiten kertakäyttöiseen pyyhkeeseen, parantaa lian poistoa. Oikein tehtynä käsien pesu on joissain tutkimuksissa ollut tehokkaampi virusten poistaja kuin käsien desinfiointi.
Käsidesinfektio
Käsidesinfektio oikein suoritettuna on myös tehokas tapa virusten poistamiseen. Mukana kulkevasta pienestä pullosta desinfektioaineainetta voidaan käyttää silloinkin, kun pesuun ei ole mahdollisuutta.
Käsidesinfektiossa otetaan melko runsaasti (vähintään 3 millilitraa) ainetta käsiin ja se hierotaan ympäriinsä käsien iholle. Erityinen huomio on kiinnitettävä sormenpäihin. Aineen annetaan vaikuttaa käsiin hieromalla niitä kunnes ne ovat kuivat (vajaa minuutti).
Desinfektioaine ei toimi tehokkaasti, jos käsissä on likaa, esimerkiksi selviä eritetahroja. Siten sitä tulisi käyttää ainoastaan puhtaisiin käsiin tai käsiin, joilla on kosketeltu vain kuivalta ja puhtaalta näyttäviä pintoja, kuten ovenkahvaa, kaiteita, valokatkaisinta, näppäimistöä tai niihin verrattavia kohteita.
Desinfektioaineissa on viruksia tappavana aineena tavallisimmin 60–90-prosenttinen alkoholi. Kaikki alkoholit ovat yhtä tehokkaita. Yleensä mukana on myös ihoa hoitava aine, esimerkiksi glyseroli. Markkinoilla on uutuutena myös viruksia tappavaan 3-prosenttiseen vetyperoksidiin perustuvia käsidesinfektioaineita. Niitäkin kädet kestävät hyvin.
Useimmat käsidesit eivät tahraa tai värjää ympäristöä, ja pintamateriaalit kestävät niitä hyvin, jos niitä pinnoille joutuu. Tutkimuksissa on todettu terveydenhoidon ammattilaisten käsien kestävän useita kymmeniä päivittäisiä desinfektiokertoja alkoholihuuhteella.
Ilmatietartunnoilta suojautuminen, "maskit" ja visiirit
Suojaimia on useita tyyppejä, ne antavat eritasoisen suojan ja niillä on kullakin omat käyttöaiheensa (ks. Taulukko Erilaisia keinoja estää hengitysteistä syntyviä tartuntoja). Kirurgiset suu-nenäsuojukset on tarkoitettu yleensä hengitystie-eriteroiskeiden ja pisaroiden estämiseen. Niitä käytetään yleisesti sairaaloissa potilaiden suojaamiseen sairaalainfektioilta tai henkilökunnan turvallisuuden takia. Sitä tiiviimpiä maskeja kutsutaan hengityksensuojaimiksi ja ne suodattavat viruksia hengitettävästä ilmasta kirugisia suojuksia paremmin. Suositukset erityyppisten suojaimien käytöstä COVID-19-virustartuntaa vastaan on antanut Työterveyslaitos, ja ajantasaiset ovat löydettävissä verkosta .
Erityisesti kirurginen suu-nenäsuojus antaa vain osittaisen suojan tartunnalta. Ellei suojain asetu tiiviisti sekä nenän että suun ympärille, sivuvirta suojaimen ohi on merkittävä (kymmeniä prosentteja). Suojaimen tiivis asettaminen ei ole helppoa, ja tekniikka riippuu suojaimen mallista. Pakkauksissa on yleensä pukemisohje. Toinen ongelma on se, että suojain hankaa tai ärsyttää usein ja sitä tulee kosketeltua. Silloin siihen jääneet virukset siirtyvät käsiin. Erityisesti tätä tapahtuu suojainta poistettaessa. Kädet on siten pestävä tai desinfioitava poiston jälkeen.
Kasvojen eteen laitettava avonainen visiiri antaa käyttäjälleen huonoimman suojan ilmassa olevilta viruksilta, mutta toiminee jossain määrin roiskesuojana ympäristölle. Näiden suojatehosta ei ole tutkimusnäyttöä.
Katso video kertakäyttöisen suunenäsuojaimen oikeaoppisesta pukemisesta ja riisumisesta tästä.
Jos vieraillaan riskiryhmään kuuluvan luona, esimerkiksi yli 70-vuotiaan kotona, on tärkeää, että vierailija itse on oireeton ja että henkilöiden välillä pidetään mahdollisuuksien mukaan 1–2 metrin etäisyys. Jos tämä ei ole mahdollista, voi vierailija käyttää suojainta, jos sellainen on saatavissa. Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeen mukaan myös pärskesuojana toimiva huivi suun edessä voi tällöin olla hyödyksi. Hengityssuojaimen puute ei kuitenkaan saa olla este, jos käynti on tarpeellinen.
Suojaimet on lähes aina tarkoitettu kertakäyttöisiksi. Niiden siirtäminen kaulalle ja takaisin kasvoille tai kokonaan uusi käyttökerta tuo jälleen riskin virusten tarttumisesta käsiin. Edestakainen siirtely vaatii siten jatkuvaa käsien pesua tai desinfiointia.
Suojainta voidaan käyttää myös yskivällä potilaalla ympäristön suojelemiseen. Tämä on kuitenkin usein tukalaa infektion aikana. Tähän ei voi käyttää venttiilillä varustettua suojainta, koska se estää vain ilman kulun yskijään päin.
| Väline | Ominaisuudet ja käyttö | Vaikutus |
|---|---|---|
| Huivi tai vastaava kangas suun ja nenän edessä |
|
|
| Kirurginen suu-nenäsuojus |
|
|
| Hengityksensuojain |
|
|
Suojakäsineet
Suojakäsineiden tarkoitus on estää käsien tahriintumista (kontaminoitumista) kosketeltaessa kohdetta, jossa on tauteja aiheuttavia bakteereita tai viruksia. Niillä on laaja käyttö sairaalahygieniatyössä, mutta infektioiden torjunnassa hyvin rajallinen rooli sairaaloiden ulkopuolella. Lähinnä niillä voidaan estää käsien likaantumista. Niitä ei suositeta yleisesti käytettäväksi influenssaepidemioiden tai esimerkiksi COVID-19-pandemian aikana suojaamaan käsiä.
Suojakäsineitä koskee sama ongelma kuin hengityssuojaimia. Ne keräävät pinnalleen kaikkea ympäristöstä, ja niitä poistettaessa on vaikea välttää käsien kontaminoitumista. Poistaminen tulisi tehdä niin, että vain käsineen sisäpuolta kosketetaan, ja kädet on joka tapauksessa desinfioitava poiston jälkeen. Siten suojakäsineet eivät auta infektiolta suojautumisessa.
