Kasvissyönti on kattokäsite, jonka alle mahtuu erilaisia ruokavalioita. Kasvissyöjän ruokavalio koostuu joko pelkästään kasvikunnan tuotteista tai on kasvispainotteinen sisältäen rajatusti eläinkunnan tuotteita. Tavallisesti kasvissyönnin tyypit jaetaan seuraavasti.

Semivegetaristi ei käytä ruokavaliossaan punaista lihaa (naudan, sian tai lampaan lihaa), mutta ruokavalioon sisältyy kasvikunnan tuotteiden lisäksi siipikarjaa, kalaa, maitotuotteita ja kananmunaa.

Pescovegetaristi käyttää eläinkunnan tuotteista kalaa, maitotuotteita ja kananmunaa.

Lakto-ovo-vegetaristin ruokavalioon kuuluvat kasvikunnan tuotteiden lisäksi maitotuotteet ja kananmuna.

Laktovegetaristi käyttää eläinperäisistä elintarvikkeista vain maitotuotteita.

Vegaani ei käytä ruokavaliossaan mitään eläinperäistä, eli ei myöskään esimerkiksi hunajaa tai eläinperäisiä lisäaineita. Usein vegaani pyrkii välttelemään myös muuta eläinkunnasta peräisin olevaa; monet vegaanit eivät esimerkiksi käytä nahkaa tai villaa vaatetuksessaan.

Fleksaaja suosii ruokavaliossaan kasvispainotteisuutta ja esimerkiksi pitää kasvisruokapäiviä, mutta ruokavalio ei ole varsinainen kasvissyönnin tyyppi.

Harvinaisempia kasvissyönnin tyyppejä ovat esimerkiksi raakaruokailu ja makrobioottinen ruokavalio. Näiden ei nähdä olevan ravitsemuksellisesti riittäviä, eikä niiden koostamista ole käsitelty suomalaisissa ravitsemussuosituksissa.

Raakaruokailija syö ainoastaan kypsentämätöntä kasvisruokaa, joka on tyypillisesti lämmitetty korkeintaan 40 celsiusasteeseen.

Makrobioottinen ruokavalio on hyvin kasvispainotteinen sisältäen runsaasti viljatuotteita ja vähän rasvaa, mutta siihen voi kuulua myös pieniä määriä esimerkiksi kalaa.

Yksinomaan kasviperäisistä elintarvikkeista koostuva vegaaniruokavalio koostetaan käyttäen monipuolisesti ja vaihtelevasti täysjyväviljavalmisteita, vihanneksia, juureksia, sieniä, marjoja, hedelmiä, palkokasveja, soijatuotteita, pähkinöitä, siemeniä, kasvirasvoja ja erilaisia kasviperäisistä raaka-aineista valmistettuja elintarvikkeita, kuten kasvijuomia ja jogurtin tavoin käytettäviä tuotteita. Myös vegaanit voivat syödä makaronilaatikkoa, jäätelöä ja monia muita tuttuja ruokia sekä osallistua grillijuhliin ja jouluruokailuun – ruokalajien eläinperäiset raaka-aineet on vain korvattu kasviperäisillä vaihtoehdoilla.

Kiinnostus kasvissyöntiä ja kasvispainotteista ruokavaliota kohtaan kasvaa. Sekä eläinkunnan tuotteita sisältävät kasvisruokavaliot että vegaaninen ruokavalio ovat terveyttä edistäviä ruokavalioita. Erityisesti vegaaniruokavalion noudattaminen vaatii taitoa, perehtyneisyyttä ja sopivien elintarvikkeiden saatavuutta ja käyttöä.

Ravitsemuksellisesti täysipainoinen ateriointi

Kasvisruokailijoiden, kuten muidenkin, on hyvä huolehtia säännöllisestä ateriarytmistä, riittävistä ruokailukerroista ja hyvin koostetuista ateriakokonaisuuksista. Tavallisesti lautasellinen kasvisruokaa sisältää vähemmän energiaa kuin vastaava lautasellinen sekaruokaa – etenkin aloittelevilla kasvissyöjillä voi olla opeteltavaa riittävän suurien annoskokojen nauttimisessa. Vegaaneille suositellaan 5–6 täysipainoisen aterian nauttimista päivässä, välipalat mukaan lukien. Jokaisella aterialla olisi hyvä olla jokin kasviproteiinin lähde.

Kun ruokavaliosta jätetään jotain pois, täytyy poisjätetty ruoka-aine korvata jollain tai varmistaa ravintoaineiden saanti muulla tavalla. Täysipainoista kasvisruoka-ateriaa ei muodosteta vain jättämällä pois liha, kala, kananmuna tai maitotuotteet.

Muut kasvisruokavaliot kuin vegaaniruokavalio koostetaan terveyttä edistävän ruokailun periaatteiden mukaan. Aterioiden suunnittelussa voidaan käyttää tavanomaista lautasmallia (1/4 lautasellista proteiininlähdettä, 1/4 lautasellista energialisäkettä, 1/2 lautasellista kasviksia). Ruokavalioissa suositaan vähän suolaa ja lisättyä sokeria sisältäviä elintarvikkeita ja käytetään runsaasti täysjyväviljatuotteita ja kasviksia. Jos ruokavalioon sisältyy maitotuotteita, on suositeltavaa käyttää vähärasvaisia ja rasvattomia tuotteita. Ruoanlaitossa suositaan pehmeitä kasvirasvoja.

Vegaaniruokavalio

Vegaanista lautasmallia hyödyntämällä pääaterioista saadaan koostettua ravitsemuksellisesti riittäviä ja monipuolisia. Siinä lautasen pinta-ala on jaettu kolmeen yhtä suureen osaan:

  • 1/3 lautasesta täytetään esimerkiksi kastikkeella, pyöryköillä tai pihveillä. Kasviproteiinin lähteen kuten papujen, linssien tai soijatuotteiden sopiva käyttömäärä on nuorille ja aikuisille 1–1,5 dl ruoka-annosta kohden.
  • 1/3 lautasesta varataan tuoreille tai kypsennetyille kasviksille, mukana noin 1 rkl rypsiöljyä tai rypsiöljypohjaista salaatinkastiketta
  • 1/3 lautasesta täytetään energialisäkkeellä, kuten keitetyllä täysjyväpastalla, -riisillä, -ohralla tai -kvinoalla, tai kypsennetyillä juureksilla.

Ateriakokonaisuuteen kuuluu lisäksi viipale täysjyväleipää kasvirasvalevitteellä tai margariinilla ja lasillinen ravitsevaa ruokajuomaa, kuten kalsium- ja vitamiinitäydennettyä soija- tai kaurajuomaa.

Terveyttä edistävä vegaaninen ruokavalio voidaan koostaa monin eri tavoin. Alla olevassa esimerkissä on havainnollistettu yksi esimerkkipäivä aikuisen vegaanin ruokavalion koostamisesta. Esimerkki on laadittu keskimääräisesti vastaamaan istumatyötä tekevän ja kevyttä liikuntaa harrastavan aikuisen naisen tarpeita. Esimerkkipäivän energiansaanti on noin 2000 kcal, proteiinin saanti 86 g (17 E%, 65 kg painoiselle henkilölle 1,3 g/kg) ja ravintoaineiden saanti on suomalaisia ravitsemussuosituksia vastaava (pois lukien B12-vitamiinin, D-vitamiinin ja jodin saanti).

Esimerkki aikuisen vegaanin päivittäisistä aterioista

  • Aamupala
    • 2 viipaletta (yht. 55 g) ruisleipää
    • 2 tl 70 % kasvirasvalevitettä
    • 40 g tofuviipaleita leivän päälle (juuston/leikkeleen tilalla)
    • 40 g paprikaa
    • kahvia/teetä ja 0,5 dl kaurajuomaa (maidon tilalla)
  • Lounas
    • 300 g makaronilaatikkoa ja 1 rkl ketsuppia
    • 1,5 dl porkkanaraaste-appelsiinisalaattia
    • 1 dl vihersekasalaattia ja 1 rkl öljypohjasta salaatinkastiketta
    • 2 dl makeuttamatonta soijajuomaa (täydennetty kalsiumilla ja vitamiineilla, maitoa korvaava tuote)
    • Makaronilaatikossa jauhelihan tilalla on käytetty esimerkiksi härkäpapu- tai soijarouhetta ja muna-maitoseoksen tilalla seosta, johon voidaan käyttää esimerkiksi soijajuomasta, kasvipohjaisesta kasvirasvasekoitteesta (esim. kaurapohjainen ruokakermaa korvaava tuote) ja hapatetusta soijavalmisteesta tehtyä seosta.
  • Välipala
    • 1 dl hapatettua soijavalmistetta (käytetään jogurtin tilalla)
    • 3 rkl mysliä
    • 2 rkl saksanpähkinöitä
    • 1 keskikokoinen hedelmä
  • Päivällinen
    • 2 dl uunijuureksia
    • 120 g (n. 8 kpl) papupyöryköitä
    • 50 g tomaattista kastiketta
    • 1,5 dl keitettyä parsakaalia
    • 1 viipale 100 % kauraleipää + 1 rkl hummusta
    • 2 dl kaurajuomaa (täydennetty kalsiumilla ja vitamiineilla, maitoa korvaava tuote)
  • Iltapala
    • 2 dl mannapuuroa tummista suurimoista, keitetty kaurajuomaan
    • 1 dl mansikkakiisseliä
    • pieni viipale (n. 10 g) siemennäkkileipää
    • kupillinen teetä

Esimerkkipäivän laatimisessa on hyödynnetty www.fineli.fi -sivuston ruokapäiväkirjaominaisuutta.

Kasvissyöjien ravintolisät

Monipuoliset kasvisruokavaliot turvaavat hyvin useimpien ravintoaineiden saantia. Riittävästä ja säännöllisestä ravintolisien käytöstä on kuitenkin huolehdittava.

Kaikkien kasvissyöjien on hyvä käyttää D-vitamiinia yleisen suosituksen mukaisesti. Jos ruokavalio sisältää vain niukasti eläinperäisiä elintarvikkeita, voi olla tarpeen käyttää B12-vitamiinia ravintolisänä. Monipuolinen ruokavalio turvaa muiden ravintoaineiden saannin. Muiden ravintolisien, kuten kalsiumin, raudan, sinkin ja riboflaviinin (B2-vitamiini), mahdollinen tarve arvioidaan yksilöllisesti.

Maidotonta ruokavaliota noudattaville suositellaan jodia ravintolisänä. D-vitamiinia käytetään yleisen suosituksen mukaisesti.

Ravintolisät vegaaniruokavaliossa

Kaikkien vegaaniruokavaliota noudattavien tulee käyttää ravintolisänä B12-vitamiinia, D-vitamiinia ja jodia. Ravintolisien käyttö on syytä aloittaa heti vegaaniksi ryhtymisestä alkaen. Lapsille D-vitamiinin antaminen aloitetaan kahden viikon iässä, B12-vitamiini ja jodi kiinteisiin ruokiin siirryttäessä ja viimeistään vuoden iässä.

D-vitamiini

Vegaaniruokavaliota noudattavilla on sama D-vitamiinin tarve kuin muulla väestöllä. Tyypillisesti vegaaniruokavaliossa on vain vähän D-vitamiinin lähteitä ja täydennetyissä elintarvikkeissa D-vitamiini on yleensä D2-muodossa suositeltavamman D3-muodon sijaan. Ravintolisien annostelussa noudatetaan D-vitamiinimäärien osalta yleistä suositusta.

Jodi

Vegaani voi saada ravinnostaan pieniä määriä jodia esimerkiksi jodioidusta ruokasuolasta ja jodilla täydennetyistä maitoa korvaavista elintarvikkeista. Tutkimusten perusteella jodin saanti ravinnosta on vegaaneilla niukkaa. Pääsääntöisesti ravintolisänä voidaan käyttää suositeltavaa päivittäistä saantia vastaava määrä (taulukko Suositeltava päivittäinen saanti niille ravintoaineille, joi). Ruokavaliosta ja ravintolisästä yhteensä saadun jodin määrä ei saa ylittää turvallisen saannin ylärajaa (taulukko Jodin turvallisen saannin yläraja ikäryhmittäin).

B12-vitamiini

Koska B12-vitamiinin imeytyminen ravintolisistä on heikkoa ja mutkikasta, tulee ravintolisänä otettavan määrän olla suurempi kuin määritelty suositeltava päivittäinen saanti (taulukko Suositeltava päivittäinen saanti niille ravintoaineille, joi). Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa ei ole otettu kantaa suositeltaviin B12-vitamiinin käyttömääriin ravintolisänä. B12-vitamiinia pidetään turvallisena myös suuremmilla käyttöannoksilla, eikä sille ole pystytty määrittämään vuorokautisen turvallisen saannin ylärajaa (UL-arvo).

Vegaaniravitsemukseen perehtyneet asiantuntijat ovat laatineet ohjeistuksia B12-vitamiinin riittävän saannin turvaamiseksi. Noudattamalla yhtä alla olevista ohjeistuksista voidaan turvata riittävä saanti (yli 14-vuotiailla henkilöillä, pois lukien raskaana olevat ja imettävät).

  • Täydennettyjen elintarvikkeiden käyttö kolme kertaa päivässä niin, että yhdellä kertaa saadaan 1,3 µg B12-vitamiinia (yksi kerta vastaa noin 3,25 dl B12-vitamiinitäydennettyjä maitoa korvaavia elintarvikkeita)
  • Ravintolisänä n. 10–100 µg/vrk
  • Ravintolisänä 1000 µg 2–3 kertaa viikossa

Ohjeistuksia on laadittu myös muille ikä- ja kohderyhmille https://veganhealth.org/. Vegaanien ja vegaaniksi ryhtyvien on hyvä keskustella sopivasta B12-vitamiinin käytöstä lääkärin ja/tai ravitsemusterapeutin kanssa.

Taulukko 1. Suositeltava päivittäinen saanti1 niille ravintoaineille, joita vegaanista ruokavaliota noudattaville suositellaan ravintolisänä (Syödään yhdessä – ruokasuositukset lapsiperheille ja Terveyttä ruoasta! Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014)
Ikä, v D-vitamiini3, μg B12-vitamiini, μg Jodi, μg
Lapset
< 6 kk2 - - -
6–11 kk 10 0,5 50
12–23 kk 10 0,6 70
2–5 v 10 0,8 90
6–9 v 10 1,3 120
10–75 v 10 2,0 150
≥ 75 v 20 2,0 150
Raskaana olevat 10 2,0 175
Imettävät 10 2,6 200
1 Suositeltava saanti on valmiista ruoasta saatava ravintoainemäärä. Ruoanvalmistuksen ja käsittelyn aiheuttamat ravintoainetappiot on otettava huomioon ruokavalioiden suunnittelussa.
2 Äidinmaito tai äidinmaidonkorvike tyydyttää alle 6 kk ikäisten lasten energian ja ravintoaineiden tarpeen pääsääntöisesti D–vitamiinia lukuun ottamatta. Mikäli rintaruokinta ei ole mahdollista, annetaan teollisia äidin-maidonkorvikkeita. Jos lisäravinnon anto on aloitettu 4–5 kk ikäisenä, käytetään 6–11 kk ikäisten suosituksia.
3 Suomessa lapsille suositellaan D-vitamiinilisän ympärivuotista käyttöä 2 viikon ikäisestä lähtien 12 kuukauteen saakka 2–10 μg/vrk riippuen äidinmaidonkorvikkeen/vieroitusvalmisteen määrästä, 1-vuotiaille 10 μg/vrk ja 2–17-vuotiaille 7,5 μg/vrk. Raskaana oleville ja imettäville naisille suositellaan D-vitamiinilisää 10 μg/vrk ympäri vuoden. ≥ 75-vuotiaille suositellaan D-vitamiinilisää 20 μg/vrk ympäri vuoden. Pienempää D-vitamiinilisäannosta (10 μg) voi suositella, jos käytetään säännöllisesti paljon vitaminoituja maitovalmisteita, ravintorasvoja ja/tai kalaa. Silloin, kun ei käytetä päivittäin D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja/tai kalaa 2–3 kertaa viikossa, suositellaan 18–74-vuotiaille 10 μg D-vitamiinilisää vuoden pimeimpänä aikana (loka-maaliskuussa).
Taulukko 2. Jodin turvallisen saannin yläraja ikäryhmittäin
Ikä-/kohderyhmä, v Suurin turvallinen saanti (EFSA), μg/vrk
1–3 200
4–6 250
7–10 300
11–14 450
15–17 500
Aikuiset 600
Raskaana olevat ja imettävät 600

Kasvissyönti eri elämänvaiheissa

Kasvisruokavalioista semivegetaristinen, pescovegetaristinen, lakto-ovo-vegetaristinen, laktovegetaristinen ja vegaaninen ruokavalio ovat hyvin koostettuina terveyttä edistäviä ja soveltuvat nykytiedon valossa myös raskaana oleville, imettäville, lapsille ja nuorille. Näistä kasvissyönnin tyypeistä vegaaniruokavalio vaatii eniten huolellisuutta. Raakaruokailu ja makrobioottinen ruokavalio eivät ole ravitsemuksellisesti riittäviä.

Raskaana olevan ja imettävän kasvissyöjän tulee kiinnittää erityistä huomiota riittävään energiansaantiin. Myös ravintolisien käytön tulee olla kunnossa, sillä esimerkiksi riittämätön jodin saanti voi johtaa sikiön kasvuhäiriöihin ja lapsen kognitiivisen kehityksen ongelmiin. Usein raskaana olevat tarvitsevat myös rautaa ravintolisänä. Etenkin raskaana olevat vegaanit voivat hyötyä DHA-lisästä 200 mg/vrk.

Kasvissyöjälapsia täysimetetään yleisen ohjeistuksen mukaisesti 4–6 kuukauden ikään saakka ja imetystä jatketaan kiinteiden ruokien ohella ainakin vuoden ikään saakka. Mikäli imetys ei onnistu, käytetään äidinmaidonkorviketta. Vegaaniperheiden on syytä huomioida, että tällä hetkellä Suomessa ei ole markkinoilla vegaaniruokavalioon soveltuvaa kasvipohjaista äidinmaidonkorviketta. Jos vegaaniperhe päätyy käyttämään korviketta, tulee lapselle antaa tavanomaista korviketta. Maitotuotteiden tapaan käytettävät soijasta, kaurasta ja muista kasviperäisistä raaka-aineista valmistetut juomat eivät ole ravitsemuksellisesti riittäviä korvaamaan äidinmaitoa tai sen korviketta. Myöskään itsetehdyt siemenjuomat tai vastaavat eivät vastaa lapsen ravitsemuksellisia tarpeita.

Lapsille tulee tarjota riittävästi kypsiä vilja- ja kasvisruokia ravinnonsaannin turvaamiseksi. Koska kasvisruoka sisältää paljon kylläisyydentunnetta lisäävää kuitua, tulee vegaanilapsille tarjota myös vaaleita viljatuotteita ja riittävästi rasvaa energiansaannin varmistamiseksi.

Kriittisten ravintoaineiden saanti

Kasvisruokavalioiden koostamisessa tulee huomioida niin sanotut kriittiset ravintoaineet. Näillä tarkoitetaan ravintoaineita, joiden hyvinä ja väestötasolla pääasiallisina lähteinä toimivat eläinperäiset ruoat ja joita kasvisruoka sisältää joko vähän tai ei lainkaan tai ne imeytyvät huonommin kasviperäisistä kuin eläinperäisistä lähteistä. Kasvisruokavalioiden kriittisiä ravintoaineita ovat B12-vitamiini, D-vitamiini, jodi, kalsium, rauta, sinkki ja riboflaviini eli B2-vitamiini. On hyvä kiinnittää huomiota myös A-vitamiinin, seleenin, proteiinin ja välttämättömien rasvahappojen riittävään saantiin. Useimpien kriittisten ravintoaineiden saanti pystytään turvaamaan ravinnon kautta monipuolisella ja riittävällä syömisellä.

B12-vitamiini

B12-vitamiinia esiintyy luontaisesti ravitsemuksellisesti merkittävissä määrin vain eläinkunnan tuotteissa. Aiemmin myös merilevien ja fermentoitujen eli käymiseen perustuvien tuotteiden on uskottu sisältävän B12-vitamiinia, mutta nykytiedon mukaan ne sisältävät lähinnä sen analogeja eli samankaltaisia yhdisteitä, jotka voivat häiritä aktiivisen B12-vitamiinin toimintaa, eivätkä ne toimi kehossa B12-vitamiinin tavoin. Joihinkin täydennettyihin elintarvikkeisiin, kuten kasvijuomiin, lisätään pieniä määriä B12-vitamiinia. B12-vitamiini varastoituu elimistöön, ja varastojen suuruus on yksilöllinen; joillakin vegaaniksi ryhtyneillä varastot voivat kestää useamman vuoden. B12-vitamiinin puutosta on helpompi ennaltaehkäistä kuin hoitaa, ja jokaisen vegaaniksi ryhtyvän tulee huolehtia sen riittävästä saannista.

D-vitamiini

Kasvisruokailijoilla D-vitamiinin lähteinä toimivat kala, kananmuna, metsäsienet ja vitaminoidut tuotteet, kuten maitovalmisteet ja kasvirasvalevitteet. Ruokavalinnoista riippuen D-lähteitä voi olla hyvinkin niukasti.

Jodi

Jodin lähteitä ovat maitovalmisteet, kalat, merenelävät, kananmuna, jodioitu ruokasuola ja merilevävalmisteet. Etenkin vegaaneilla ja muilla maidotonta ruokavaliota noudattavilla saanti ravinnosta on niukkaa, minkä vuoksi heidän tulee käyttää jodia ravintolisänä. Merilevien jodipitoisuudet vaihtelevat muun muassa levätyypin sekä levän kasvu- ja varastointiolosuhteiden mukaan, ja merilevistä on mitattu myös korkeita raskasmetallipitoisuuksia. Tämän takia merilevävalmisteita ei käytetä imeväisikäisillä. Niitä ei tule käyttää myöskään alle 6-vuotiaille, raskaana oleville ja imettäville, jos jodipitoisuus ei ole tiedossa tai pitoisuudet ovat haitallisen korkeita. Eräät merilevät sisältävät jodia hyvin suurina pitoisuuksina pienessä annoksessa.

Kalsium

Kalsiumin hyviä lähteitä ovat etenkin maitovalmisteet ja maidon tapaan käytettävät kasvipohjaiset tuotteet. Maidotonta ruokavaliota noudattavilla kalsiumin tarvittava saanti on vaikeaa ilman kalsiumilla täydennettyjen elintarvikkeiden riittävää käyttöä. Maidottomia kalsiumin lähteitä ovat myös esimerkiksi soijatuotteet, kaalit, seesaminsiemenet etenkin tahnana sekä mantelit. Jos maitovalmisteita ei käytetä, on kalsiumilla täydennettyjen elintarvikkeiden käyttö suositeltavaa.

Rauta

Kasvisruokavalioissa raudan parhaita lähteitä ovat täysjyväviljatuotteet, palkokasvit, pähkinät ja siemenet. Lisäksi rautaa saadaan siipikarjasta ja kalasta, jos ne ruokavalioon sisältyvät. Kasviperäinen rauta imeytyy eläinperäistä rautaa heikommin. Sen imeytymistä parantaa C-vitamiini, joten aterioilla kannattaa aina olla jotain C-vitamiinipitoista, kuten paprikaa, kaalia, sitrushedelmiä, marjoja tai lasillinen appelsiinimehua. Rautapitoisen aterian päälle ei kannata nauttia kahvia, teetä tai kaakaota, sillä nämä juomat sisältävät kasviperäisen raudan imeytymistä heikentäviä yhdisteitä.

Sinkki

Myös sinkki imeytyy huonommin kasviperäisistä kuin eläinperäisistä lähteistä. Tämä johtuu siitä, että useimmat kasvisruokavalion hyvät sinkin lähteet, kuten täysjyvävilja, palkokasvit, pähkinät ja siemenet, sisältävät myös fytaatteja, jotka heikentävät sinkin imeytymistä. Ruoanvalmistuskeinot, kuten liottaminen ja idättäminen, vähentävät fytaattien määrää ja parantavat kasviperäisen sinkin ja raudan imeytymistä. Koska kasvikunnan lähteistä tuleva sinkki imeytyy heikosti, suositellaan vegaaneille 25–30 % suurempaa sinkin saantia ravinnosta kuin sekaruokailijoille.

Riboflaviini (B2-vitamiini)

Riboflaviinia kasvissyöjä saa parhaiten täysjyväviljasta, palkokasveista, pähkinöistä, siemenistä, sienistä, ja ruokavalioon mahdollisesti kuuluvista eläinkunnan tuotteista. Etenkin pienten lasten ja iäkkäiden kasvissyöjien ruokavaliossa tulee panostaa hyviin riboflaviinin lähteisiin. Riboflaviinia lisätään moniin täydennettyihin elintarvikkeisiin, kuten kasvijuomiin.

A-vitamiini

Kasviperäisissä lähteissä esiintyvillä karotenoideilla on A-vitamiinivaikutusta. Erityisesti punaisissa, oransseissa ja tummanvihreissä kasviksissa on karotenoideja. Useimpiin leipärasvoihin lisätään A-vitamiinia.

Seleeni

Seleenin hyviä lähteitä ovat etenkin palkokasvit, sienet, siemenet ja kotimainen täysjyvävilja (ei luomu, koska luomuviljelyssä ei käytetä seleeniä sisältäviä lannoitteita). Erittäin paljon seleeniä on parapähkinöissä; keskimäärin kaksi parapähkinää päivässä riittää tyydyttämään aikuisen päivittäisen seleenintarpeen.

Proteiini

Kasviperäisiä proteiininlähteitä on runsaasti. Palkokasvit (pavut, linssit, herneet, soijatuotteet), täysjyvävilja, pähkinät ja siemenet ovat sen keskeisimpiä lähteitä. Myös erilaiset kasviproteiinituotteet, kuten Härkis® ja Nyhtökaura™ ovat hyviä proteiinin lähteitä. Kasviperäinen proteiini imeytyy jonkin verran eläinperäistä heikommin, mutta monipuolisella ruokavaliolla siitä ei tarvitse huolehtia. Kun kasvissyöjä koostaa ruokavalionsa monipuoliseksi ja vaihtelevaksi ja syö energiantarvettaan vastaavasti, ei proteiinin riittävä saanti ole ongelma. Proteiinia saadaan myös eläinperäisistä elintarvikkeista, kuten maitotuotteista, kananmunasta ja lihasta, jos ne ruokavalioon kuuluvat.

Välttämättömät rasvahapot

Välttämättömiä rasvahappoja ovat n-3-sarjaan kuuluva alfalinoleenihappo ja n-6-sarjaan kuuluva linolihappo. Keho ei pysty valmistamaan niitä itse, joten ne täytyy saada ravinnosta. Molempien välttämättömien rasvahappojen riittävä saanti pystytään turvaamaan kasvisruokavalioilla.

Etenkin hyviin alfalinoleenihapon lähteisiin tulee panostaa: rypsi- ja rapsiöljy sekä niistä valmistetut levitteet ja salaatinkastikkeet, pellavansiemenöljy, camelina- eli kitupellavaöljy, hampunsiemenet ja saksanpähkinät tuovat ruokavalioon alfalinoleenihappoa. Kannattaa huomioida, että rypsiöljyn alfalinoleenihappopitoisuus on huomattavasti parempi kuin oliiviöljyssä. Ihmiskeho muodostaa alfalinoleenihaposta pitkäketjuisempia rasvahappoja, eikosapentaeenihappoa (EPA) ja dokosaheksaeenihappoa (DHA), kunhan sitä saadaan ruokavaliosta riittävästi.

Muita huomioita

Hyvin toteutettuna kasvisruokavaliot edistävät terveyttä: ne sisältävät muun muassa runsaasti kuitua, monia vitamiineja sekä fytokemikaaleja, ja rasvan laatu on suositeltava. Ravitsemussuositusten mukainen sekaruokavalio on myös terveyttä edistävä vaihtoehto, sillä kasvispainotteista ruokavaliota ja punaisen lihan sekä lihavalmisteiden käytön vähentämistä suositellaan koko väestölle.

Vegaaniruokavalioon siirtyminen vaatii tietoa ja taitoa. Kaikille vegaaniperheille tulee tarjota mahdollisuus ravitsemusterapeutin ohjaukseen, jotta ruokavalion koostamista ja ravitsemuksellista riittävyyttä voidaan tarkastella. Myös ravintolisien riittävän käytön varmistaminen voi vaatia terveydenhuollon ammattilaisen apua. Lisää tutkimusnäyttöä tarvitaan etenkin vegaaniruokavalion pitkäaikaisvaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Nykytiedon valossa hyvin koostettu vegaaniruokavalio yhdistettynä riittävään ja säännölliseen ravintolisien käyttöön on terveellinen ja turvallinen valinta.