Koronavirusrokotteiden vaikutusmekanismi ja annostelu

COVID-19-infektion ehkäisemiseksi on kehitetty useita rokotteita, joista Euroopassa myyntilupa on tällä hetkellä (elokuu 2024) neljällä eri rokotteella:

• BioNTechin ja Pfizerin kehittämä koronavirusrokote (Comirnaty): mRNA-rokote
• Modernan kehittämä koronavirusrokote (Spikevax): mRNA-rokote
• Novavax-yhtiön kehittämä koronavirusrokote (Nuvaxovid): piikkiproteiinirokote
• Hipra-laboratorioiden kehittämä koronavirusrokote (Bimervax): piikkiproteiinirokote

Näistä vain osa on ollut Suomessa käytössä. Eniten Suomessa on käytetty mRNA-rokotteita. Lisäksi alkuperäisistä rokotteista on kehitetty viruksen muuntumisen takia muunneltuja rokotteita, jotka on paremmin kohdistettu epidemian aikana muuntuneisiin viruskantoihin. Nämä on yleensä tarkoitettu ns. tehosterokotuksiin (kolmannen tai sitä myöhempien kertojen rokotukset).

Kaikkien edellä mainittujen rokotteiden vaikutus kohdentuu koronaviruksen piikkiproteiiniin. mRNA-rokotteet sisältävät lähetti-RNA:ta (mRNA) ja ovat kapseloituja nano-lipidipartikkeleihin. mRNA-rokotteissa lihassolut rokotteen pistokohdassa saadaan tuottamaan rokotteen vaikuttavaa ainetta eli niin kutsuttua koronaviruksen piikkiproteiinia. Elimistön puolustusjärjestelmä tunnistaa tämän pintavalkuaisen vieraaksi ja alkaa tuottaa vasta-ainetta sitä vastaan. Rokotteilla elimistöä opetetaan torjumaan varsinaista koronavirusta, jos tautia aiheuttava virus pääsee elimistöön. Osa rokotteista on ns. proteiinirokotteita, joissa on mukana myös tehoaineena ns. adjuvantti, tehostamaan rokotteen synnyttämää rokotevastetta.

Myyntiluvan mukaisesti ensimmäiset rokotukset on annettu seuraavasti:

• Pfizer-Biontech totsinameraania 2 annosta 3 viikon välein
• Moderna Covid-19-rokotetta 2 annosta 4 viikon välein
• Nuvaxovid-rokotetta 2 annosta 3 viikon välein
• Bimervax-rokote on tarkoitettu vain tehosterokotteeksi yli 16-vuotiaille, aikaisintaan 6 kuukauden kuluttua edellisestä mRNA-rokotteesta tai edellisestä Bimervax-rokotteesta

Riskiryhmiin kuuluviksi katsotaan henkilöt, joille on tehty jokin seuraavista toimenpiteistä tai jotka sairastavat jotakin seuraavista sairauksista:

• Elinsiirto tai kantasolusiirto
• Vastustuskykyä heikentävä syöpätauti tai muu aktiivisessa hoidossa tai seurannassa oleva syöpä
• Vaikea tai keskivaikea puolustusjärjestelmän häiriö
• Immuunipuolustusta heikentävä lääkehoito autoimmuunisairauteen
• Vaikea krooninen munuaissairaus
• Vaikea krooninen keuhkosairaus, ja jatkuvaa lääkitystä vaativa astma
• Hengitystä haittaava neurologinen sairaus tai tila
• Epilepsia
• Downin oireyhtymä
• Tyypin 1 diabetes tai lisämunuaisten vajaatoiminta, lääkehoitoinen tyypin 2 diabetes
• Sydänsairaus, muun muassa sydämen vajaatoiminta (ei kuitenkaan pelkkä verenpainetauti)
• Krooninen maksasairaus
• Muu krooninen aineenvaihduntasairaus
• Uniapnea
• Psykoosisairaus
• Sairaalloinen lihavuus (painoindeksi yli 40)
• Raskaus
• Lääkärin arvioima muu vakavalle koronataudille altistava sairaus tai tila

Voimakkaasti immuunipuutteisten yli 12-vuotiaiden ryhmään kuuluvat sellaiset henkilöt, joille on tehty jokin seuraavista toimenpiteistä tai jotka sairastavat jotakin seuraavista sairauksista:

• Elinsiirto
• Kantasolusiirto
• Vaikea tai keskivaikea synnynnäinen immuunipuutos
• Elimistön puolustuskykyä heikentävä syöpä
• Autoimmuunisairauksien hoito immunosuppressiivisilla biologisilla lääkkeillä tai JAK-estäjillä
• Dialyysi ja erittäin vaikea krooninen munuaisten vajaatoiminta
• Pitkälle edennyt tai hoitamaton HIV
• Vaikea aplastinen anemia
• Lääkärin arvioima muu vaikea-asteinen immunosuppressiivinen tila

Koronavirusrokotteiden teho

Molempien RNA-rokotteiden teho oireisen COVID-19-infektion ehkäisyssä oli epidemian alkuvaiheessa 95 %. Uusien virusvarianttien edetessä epidemian aikana kävi selväksi, että rokotusten teho tartuntojen ehkäisyssä oli huomattavasti heikompi kuin alkuperäisen viruskannan aiheuttamissa infektioissa.

Kolmannenkin rokotuskerran jälkeen mRNA-rokotteiden teho alkaa laskea noin 3 kuukauden kohdalla ja neljännet rokotteet pidentävät suojaa erityisesti vakavaa koronavirusinfektiota vastaan. Neljänsienkin rokotteiden teho hiipuu joidenkin kuukausien kuluttua. Koronarokote on tullut syksystä 2022 lähtien vakavan taudin riskiryhmille vuosittaiseksi, ja usein se on annettu samanaikaisesti kausi-influenssarokotteen kera. Syksyllä 2024 rokotukset on tarkoitus aloittaa mahdollisimman varhain yli 80-vuotiaille ja laitoksissa asuville tai säännöllisen kotihoidon potilaille.

Vuosittaisissa rokotuksissa pyritään käyttämään sellaisia rokotteita, jotka on suunniteltu kunakin vuotena leviäviä koronavirusvariantteja vastaan. Koska etukäteen ei voida varmuudella tietää, minkälainen variantti tulee olemaan vallalla epidemiakautena, voivat rokoteantigeeni ja virus poiketa joinakin vuosina merkittävästi toisistaan. Tällaisina vuosina rokotteen teho voi jäädä puutteelliseksi. Syksyllä 2024 Suomeen on saatu Comirnaty-rokotteita, jotka on suunnattu koronaviruksen JN.1-varianttia vastaan.

Koronavirusinfektioon sairastumisen arvioidaan suojaavan sairastunutta saman verran kuin yksi rokotuskerta.

Koronavirusrokotteiden haittavaikutukset

Kaikilla rokotteilla voi esiintyä haittavaikutuksia. Haittavaikutukset ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä.

Tavallisimmin kyseessä ovat paikallisreaktiot pistokohdalle, esimerkiksi

• pistoskohdan kipu
• pistoskohdan arkuus.

Yleistyneitä reaktiota ovat muun muassa

• kuume
• päänsärky
• yleinen heikkous
• lihaskivut
• nivelkivut
• pahoinvointi
• oksentelu
• vilunvärinät.

Yleisoireet ilmaantuvat yleensä viikon kuluessa rokotuksesta. Vakavat yleistyneet haittatapahtumat ovat harvinaisia, totsinameraanin jälkeen vakavia haittavaikutuksia raportoitiin aktiivirokotetta saaneilla 0,6 prosentilla ja lumeryhmässä 0,5 prosentilla, Moderna covid-19-rokotuksen jälkeen 0,5 prosentilla. Nuvaxovid-proteiiniadjuvanttirokotuksen jälkeen haittavaikutukset ovat olleet hyvin samansuuntaisia yleisyydeltään ja oireiltaan kuin mRNA-rokotteiden jälkeen.

Välittömät vaikeat allergiset reaktiot ovat harvinaisia, mutta näitäkin on esiintynyt kaikkien mainittujen rokotteiden jälkeen. Totsinameraanilla vakavia allergisia reaktioita (anafylaktinen reaktio) on esiintynyt noin 11 henkilöllä miljoonaa rokotettua kohden. Oireet tulevat yleensä 15 minuutin kuluessa rokotuksesta, minkä takia rokotettuja tulisi valvoa rokotuspaikalla tuon ajan. Rokotuspaikalla tulee olla myös valmius tunnistaa ja hoitaa näitä reaktioita. Harvinaisina ohimenevinä haittavaikutuksina on mRNA-rokotuksen jälkeen kuvattu kasvohermohalvauksia (noin 1 tapaus/10 000 rokotettua).

Suomessa käytössä olevilla mRNA-rokotteilla haittavaikutuksia näyttäisi tulevan hieman useammin nuoremmilla henkilöillä. mRNA-rokotteilla haittavaikutuksia esiintyy useammin toisen rokotuskerran jälkeen. Rokotuksen aiheuttamia kuumereaktioita nähdään totsinameraanin rokotuksen jälkeen yli 10 %:lla, Modernan Covid-19-rokotteen jälkeen 15,5 %:lla.

Harvinaisina haittavaikutuksina AstraZenecan ja Janssenin adenovirusvektorirokotteiden jälkeen on esiintynyt verisuonitukoksia (mm. aivojen laskimotukoksia) ja verihiutaleiden vähyyttä. Tätä haittavaikutusta ei ole tavattu mRNA-rokotteiden jälkeen. Adenovirusrokotteita ei ole enää Suomessa käytetä, eikä näitä haittavaikutuksia ole ilmaantunut mRNA-rokotteiden jälkeen.

mRNA-rokotteisiin liittyy erityisesti alle 30-vuotiailla miehillä sydänlihastulehduksen riski. Näitä on havaittu erityisesti toisen rokotuskerran jälkeen. Tulehduksen riski on rokotteen yhteydessä harvinaisempi kuin itse koronavirusinfektioon liittyvä sydänlihastulehduksen riski. Sydänlihastulehdus on yleensä ohimenevä ja varsin lieväoireinen.

Kolmannen ja myöhäisempien rokotteiden jälkeiset haittavaikutukset ovat olleet samanlaisia kuin aiemmista rokoteannoksista raportoidut haittavaikutukset. Tavallisimmin raportoituja oireita ovat olleet kuume, päänsärky, väsymys ja lihaskivut. Nämä ovat olleet ohimeneviä.

Toistuvista rokotuksista ei ole havaittu aiheutuvan mitään uusia tai hankalia haittavaikutuksia. Toistuvien rokotusten haitat ovat olleet yleensä harvinaisempia, kuin yllä mainitut alkuperäistutkimusten havaitut haitat.

Koronavirusrokotteiden rokotustapa

Rokotteet pistetään lihakseen, yleensä oikeakätisillä vasempaan olkavarteen ja vasenkätisillä oikeaan olkavarteen. Jos rokote annetaan samanaikaisesti muun rokotteen, kuten influenssarokotteen kanssa, pistokset pyritään antamaan eri olkavarsiin. Totsinameraania pistetään 0,3 ml, kolmea muuta rokotetta 0,5 ml. Rokotuksen jälkeen rokotettavaa on seurattava 15 minuuttia mahdollisen välittömän allergisen reaktion varalta.