Käypä hoito -suositus Alaselkäkipu

• Potilasversio tulostettavassa muodossa (PDF)
• Patientinformation på svenska Värk i ländryggen

Alaselkäkipujen syyt ja kesto

Yksi selkäkivun ja erityisesti iskiasoireen syy on fyysisesti kuormittava työ, johon sisältyy raskaita nostoja ja hankalia selän asentoja. Vähäinen liikunta, lihavuus ja tupakointi saattavat lisätä selkäkipuja. Myös stressi ja tyytymättömyys työhön ovat yhteydessä selkävaivoihin. Syyt ovat siis osittain samoja kuin sydän- ja verisuonitaudeissa.

Käypä hoito -suosituksessa potilaat jaetaan oireiden keston mukaan kolmeen ryhmään. Äkillisissä tapauksissa selkäkipu on kestänyt enintään 6 viikkoa, pitkittyneessä vaivassa yli 6 mutta alle 12 viikkoa ja kroonistuneessa selkävaivassa enemmän kuin 12 viikkoa.

Selkäkivun aiheuttajat tunnistettava nopeasti

Alaselkäkivuissa lääkärin tärkeä tehtävä on tunnistaa ne potilaat, joilla voi olla vakava sairaus tai hermojuuren puristustila. Vakavia selkäsairauksia ovat muun muassa selkärangan kasvaimet, tulehdukset ja nikamamurtumat. Kasvaimille ja tulehduksille on tyypillistä jatkuva ja asteittain lisääntyvä selkäsärky, joka vaivaa levossakin. Potilaan yleiskunto on usein heikentynyt ja painokin mahdollisesti pudonnut. Hyvänlaatuisissa äkäisissäkin selkäoireissa potilaan yleiskunto sen sijaan on hyvä. Nikamamurtumat ovat tavallisesti iäkkäiden vaivoja, ja niiden yleisin syy on kaatuminen. Vakavat selkäkipujen syyt ovat onneksi hyvin harvinaisia. Jos lääkäri niitä epäilee, syyn pikainen selvittäminen ja potilaan nopea hoitoonohjaus on tärkeää. Sairauden selvitystyössä tarvitaan usein erikoissairaanhoidon apua.

Iskiasoireessa selkäkipu säteilee alaraajaan, tavallisimmin polven alapuolelle. Noin yhdellä kymmenestä selkäkipua kokevalla on säteilykipua. Voimakkaan oireilun tavallisin syy on välilevytyrä, joka voi aiheuttaa myös tuntohäiriöitä jalkaterän alueelle ja nilkan lihasten heikkoutta. Iskiasoireisto paranee yleensä varsin hyvin. Osa potilaista toipuu kuukaudessa kohtalaiseen kuntoon, ja kolmen kuukauden kuluttua jo valtaosa potilaista voi melko hyvin. Vähemmän kuin yksi kymmenestä iskiaspotilaasta joudutaan leikkaamaan. Pikainen päivystysleikkaus tehdään muun muassa silloin, kun välilevytyrä pullistuu selkäydinkanavaan ja aiheuttaa ns. ratsupaikkaoireyhtymän. Tilaan liittyy virtsaamisvaikeutta ja tunnon heikentymistä peräaukon ja sukupuolielinten alueella. Ratsupaikkaoireyhtymä on harvinainen; noin kaksi välilevytyräpotilasta sadasta kärsii tästä vaivasta.

Äkäinen, hyvänlaatuinen selkäkipu

Tavallisin syy alaselkäkipuun on pieni kudosvaurio jossakin selän kipua aistivissa rakenteissa, kuten välilevyssä, nivelissä tai lihaksissa. Kivun täsmällistä sijaintia ei yleensä ole mahdollista varmentaa. Tällaiselle kivulle on tyypillistä selän liikkeisiin liittyvä mekaaninen kipu. Se tuntuu alaselässä ja voi säteillä pakaroihin ja reisiin. Potilaan yleistila on kuitenkin hyvä. Äkillisesti alkanut ns. noidannuolikipu paranee erittäin hyvin: noin 75 % potilaista pystyy palaamaan töihin kahden viikon sisällä oireiden alkamisesta. Noidannuolityyppisen selkäkivun selvittelyssä ei ole aihetta ottaa lannerangan röntgenkuvia ellei tauti pitkity vähintään kuukauden pituiseksi.

Pian liikkeelle ja kuntoutusta, jos kipu pitkittyy

Selkäkivun hoidoksi ei suositella vuodelepoa, vaikka selkäpotilas voikin ankaran kivun takia joutua olemaan jonkin aikaa levossa. Perusohje on, että heti kun kivut hellittävät niin paljon, että liikkuminen onnistuu, vuoteesta on paras nousta ja pyrkiä elämään niin normaalia elämää kuin mahdollista. Kevyttä liikuntaa, kuten kävelyä, pyöräilyä ja uintia, voi harrastaa heti alusta alkaen.

Jos selkäkipu on kestänyt yli 6 viikkoa ja se on heikentänyt merkittävästi toimintakykyä, potilaalle suositetaan ohjattua vartalo- ja jalkalihasten voimaa sekä yleistä fyysistä kuntoa asteittain lisääviä harjoituksia fysioterapeutin suosituksen mukaisesti. Lisäksi lääkärin määräämät tutkimukset ja moniammatillinen tilanteen selvittäminen henkilökohtaisine ohjeineen ovat tarpeen, koska ne vähentävät sairauspoissaoloja ja selkäkivuista aiheutuvaa haittaa.

Kroonisessa, yli 3 kuukautta kestäneessä selkäkivussa tarvitaan usein moniammatillista hoitoryhmää, jossa on lääkärin ohella yleensä fysioterapeutti, psykologi ja sosiaalityöntekijä. Fysioterapian tavoitteena on seurata harjoitteluohjelman edistymistä, selvittää työhön liittyviä kuormitustekijöitä ja saada parannettua työn ergonomiaa. Psykologi auttaa potilasta tulemaan paremmin toimeen selkäkivun kanssa ja hallitsemaan elämää kivusta huolimatta. Sosiaalityöntekijä selvittää ammatilliseen kuntoutukseen, toimeentuloon ja sosiaaliturvaan liittyviä asioita.

Kroonisia alaselkäkipuja ei voida aina kokonaan parantaa. On tärkeää saavuttaa kohtuullinen kivunhallinta luotettavalla tiedolla, aktiivisuuteen rohkaisevalla asenteella ja kipua lievittävillä sekä toimintakykyä parantavilla hoito- ja kuntoutuskeinoilla.

Kipulääkkeillä lievitystä kipuun

Lievään selkäkipuun riittää yleensä ilman reseptiä apteekista saatava parasetamoli. Kohtalaiseen tai voimakkaaseen kipuun saa yleensä apua tulehduskipulääkkeistä, joista osa on reseptivapaita. Nämä lääkkeet saattavat ärsyttää ruoansulatuskanavaa ja jopa aiheuttaa maha- tai pohjukaissuolihaavan. Erityisesti iäkkäillä ihmisillä on suurentunut mahahaavariski, joten heidän selkäkipujensa itsehoito ei saa kestää pitkään. Tulehduskipulääkkeisiin liittyy myös sydän- ja verisuoniperäisten haittojen riski. Erityisesti vaaraa aiheuttavat ns. koksibit. Potilaat, joilla on sepelvaltimotauti, aivoverisuonten sairaus tai ääreisvaltimoiden sairaus, eivät saa käyttää koksibeja. Koksibien käytössä tulee olla varovainen myös niillä potilailla, joilla on sydänsairauksien riskitekijöitä. Voimakkaaseen kipuun saatetaan tarvita muuta lääkärin määräämää kipulääkettä.

Vuodelepo ei edistä toipumista

Vuodelepo ei tavallisessa selkäkivussa edistä toipumista, vaan saattaa jopa hidastaa sitä. Erittäin voimakas selkäkipu voi kuitenkin pakottaa potilaan pysymään vuoteessa jonkin aikaa. Vuodelepo ei kuitenkaan ole taudin hoitokeino, vaan potilaan tulee pyrkiä jatkamaan tavanomaisia päivittäisiä toimiaan kivun sallimissa rajoissa. Tämä nopeuttaa toipumista. Myöskään iskiaspotilaan ei tarvitse olla vuodelevossa, sillä toipuminen tapahtuu aivan yhtä nopeasti, jos potilas välttää vuodelepoa ja toimii kohtuuden rajoissa. Vaikeassa kivussa päivittäistä liikkumista on syytä lisätä vähitellen, omaa kuntoa tarkkaillen. Työhön kannattaa palata mahdollisimman pian.

Selkänikamien käsittely eli manipulaatio

Manipulaatiota selkäkivun hoitomenetelmänä voi tarvittaessa käyttää lisähoitona, kun vakavat selkäsairauden syyt on suljettu pois eikä ole aihetta leikkaukseen. Hoidon antajalla on oltava asianmukainen koulutus. Manipulaatiohoitoa ei saa tehdä potilaalle, jolla on selkärankaa heikentävä sairaus, kuten osteoporoosi tai selkärankareuma. Hermojuuren puristustila ja verenvuototaipumus ovat myös este manipulaatiohoidon antamiselle.

Liikunta, liikehoito ja kuntoutus

Selän liikkuvuutta lisäämään pyrkivä liikehoito selkäkivun alkuvaiheessa ei edistä toipumista, vaan voi jopa hidastaa paranemista. Kevyestä liikunnasta, kuten kävelystä, voi sen sijaan olla apua jo alusta lähtien. Jos vaiva pitkittyy, ovat lihasvoimaharjoitukset hyödyksi muutaman viikon kuluttua oireiden alkamisesta.

Jos potilas on työkyvytön vielä 6 viikon kuluttua tai kipu aiheuttaa hänelle edelleen merkittävää haittaa, hänelle tulee suunnitella aktiivinen ohjattu liikunnallinen kuntoutus. Fysioterapeutin ohjauksessa tehdyllä kuntoutuksella pyritään lisäämään vartalon ja alaraajojen lihasvoimaa ja kohentamaan yleiskuntoa. Kuntoutukseen liitetään myös työkykyä edistäviä toimenpiteitä.

Jos selkäkipu on kestänyt yli 3 kuukautta, lihasvoimaharjoituksilla ja kunnon kohennuksella on myönteisiä vaikutuksia sekä toimintakykyyn että oireisiin.

Työssä selviytymistä tulee edistää työhön, työoloihin ja työyhteisöön kohdistuvin toimenpitein ja työhön paluuta tukea muun muassa osasairauspäiväraharatkaisulla. Työikäisen kroonisen selkäpotilaan kuntoutus on yhteistyötä, johon osallistuvat tilanteen mukaan omalääkäri, työterveyslääkäri, erikoislääkäri, työterveyshoitaja, fysioterapeutti, psykologi, sosiaalityöntekijä, Kelan asiakaspalvelija tai hakemuskäsittelijä ja työvoimatoimiston edustaja. Myös potilaan oma osuus on tärkeä. Kuntoutuksen tulee aina lähteä potilaan yksilöllisistä tarpeista ja hänen elämäntilanteestaan. Näin potilas motivoituu itse auttamaan itseään.

Tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta laatineet työryhmän puheenjohtaja, fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen sekä työryhmän jäsenet, kliininen opettaja Ville Leinonen ja ylilääkäri Antti Malmivaara.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.