Käypä hoito -suositus Glaukooma
Määritelmä ja yleistietoa
Glaukooma on etenevä silmäsairaus, joka aiheuttaa sairaudelle tyypillisiä vaurioita näköhermonpäähän, hermosäiekerrokseen ja näkökenttään.
Glaukoomasta käytetään myös nimitystä silmänpainetauti, ja aiemmin siitä käytettiin myös nimitystä viherkaihi.
Glaukoomatyyppejä on monenlaisia, joista kaksi yleisintä ovat avokulma- ja ahdaskulmaglaukooma. Tämä potilasversio käsittelee avokulmaglaukoomaa.
Suurimmalla osalla potilaista avokulmaglaukooma etenee hitaasti vuosien kuluessa. Tosin joillakin potilailla sairaus saattaa edetä nopeastikin, jopa muutamassa kuukaudessa – etenkin, jos silmänpaineet ovat korkeat (vähintään 30 mmHg). Tästä syystä on tärkeää, että suuren riskin potilaat (ks. potilasversion kohta Seuranta: Mitä tarkoittaa suuri riski) löydetään ajoissa.
Kun henkilö kuulee sairastavansa etenevää näkösairautta, ensimmäisenä ajatuksena on varmaankin tyypillisesti sokki: sokeudunko minä?
Suurin osa glaukoomaa sairastavista hoidossa olevista ei sokeudu. Jos sairaus johtaa näkövammaan, ensimmäisen näkökenttäpuutoksen ilmaantumisesta mahdolliseen sokeuteen kuluu hoitoa saavilla ja sitä noudattavilla potilailla arvioiden mukaan keskimäärin 30–40 vuotta.
Riskitekijät
Glaukooman tärkein riskitekijä on kohonnut silmänpaine, ja riski kasvaa etenkin, kun silmänpaine ylittää arvon 30 mmHg.
Kuitenkin ainakin puolella glaukoomapotilaista silmänpaine on ”normaali” eli tilastollisesti määritellyllä viitealueella 10–21 mmHg. Lääkärit puhuvatkin usein ”matalapaineglaukoomasta”, sillä glaukoomaa voi tosiaan sairastaa ja vaurioita voi tulla näköhermoihin ja näkökenttään, vaikka silmien paine olisi ns. normaali. Jatkotutkimukset ja säännölliset käynnit silmälääkärillä ovat tässäkin tapauksessa tarpeen.
Glaukooman riski suurenee ikääntymisen myötä merkittävästi. Suomessa hoidossa olevista potilaista 84 prosenttia oli iältään yli 65-vuotiaita (tieto vuodelta 2019). Ikääntyneillä avokulmaglaukooma on silmänpohjan ikärappeuman jälkeen toiseksi yleisin näkövammaisuuden syy Suomessa.
Muita riskitekijöitä ovat edellä mainittujen ohella myös eksfoliaatio (ns. mykiön hilsetys) yhdessä kohonneen silmänpaineen kanssa ja näköhermonpään verenvuoto. Myös sukurasituksella (= lähisuvussa esiintyy vakavaa tai nuorella iällä alkanutta glaukoomaa) ja likinäköisyydellä on vaikutusta.
Ks. myös Käypä hoito -suosituksen taulu Glaukooman riskitekijät .
Tutkimukset
Glaukooman tunnistaminen
Glaukooman tunnistaminen perustuu näköhermonpään, hermosäiekerroksen, näkökentän, kammiokulman ja silmänpaineen tutkimiseen.
Kammiokulma tutkitaan glaukooman luokittelua varten silmän pinnalle asetettavan linssin (goniolinssin) avulla.
Silmänpaineen mittaaminen
Silmänpaineen voi mitata mittaamiseen perehdytetty henkilö.
Kaikissa silmänpaineen mittausmenetelmissä esiintyy vaihtelua. Mittauksia olisi hyvä tehdä mahdollisuuksien mukaan samalla tutkimusmenetelmällä.
Käytännössä yleisin taho, jonka puoleen käännytään, ovat optikkoliikkeet ja niiden koulutettu henkilökunta. Silmänpaineet voidaan mitata samalla, kun käyt esimerkiksi optikon luona muutenkin – vaikkapa näöntarkastuksen yhteydessä.
Seulonta
Seulonnalla pyritään löytämään oireettomasta väestöstä tai sen osasta jokin sairaus jo sen varhaisvaiheessa tai toteamaan keskimääräistä suurempi sairastumisalttius, jotta sairauden synty voitaisiin estää.
Käypä hoito -työryhmä ei suosittele glaukooman kohdistamatonta seulontaa, sillä valtakunnallisen joukkoseulonnan vaikuttavuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta ei ole riittävästi näyttöä.
Lisäksi esteenä on yleiseen väestöseulontaan sopivien menetelmien puuttuminen.
Hoito
Glaukooman hoidossa oleellista on tehokas silmänpaineen alentaminen sekä taudin etenemisen huolellinen seuranta.
Toistaiseksi ainoa glaukooman hoitomuoto on silmänpaineen alentaminen. Silmänpainetta voidaan alentaa lääkehoidolla, kammiokulman laserhoidolla ja leikkauksella. Kun hoitomuotoa valitaan, tulee huomioida myös hoidon mahdollisesti aiheuttamat haittavaikutukset ja kustannukset.
Ks. myös Käypä hoito -suosituksen taulu Glaukooman hoitosuunnitelma .
Hoidolla pyritään ehkäisemään sairauden aiheuttamaa näkökyvyn heikkenemistä ja mahdollista näkövammaisuutta. Tavoitteeksi asetetaan sellainen silmänpainetaso, jolla uusia vaurioita ei synny. Jos vaurioita on jo syntynyt, niitä ei voida parantaa, mutta hoidolla pyritään siihen, että ne eivät enää etenisi. Koska glaukooman eteneminen on kuitenkin hidasta, yksilöllisen, turvallisen painetason löytyminen voi viedä aikaa 3–5 vuotta.
Ks. myös Käypä hoito -suosituksen taulu Glaukooman hoidon tavoitetaso .
Vaikka lääke-, laser- ja leikkaushoidot laskevat silmänpainetta ja pienentävät vaurioiden etenemisen riskiä, tieto hoitojen suorasta vaikutuksesta näkövammaisuuden ehkäisemiseksi puuttuu.
Mikäli hoitoon päädytään, silmänpaineen tulisi hoidon aikana alentua vähintään 25 % lähtötasosta.
Tavoitetaso tarkistetaan aina seurantakäyntien yhteydessä tarkkailemalla rakenne- ja näkökenttämuutosten etenemistä kuvantamis- ja näkökenttätutkimuksilla.
Lääkehoito
Lääkehoitona käytetään yleensä silmän painetta alentavia tippoja.
Lääketippojen oikeaoppinen, säännöllinen ja ohjeenmukainen käyttö on taudin etenemisen pysäyttämisen kannalta oleellista. Tippojen tiputukseen tarkoitettuja apuvälineitä on saatavissa apteekeista maksutta, ja sieltä saa myös neuvoja lääketippojen oikeaoppiseen laittamiseen.
Myös glaukoomalääkkeisiin – kuten muihinkin lääkkeisiin – saattaa liittyä haittavaikutuksia. Osa potilaista joutuu lopettamaan lääkityksen paikallisten haittavaikutusten, esimerkiksi silmien ärsytyksen, punoituksen tai kutinan vuoksi. Glaukoomalääkkeet voivat aiheuttaa haittavaikutuksia myös muualla elimistössä.
Laserhoito
Lääke- ja laserhoito alentavat silmänpainetta yhtä paljon. Annetun laserhoidon silmänpainetta alentavan vaikutuksen on arvioitu heikkenevän vuosittain noin 8 prosenttia. Hoidon voi tarvittaessa toistaa.
Leikkaus
Pitkälle edenneen glaukooman hoito leikkauksella on tehokkaampaa kuin lääkehoito, mutta siihen liittyy alussa enemmän silmäoireita. Myös harmaakaihi kehittyy nopeammin leikkauksen jälkeen.
Näkökenttäpuutokset voivat edetä myös leikkaushoidon jälkeen silmänpaineen alenemisesta huolimatta.
Seuranta
Seurantakäynnit toteutetaan silmälääkärin laatiman yksilöllisen hoitosuunnitelman mukaan.
Hoito ja seuranta jatkuvat läpi koko elämän.
Mitä tarkoitetaan suurella riskillä?
Sairastuneella katsotaan olevan suuri riski silloin, jos
- glaukoomamuutokset etenevät nopeasti riippumatta siitä, mikä on silmänpaine
- lähtöpaine on yli 30–35 mmHg ja havaittavissa on selvät papilla-, hermosäie- ja näkökenttävauriot
- taustalla on vahva sukurasitus (useilla sukulaisilla glaukooma, joka on ilmaantunut nuorena tai aiheuttanut näkövammaisuutta)
- taustalla on useita muita riskitekijöitä.
Suuren riskin potilaiden kohdalla seuranta on muita potilaita tiheämpää, kunnes silmänpaine on laskenut tai sairauden eteneminen on saatu pysähtymään.
Ks. myös Käypä hoito -suosituksen taulu Suositus suuririskisen glaukoomapotilaan hoidosta ja seurannasta .
Ks. lisäksi Käypä hoito -suosituksen taulut
Glaukooma lukujen valossa
Suomessa Kela-korvattuja glaukoomalääkkeitä käytti vuoden 2020 lopussa lähes 101 000 henkilöä.
Tilastojen ulkopuolella on lisäksi suuri määrä henkilöitä, joilla on riskitekijöitä tai joiden epäillään sairastavan glaukoomaa.
Kehittyneissäkin maissa vain alle puolet sairastuneista tietää sairastavansa glaukoomaa.
Lisätietoa aiheesta
Glaukoomayhdistys ry on Suomen ainoa glaukoomapotilasjärjestö. Yhdistys toimii jakamalla tietoa glaukoomasta ja varhaisen toteamisen tärkeydestä sekä hoidoista ja tutkimuksesta. Potilaille tarjotaan tietoa ja tukea erilaisilla kerho- ja tukitapahtumilla sekä aineistoilla. Yhdistys järjestää ympäri Suomen glaukoomaan ja sen hoitoon liittyviä luentoja ja infotilaisuuksia sekä jäsenilleen että suurelle yleisölle.
Terveyskirjasto: artikkeli Silmänpainetauti (glaukooma)
Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa aiheeseen liittyen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.
Potilaat mukaan -viiteryhmä
Käypä hoito -työryhmän rinnalla on toiminut potilasedustajista koottu Potilaat mukaan (PoMu) -viiteryhmä. Viiteryhmä on kommentoinut suositusta sen työstön aikana, antanut suosituksesta lausunnon sekä kommentoinut potilasversiota.
Ks. myös lisätietoartikkeli Potilasnäkökulmia glaukooman hoitoon Potilasnäkökulmia glaukooman hoitoon.
Tekijät
Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen Glaukooma pohjalta päivittänyt potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.
Potilasversion sisältöä ovat kommentoineet myös viiteryhmän jäsenet, jotka ovat mukana Glaukoomayhdistyksen toiminnassa.
Tekstin ovat tarkistaneet Käypä hoito -suosituksen laatineen työryhmän puheenjohtaja, silmätautien erikoislääkäri Sanna Leinonen Tays:n Silmäkeskuksesta ja Tampereen yliopistosta ja Käypä hoito päätoimittaja Jorma Komulainen Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.
Vastuun rajaus
Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.
