Käypä hoito -suositus Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset)
- Potilasversio tulostettavassa muodossa (PDF)
- Patientinformation på svenska Fetma hos barn och ungdomar
- Ks. myös potilasversio Lihavuus aikuisilla Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset)
Aikuisten lihavuuden ehkäisyyn ja hoitoon löytyy oma potilasversionsa. Siirry Lihavuus aikuisilla -potilasversioon tästä linkistä Lihavuus aikuisilla
Miksi lapsi tai nuori lihoo?
Lihomisessa on pääsääntöisesti kyse siitä, että ruoasta saa energiaa enemmän kuin sitä kuluttaa päivittäisissä toimissa. Lihomisen taustalla on ennen kaikkea elinympäristön ja elintapojen muuttuminen: fyysinen aktiivisuus kotitoimissa, harrastuksissa, koulussa ja koulumatkoilla on vähentynyt, ruokaa on saatavilla helposti, ruokavalikoima on laaja, hinnat ovat edullisia ja annos- ja pakkauskoot suuria.
Muita painon kertymistä edistäviä tekijöitä ovat runsas istuminen, muu paikallaan olo ja lyhyt yöuni. Näiden taustalla voi olla moninaisia tekijöitä, kuten stressiä ja masennusoireita.
Oma osuutensa lihavuudessa on myös perimällä, ja se voikin selittää osan (30–70 %) ihmisten välisistä painoeroista.
Lasten ja nuorten osalta painon kertymisen riskitekijöitä ovat myös vanhempien lihavuus, äidin tupakointi ja lihavuus raskauden aikana ja syntymän jälkeen sekä vanhempien ruokailutottumukset ja liikkumistavat.
Joskus harvoin lapsen tai nuoren lihomisen taustalla saattaa olla jokin sairaus.
Miksi lasten ja nuorten lihavuudesta puhutaan niin paljon?
Lihavuus heikentää elämänlaatua, ja se on yhteydessä psyykkiseen huonovointisuuteen, heikompaan itsetuntoon ja masennukseen. Lapsi tai nuori saattaa kokea ennakkoluuloja ja kiusaamista painonsa vuoksi, ja häntä saatetaan kiusata tai syrjiä.
Lihavuus jatkuu usein aikuisikään, joten se lisää monien sairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen, kohonneen verenpaineen, valtimotautien, rasvamaksan, astman ja uniapnean, vaaraa. Lapsuudessa tai nuoruudessa alkanut lihavuus saattaa altistaa tytön munasarjojen monirakkulataudille, mikä aiheuttaa hormonihäiriöitä.
Normaalipainoinen, ylipainoinen vai lihava?
Lasten ja nuorten lihavuutta voidaan arvioida pituuspainon tai painoindeksin avulla.
Pituuspaino
Lasten ja nuorten pituuden ja painon välistä suhdetta seurataan käyrällä, joka on ainakin useimmille meistä vanhemmista tuttu lasten neuvolakäynneiltä. Pituuspaino tarkoittaa painoa verrattuna samaa sukupuolta olevien samanpituisten suomalaisten lasten tai nuorten keskipainoon.
Painoindeksi (body mass index, BMI)
Painoindeksillä arvioidaan pituuden ja painon suhdetta, ja se antaa osviittaa myös lapsen tai nuoren kehon rasvakudoksen määrästä.
Painoindeksi lasketaan kaavalla paino / pituus x pituus (esimerkiksi paino 45 kg / pituus 1,54 m x pituus 1,54 m). Tätä kaavaa ei voida kuitenkaan käyttää sellaisenaan kriteerinä lasten ja nuorten lihavuuden kohdalla. 2–18-vuotiaiden BMI-arvo voidaan muuttaa ISO-BMI:ksi, jolloin voidaan käyttää myös samoja raja-arvoja kuin aikuisilla: ylipaino 25 kg/m2, lihavuus 30 kg/m2 ja vaikea lihavuus yli 35 kg/m2.
Lasten painoindeksin (ISO-BMI) laskin antaa tulokseksi painoindeksin ja sanallisen selityksen. ISO-BMI kuvaa painoindeksiä, joka lapsella tai nuorella olisi aikuisena, jos painon kehitys jatkuisi kasvun myötä samalla tavalla.
Miten lihavuutta voidaan ehkäistä?
Lihavuuden ehkäisyn tavoitteena on painonnousun hallinta. Ensisijainen ehkäisy – ja samalla myös hoitomuoto – on elintapahoito: ruokavalio, liikunta ja riittävä uni. Tähän tarvitaan niin perheen, koulun kuin yhteiskunnankin tukea.
Missä hoidetaan?
Lasten ja nuorten lihavuuden hoito tapahtuu pääsääntöisesti perusterveydenhuollossa eli terveyskeskuksessa ja kouluterveydenhuollossa. Neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon tehtävänä on tunnistaa riskihenkilöt ja ottaa asia puheeksi oikeaan aikaan.
Erikoissairaanhoitoon ohjataan ne lapset ja nuoret, joiden lihavuus on vaikea, joiden lihavuus vaatii lisätutkimuksia tai joilla on lihavuuteen liittyviä sairauksia.
Mitä tutkitaan?
Aluksi selvitetään lapsen tai nuoren perhe- ja kouluolot, ruokailu- ja liikkumistottumukset, oireet, sairaudet, lääkitykset ja suvussa esiintyvät sairaudet. Elintavat kartoitetaan esimerkiksi kyselyn ja haastattelun avulla, ja pituuden ja painon kehitystä arvioidaan kasvukäyrien avulla.
Lisäksi kartoitetaan mahdolliset sillä hetkellä ylipainosta tai lihavuudesta aiheutuvat haitat ja harmit.
Lääkärintutkimuksella selvitetään muun muassa verenpaine ja kilpirauhasen tila sekä kiinnitetään huomiota mahdollisiin ennenaikaiseen murrosikään viittaaviin muutoksiin. Jos lapsella tai nuorella on päänsärkyä, tutkitaan silmänpohjat. Lisäksi otetaan verikokeita tarpeen mukaan (yleensä veren rasva-aineet, kuten kolesteroli, triglyseridit ja kilpirauhastutkimukset).
Murrosiän kehitys arvioidaan, ja tytöiltä selvitetään liiallinen karvoitus eli ns. hirsutismi.
Miten ylimääräisestä painosta sitten pääsisi eroon?
Ruokavalio
Lapsen tai nuoren, jolla on ylipainoa tai lihavuutta, hoidossa pyritään ruokavalion laadun parantamisen lisäksi kohtuullistamaan syömistä, lisäämään niin arki- kuin vapaa-ajan liikuntaa ja vähentämään istumista kännykän, pelikoneiden, tietokoneen tai television ääressä.
Ensisijainen tavoite on elintapojen pysyvä muutos. Sen lisäksi yleensä ei tavoitella painon putoamista vaan esimerkiksi painon nousun hidastumista tai pituuspainon tai painoindeksin pysymistä nykyisenä.
Lasten ja nuorten kohdalla on tärkeää, että koko perhe sitoutuu – ja myös osallistuu – hoitoon.
Liikunta
Alle 8-vuotiaille suositellaan päivittäin vähintään 3 tuntia kaikenlaista liikkumista, joka sisältää pari tuntia kevyttä liikkumista ja ulkoilua sekä tunnin verran reipasta ja vauhdikasta aktiivisuutta. 7–18-vuotiaille suositellaan vähintään 1–2 tuntia liikuntaa päivässä. Arkiliikuntaa voidaan lisätä valitsemalla portaat hissin sijasta tai liikkumalla ainakin osan koulu- ja asiointimatkoista jalan tai pyörällä.
Uni
Unen riittävä määrä on yksilöllinen: koulu-ikäisillä unen tarve on 8–11 tuntia päivässä, mutta nuorilla jopa sitäkin suurempi. Hyvä merkki siitä, että yöuni on ollut riittävää, on herääminen aamulla virkeänä ja hyväntuulisena.
Yhteiskunnan tukitoimet
Oma osansa on myös yhteiskunnan tekemillä toimilla, kuten esimerkiksi elintarvikkeiden hyllyjärjestyksen muokkaamisella myymälöissä, tarjoilu- ja annoskokojen pienentämisellä tai elintarvikkeiden pakkausmerkintöjen ja ympäristön muokkaamisella liikuntaa edistäväksi (pyörätiet, lähiliikuntapaikat yms.).
Entä lääkehoito tai lihavuusleikkaus?
Lihavuuden lääkehoito tulee kyseeseen lapsilla ja nuorilla vain harvoissa poikkeustilanteissa. Lasten ja nuorten lihavuuden lääkehoito voi tulla kyseeseen elintapoihin kohdistuvan hoidon lisänä lähinnä yli 12-vuotiailla nuorilla. Lääkehoidosta vastaa lihavuuden hoitoon perehtynyt lastentautien erikoislääkäri.
Lihavuusleikkausta voidaan harkita 13–18-vuotiaalle nuorelle siinä tapauksessa, ettei vaikeaa lihavuutta ole saatu hallintaan muiden edellä mainittujen hoitokeinojen avulla, ja lihavuus heikentää merkittävästi nuoren elämänlaatua tai se on aiheuttanut liitännäissairauksia.
Lisätietoa aiheesta
Perheiden elintapamuutosten tueksi ja avuksi on saatavilla sähköistä aineistoa.
Kustannus Oy Duodecimin Terveyskirjasto :
- Lasten ja nuorten lihavuus
- Lasten painoindeksi (ISO-BMI)
- Ylipainoinen lapsi - ohjeita perheen ruokailuun
Valtion ravitsemusneuvottelukunta :
Erikoissairaanhoidon verkkopalvelu Terveyskylä :
UKK-instituutin keräämä liikuntasuosituslistaus:
Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa aiheeseen liittyen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.
Tekijät
Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset) pohjalta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen.
Tekstin ovat tarkistaneet Käypä hoito -päätoimittaja, lastentautien ja lastenendokrinologian erikoislääkäri Jorma Komulainen ja Käypä hoito -toimittaja, terveydenhuollon ja liikuntalääketieteen erikoislääkäri Katriina Kukkonen-Harjula Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.
Vastuun rajaus
Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.
