Käypä hoito -suositukset Karies (hallinta) ja Hampaan paikkaushoito

Karies on infektiosairaus

Karies ilmenee vaurioina hampaiden pinnalla. Vaurioiden perusteella voidaan arvioida, ovatko ne eteneviä eli aktiivisia vai pysähtyneitä.

Jos henkilöllä on suussaan eteneviä vaurioita, on se merkki siitä, että hänellä on reikiintymiselle altistavia tekijöitä; esimerkiksi hampaita harjataan liian harvoin tai huonosti, ruokavaliossa on liikaa sokeria tai sylkeä erittyy liian vähän. Suun terveyden ammattilainen selvittää näitä tekijöitä ja pyrkii yhdessä potilaan kanssa vaikuttamaan näihin.

Hampaan paikkaus ei paranna kariessairautta, vaan tarkoituksena on pysäyttää vaurio ja säilyttää hampaan toimivuus. Kariessairaus voi aiheuttaa uuden vaurion jo paikattuun hampaaseen, minkä takia on tärkeää saada pysäytettyä se ja sen aiheuttamien vaurioiden eteneminen.

Aikuisilla suurin osa paikkauksista on vanhojen paikkojen korjaamisia ja uusimisia. Uusittu paikka on aina aiempaa suurempi ja mitä suurempi paikka, sitä huonommin se kestää.

Miksi hampaat reikiintyvät?

Hampaiden reikiintymisen aiheuttavat hampaiden pinnoille kiinnittyneet plakin bakteerit yhdessä sokerin (tavallinen sokeri eli sakkaroosi, hedelmäsokeri eli fruktoosi ja tärkkelyssiirappi) kanssa.

Bakteerit tuottavat sokereista happoja, jotka liuottavat hampaan pinnalta mineraaleja. Tällöin hampaan pinta pehmenee, ja siihen alkaa kehittyä reikä. Reikiintymisen alkuvaiheessa hampaan pinta voi kovettua uudestaan ja reikiintyminen pysähtyä, jos tätä kehitystä pystytään hillitsemään.

Esitietojen perusteella voidaan selvittää, mitkä tekijät ovat hampaiden reikiintymisen taustalla; kenties epäsäännöllinen tai tehoton hampaiden puhdistaminen, fluorittoman hammastahnan käyttö tai riittämätön fluoritahnan käyttäminen? Muita altistavia tekijöitä voivat ovat naposteleminen tai sokeristen juomien ja syötävien toistuva nauttiminen – kuten myös se, että henkilö ei käy hammashoidossa säännöllisesti tai käy vain ensiapuluonteisissa hoidoissa hammaslääkäripelon tai jonkun muun syyn takia. Myös tietyt sairaudet, kuten diabetes ja Sjögrenin syndrooma, lääkitykset tai hoidot, kuten leukojen alueen sädehoito, voivat altistaa hampaiden reikiintymiselle, koska ne vähentävä syljeneritystä. On myös todettu, että riski hampaiden reikiintymiseen lisääntyy haastavissa elämäntilanteissa.

Pikkulapset

Mutans-streptokokkien runsas määrä hammasplakissa vaikuttaa hampaiden reikiintymisalttiuteen. Lapsella ei ole mutans-streptokokkeja syntyessään, vaan lapsi saa tartunnan yleensä vanhemmiltaan. Bakteeri tarttuu syljen välityksellä esimerkiksi silloin, jos ruokaa maistetaan samalla lusikalla. Tarttumisen mahdollisuutta lisää lapselle annettu sokeri.

Maito- ja pysyvät hampaat ovat erityisen alttiita reikiintymään silloin, kun ne puhkeavat suuhun ja heti puhkeamisen jälkeen. Samoin reikiintymisalttius on suurentunut, jos hampaissa on kehityshäiriöitä.

On myös todettu, että jos lapsen vanhemmilla tai sisaruksilla on korjaavan hammashoidon tarvetta, todennäköisesti myös perheen pienimmät lapset tarvitsevat sitä.

Ikääntyneet

Iäkkäillä ja muilla pitkään laitoshoidossa olevilla henkilöillä muun muassa suun kuivuminen, hammaskaulojen paljastuminen, runsas aiempi hoitohistoria, alentunut toimintataso ja siitä johtuva hampaiden puutteellinen puhdistaminen sekä säännöllisen hammashoidon katkeaminen voivat lyhyelläkin aikavälillä saada aikaan hampaiston reikiintymisen. Tämä voi johtaa ongelmiin syömisessä ja aiheuttaa suuperäisten infektioiden lisääntymistä.

Tutkiminen

Suun terveyden tai hoidon tarpeen voi arvioida suuhygienisti tai koulutettu hammashoitaja, mutta suun yksityiskohtaisesta tutkimuksesta vastaa hammaslääkäri. Pitkälle edenneen hampaan reikiintymisen voi usein havaita helposti, mutta alkavat vauriot ja niiden aktiivisuus pitää arvioida pintakohtaisesti kliinisessä tutkimuksessa.

Kun arvioidaan alttiutta hampaiden reikiintymiselle, suussa havaittavia merkittäviä tekijöitä ovat muun muassa

  • runsas plakki
  • etenevät alkavat ja hoitoa vaativat vauriot (reiät)
  • merkit karieksen aiheuttamasta tulehduksesta (oireilevat, märkivät tai karieksen takia lohjenneet hampaat) ja
  • liian vähäinen syljen määrä (eli alentunut syljen eritysnopeus).

Kariesvaurio syntyy yleensä hampaan vaikeasti puhdistettaviin kohtiin: hampaan purupinnan uurteisiin, paikkojen saumakohtiin, hampaiden väleihin, ienrajaan, hampaiden paljastuneisiin juuripintoihin ja oikomiskojeiden tai irtoproteesien viereisiin alueisiin.

Hammaslääkärin vastaanotolla hampaiden reikiintymistä voidaan tutkia myös eri tavoin: kuituvalolla, röntgenkuvauksella, laserfluoresenssilla tai käyttäen digitaalista kuituvaloa (NIR-LT). Myös syljen eritysnopeus voidaan määrittää.

Miten voin itse ehkäistä hampaiden reikiintymistä?

Voit itse ehkäistä hampaiden reikiintymistä seuraavilla toimilla:

Mitä tehdä, jos hampaissa on jo eteneviä alkavia tai paikattavia reikiä?

Jos hampaissasi on eteneviä vaurioita (reikiä), tarvitset suunterveyden ammattilaisen apua. Hän tekee kanssasi sinulle yksilöllisen suunnitelman, jolla hallita kariesta.

  • Selvitä yhdessä suunterveyden ammattilaisen kanssa, miksi hampaasi reikiintyvät. On tärkeää selvittää, miten voit parantaa omahoitoasi tai elintapojasi.
  • Mikäli hammaslääkäri katsoo tarpeelliseksi, kouluikäiset ja sitä vanhemmat voivat käyttää omahoidossa myös muita fluorivalmisteita (fluori-imeskelytabletit, huuhtelut, fluorigeeli) fluorihammastahnan lisäksi.
  • Jos reikiintymisriski on poikkeuksellisen suuri, hammaslääkäri, lääkäri, sairaanhoitaja tai suuhygienisti voi ohjata 16 vuotta täyttäneelle 5000 ppm fluoridia sisältävää hammastahnaa päivittäiseen omahoitoon (ks. Fimean lisäohje ). Hoito toteutetaan hammaslääkärin tai suuhygienistin valvonnassa, eikä potilaalla tule samaan aikaan olla käytössä muita fluoria sisältäviä tuotteita.
  • Vastaanotolla voidaan tehdä myös paikallisia fluorikäsittelyjä (lakka, geeli tai liuos).
  • Paikkauspäätös tehdään yksilöllisesti kunkin potilaan suun olosuhteet huomioiden.
  • Jos reikiintymistä ei saada pysäytettyä, hammas paikataan.
  • Yleisin paikkaushoidon syy on karies. Lisäksi hampaita joudutaan paikkaamaan hampaan tai paikan lohkeamisen sekä hampaiden kulumisen takia.
  • Hammaseroosio eli hampaan liukene-minen happamien ruokien tai juomien vaikutuksesta on lisääntynyt ja voi edetessään myös tarvita paikkaushoitoa.
  • Yleisin paikkausmateriaali on yhdistelmämuovi. Laajoissa poskihampaiden korjauksissa voidaan käyttää keraamisia paikkoja ja maitohampaiden laajoissa vaurioissa teräskruunuja. Laajoissa korjauksissa keraamisten paikkojen ja kruunujen pitkäaikaiskustannukset voivat olla edullisemmat kuin tavanomaisten yhdistelmämuovipaikkojen.
  • Hoitojakson jälkeen eli viimeistään puolen vuoden kuluttua arvioidaan vastaanotolla, onko karieksen hallinnan suunnitelmaa toteutettu ja onko vaurioiden eteneminen saatu pysäytettyä. Mikäli tilanne ei ole hallinnassa, täytyy suunnitelmaa tarkentaa entisestään.

Lasten ja nuorten hampaiden hoito

Vanhempien tulee valvoa lastensa hampaiden hoitoa aina yläkouluikään asti.

Maitohampaiden puhkeamisvaiheessa (0,5–2,5 vuoden iässä) on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota mutans-streptokokkitartunnan ehkäisemiseen. Jos siinä onnistutaan, voidaan paremmin säästyä hampaiden reikiintymiseltä myöhemmin.

Pikkulasten huoltajien tulee huolehtia siitä, ettei heillä ole reikiä omissa hampaissaan. Säännöllinen ksylitolin käyttö aterioiden jälkeen vähentää mutans-streptokokkien määrää ja ehkäisee bakteerin tarttumista.

Hampaiden omahoidon ja terveellisten elintapojen perusasiat tulee opettaa kotona jo varhain, jolloin niistä tulee tapa.

Hampaiden harjaus ja hammastahnan käyttö aloitetaan heti, kun lapsen ensimmäiset hampaat puhkeavat. Kaikille suositellaan harjausta kahdesti päivässä fluorihammastahnalla. Alle 3-vuotiailla fluorihammastahnaa käytetään sipaisu tai riisiryynin kokoinen pieni määrä. Suosituksen yhteydestä löytyy hyödyllista lisätietoa fluorihammastahnan käytöstä . Alle kouluikäiset tarvitsevat vanhempien apua hampaiden harjauksessa. Hyvien tapojen opettamista voidaan jatkaa myös päivähoidossa (lisätietoa löytyy artikkelista Hampaiden ohjattu harjaus päivähoidossa Hampaiden ohjattu harjaus päivähoidossa).

Maitohampaiden puhkeamisvaiheen lisäksi ensimmäisten pysyvien poskihampaiden puhkeamisvaihe 5–7-vuotiaana ja hampaiston toinen vaihduntavaihe 10–13 vuoden iässä ovat tärkeitä huomioida reikiintymisen ehkäisyssä. Puhkeamassa oleva tai vasta suuhun puhjennut hammas on herkkä reikiintymään, joten on tärkeää, että harjaus ulottuu uusiin puhkeaviin hampaisiin asti. Puhkeavien tai vastapuhjenneiden poskihampaiden purupinnat tulee puhdistaa erityisen huolellisesti (ks. kuva Puhkeavan hampaan purupinnan puhdistaminen Puhkeavan hampaan purupinnan puhdistaminen).

Jos poskihampaissa on jo alkavia kariesvaurioita, niiden eteneminen voidaan estää pinnoitteilla. Pinnoite laitetaan ohuena kerroksena purupinnan uurteisiin. Toimenpide on helppo ja nopea.

Ennen oikomishoidon aloittamista on varmistettava, ettei hampaissa ole reikiä. Oikomishoidon aikana on huolehdittava, että lapsi saa hampaat puhdistettua, ja häntä ohjataan lisäfluorin käyttöön tarpeen mukaan. Jos lapsen hampaissa on kehityshäiriöitä, voi lisäfluori olla tarpeen.

Ikääntyvien ja laitos- tai sairaalahoidossa olevien suun hoito

Jos henkilö ei pysty huolehtimaan itse omasta suuhygieniastaan (esimerkiksi laitos- tai kotihoidossa olevat), tulee läheisten tai hoitajien huolehtia päivittäisestä suun puhdistuksesta.

Yhteistyössä hoiva- ja hoitopalveluiden työntekijöiden kanssa huolehditaan kotihoidossa, hoivapalvelujen piirissä ja laitoksissa olevien henkilöiden terveellisen, monipuolisen ja säännöllisen ruokailun järjestämisestä sekä suun ja hampaiston puhdistamisesta säännöllisesti päivittäin.

Hampaiden reikiintymiseen tulee edelleen kiinnittää huomiota

Terveys 2000 -tutkimuksessa kariesta sairasti joka neljäs. Karies oli yleisempää miehillä (32 %) kuin naisilla (20 %) ja eläkeikäisillä yleisempää kuin työikäisillä.

Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan kariesta oli noin joka viidennellä, miehillä yleisemmin (28 %) kuin naisilla (14 %).

FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan miehistä 53 % ja naisista 83 % kertoo harjaavansa hampaansa vähintään 2 kertaa päivässä. Hampaidenharjauksen suhteen myönteinen kehitys on kuitenkin pysähtynyt verrattuna vuoteen 2011: miehet harjasivat hampaitaan suositusten mukaan yhä selvästi harvemmin kuin naiset ja erityisesti iäkkäämpien hampaiden omahoidosta voi olla huolissaan.

Hoitamaton karies oli sitä yleisempää, mitä vähemmän oli koulutusta. Kariesvaurioiden on myös todettu jakautuvan epätasaisesti: suuri osa vaurioista kasaantuu pienelle osalle väestöstä.

Tekijät

Potilasversion tekstin on päivittänyt Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suositusten pohjalta potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen.

Tekstin ovat tarkistaneet Karies-suosituksen Karies (hallinta) osalta Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja, emerita professori Vuokko Anttonen Oulun yliopiston Suun terveyden tutkimusyksiköstä ja Käypä hoito -toimittaja Marja Pöllänen ja Hampaan paikkaushoito -suosituksen Hampaan paikkaushoito osalta työryhmän puheenjohtaja, erikoishammaslääkäri Anja Kotiranta ja Käypä hoito -toimittaja Marja Pöllänen.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.