Karieksen synty

Tavallisimmat kariesbakteerit ovat ns. mutans-streptokokkeja. Ne asettuvat lapsen suun kehittyvään mikrobistoon hampaiden puhkeamisen jälkeen lähinnä äidiltä saadun tartunnan seurauksena. Varhainen tartunta lisää reikiintymisalttiutta jo maitohampaistossa ja edelleen pysyvässä hampaistossa. Syvässä kariespesäkkeessä esiintyy runsaasti bifidobakteereita ja laktobasilleja, jotka viihtyvät happamissa olosuhteissa.

Myös nuoruus näyttää olevan otollista aikaa reikiintymiselle, mihin usein liittyy runsas sokeripitoisten juomien ja makupalojen käyttö ja riittämätön hampaiden puhdistus. Erityisen haitallista on napostella pitkin päivää sokeria sisältäviä välipaloja ja juomia, joista kariesbakteerit tuottavat aineenvaihdunnassaan happoja ja aiheuttavat hampaille joka kerta noin puoli tuntia kestävän happohyökkäyksen. Tuolloin kiilteestä liukenee mineraaleja sylkeen, kunnes syljen puskurointikyky poistaa happamuuden ja mineraalit saostuvat takaisin hampaan pintaan. Syljen puolustustekijät eivät aina riitä suojaamaan hampaan pintaa usein toistuvilta happohyökkäyksiltä, vaan kiille vaurioituu pysyvästi ja karies ulottuu hammasluuhun.

Ikääntyneillä esiintyy usein paljastuneita hammaskauloja, joissa juurikaries voi edetä helposti. Myös monet lääkitykset aiheuttavat suun kuivumista, jolloin syljen suojatekijöiden puutteen takia kariesvaurioita voi syntyä nopeastikin hampaistoon.

Karieksen oireet

Vaurioita esiintyy yleisimmin poskihampaiden purupinnoilla, hammasväleissä ja ienrajoissa. Paikatussa hampaistossa paikkojen saumakohdat ovat alttiita reikiintymiselle. Kun karies etenee syvemmälle hammaskudokseen, reikiintynyt hammas alkaa oireilla aiheuttaen aluksi vihlomista ja arkuutta kylmälle. Kun reikiintyminen ulottuu läpi hammasluun aina hampaan ytimeen asti, seurauksena voi olla voimakas koputus- ja kuuma-arkuus hampaassa ja jomottava hammassärky, mikä johtuu hammasytimen tulehduksesta eli pulpiitista.

Karieksen hoito

Kun epäilee kariesta, on syytä kääntyä hammaslääkärin puoleen. Alkava kariespesäke voi hoitua ns. pysäytyshoidolla, jonka avulla alkava vaurio mineralisoituu. Tällainen alkuvaiheessa pysähtynyt vaurio ei vaadi korjaavaa hoitoa. Pitemmälle edenneen karieksen hoito on korjaavaa hoitoa. Karioitunut hammaskudos poistetaan ja korvataan paikka-aineella, joka voi olla muovia tai keraamia. Aiemmin paikkauksessa etenkin poskihammasalueella käytettiin amalgaamia. Paikkauksen sijasta laajasti vaurioitunut hammas kannattaa kruunuttaa, mikä suojaa lohkeamisilta, ja myös purenta saadaan vakaammaksi. Jos hammasydin on tulehtunut, hammas vaatii juurihoidon ennen paikkausta tai kruunuttamista.

Karieksen ehkäisy

Kariesta voidaan ehkäistä järkevällä sokerinkäytöllä: vältetään napostelua ja yhdistetään sokeriset herkkuhetket ateriointiin. Sen lisäksi ksylitoli ja fluori ovat tärkeimmät aseet karieksen ehkäisyyn ja hallintaan. Pikkulapsen äidin ja myöhemmin lapsen oma ksylitolivalmisteiden käyttö näyttää estävän tai ainakin myöhäistävän lapsen mutans-streptokokkitartuntaa. Heti ruokailun jälkeen pureskeltu ksylitolipurukumi tai -pastilli katkaisee happohyökkäyksen. Myös pureskelu itsessään lisää syljen eritystä, mikä laimentaa syntyneitä happoja.

Säännöllinen hampaiden harjaus kahdesti päivässä vähintään 2 minuutin ajan fluoria sisältävällä hammastahnalla vahvistaa hammaskiillettä ja tekee sen vastustuskykyisemmäksi happamuutta vastaan. Jotta fluorin vaikutus ei heikkenisi, suun purskuttelua runsaalla vedellä heti hampaanpesun jälkeen kannattaa välttää. Suositeltavaa on harjata hampaat puhtaaksi ennen aamupalaa ja illalla ennen nukkumaanmenoa.

Lisätietoa suun omahoidosta.