Henkilö voi tuntea pahan hajun itse, mutta jatkuvaan hajuun voi nenä tottua, jolloin epämiellyttävän hajun aistivat muut henkilöt. Pahanhajuinen hengitys on ihmisten vuosituhantinen ongelma, jota kuvataan jo juutalaisten Talmudissa sekä antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten kirjoituksissa. Antiikin aikoina tunnettiin mastiksipistaasipuun (Pistacia lentiscus) pihkan käyttö suun raikastajana. Teho lienee perustunut purukuminomaisen aineen suuta puhdistavaan ja syljeneritystä lisäävään vaikutukseen.

Syyt

Pitkäaikaisen tai toistuvan pahan hajun lähteenä ovat ruoantähteet, tulehdusprosessien eritteet ja hajoamistuotteet, kuivuva sylki ja lima sekä keuhkojen kautta erittyvät haihtuvat yhdisteet. Ylivoimaisesti yleisin syy on puutteellinen suuhygienia, jolloin suun bakteeritoiminta tuottaa pahanhajuisia rikkiyhdisteitä. Kyseessä voivat olla pelkät huonosti puhdistetut hampaat, hammasvälit, kieli tai proteesit tai sitten tulehdukset, kuten hammasmätä ja ientulehdus. Nielurisojen rosoihin kertyvät ”proput”, jotka ovat vaaleaa ryynimäistä massaa, voivat niin ikään olla hajun syynä. Joillakin henkilöillä kielen takapinnalle kertyvä kate voi tarjota rikkiyhdisteitä tuottaville bakteereille kasvualustan.

Harvinaisempia syitä ovat nielun, nenäkäytävän tai poskiontelon tulehdukset, lapsilla suurentunut kitarisa. Myös syljen erityksen väheneminen tai suun kuivuminen suuhengityksen vuoksi voi aiheuttaa pahanhajuista hengitystä, jälkimmäinen erityisesti aamuisin. Joskus pahanhajuiseen hengitykseen löytyy syy vielä syvemmältä keuhkoputkista tai ruokatorvesta.

Ilmeisenä syynä uloshengitysilman epämiellyttävään hajuun voivat olla nautinto- ja ravintoaineet, erityisesti valkosipuli, tupakka ja alkoholi, tai lääkeaineet, kuten isosorbididinitraatti (pitkävaikutteinen nitrolääke) tai disulfiraami ("antabus").

Itsehoito

Milloin pahanhajuinen uloshengitys aiheutuu nautituista aineista, näitä tulee luonnollisesti välttää hajun ehkäisemiseksi. Hampaiden, ikenien ja proteesien puhdistus ja hyvä hygienia ja erityisesti hammasvälien säännöllinen puhdistus hammastikulla tai -langalla ovat hajuttoman suuhygienian kulmakivi. Myös kielen pinnalla olevaa katetta kannattaa puhdistaa kielen takaosaa myöten (ks. Kielen puhdistus) ja suuta ja nielua huuhdella alkoholittomilla suuvesillä (ks. suun ja proteesien hoito-ohjeet jäljempänä). Nielurisojen ”proppuja” voi poistaa risoja painamalla, mutta jatkuvasti esiintyessään ne voivat vaatia risojen poistoa. Syljen erityksen vähenemiseen voi saada apua raikastavista pastilleista, purukumin pureskelusta tai suun limakalvolle ruiskutettavasta tekosyljestä. Jos ruokavalio sisältää runsaasti proteiineja, näitä kannattaa vähentää, koska rikkiyhdisteiden tuottaminen edellyttää valkuaisaineita. Katso myös Pahanhajuinen hengitys (halitoosi).

Milloin hoitoon?

Jos ilmeisimpien syiden poisto ja kotikonstit eivät poista jatkuvaa pahaa hajua hengityksessä, on syytä hakeutua lääkärin tutkimukseen. Tutkimuksessa selvitetään aluksi suun, nenän ja nielun mahdolliset tulehdukset tai muut sairaudet sekä tarvittaessa lisätutkimuksilla mahdolliset keuhkoputkiin ja ruokatorveen liittyvät, pahanhajuista hengitystä tuottavat ongelmat. Aina ei syy selviä huolellisellakaan tutkimuksella.

Ohjeet suun ja proteesien puhdistuksesta

(Lähde: Kirsi Kemppinen, Sairaanhoitajan käsikirja)

Hampaallisen suun puhdistus

  • Hampaat harjataan aamuin illoin pehmeällä, tuuhealla harjalla ja fluorihammastahnalla. Harjataan lyhyellä, nykyttävällä liikkeellä ja huomio kiinnitetään erityisesti ienrajaan.
  • Sähköhammasharjalla hampaat harjataan rauhallisin, hitain liikkein hammas hampaalta ilman nykyttävää liikettä ienraja huomioiden.
  • Hammasvälit puhdistetaan päivittäin hammaslangan, -tikkujen tai väliharjojen avulla hammasvälien koon mukaan.
  • Jos suussa on pahaa makua ja hajua, kieli voidaan puhdistaa hammasharjalla tai erityisellä kielenpuhdistajalla päivittäin.
  • Tarvittaessa suu puhdistetaan hammashoitolassa.

Hampaattoman suun ja hammasproteesien puhdistus

  • Proteesit ja suu huuhdellaan vedellä aterioiden jälkeen.
  • Jos kieli on katteinen, se puhdistetaan aamuin illoin esimerkiksi hammasharjalla ja limakalvot puhdistetaan esimerkiksi kostean harsotaitoksen avulla.
  • Proteesit
    • Harjataan aamuin illoin pehmeällä proteesiharjalla ja vedellä sekä proteesitahnalla tai saippuapohjaisella aineella, esimerkiksi astianpesuaineella, erityisesti huomioiden limakalvoja vasten tulevat pinnat
    • Yöllä proteesit säilytetään puhdistettuina kuivina ilmavassa rasiassa ja huuhdotaan ennen suuhun laittamista. Kosteassa rasiassa tai vesilasissa säilyttäminen edistää sienten ja bakteerien kasvua.
    • Liotetaan kerran viikossa proteesien puhdistukseen tarkoitetussa poretablettiliuoksessa noin tunnin ajan tai yön yli. Huuhdellaan huolellisesti ennen suuhun laittoa.
    • Suun terveydenhuollossa proteeseista voidaan puhdistaa hammaskivi ja värjäymät ultraäänilaitteella.
  • Potilaalla voi olla osaproteesi, joka myös on puhdistettava hyvin. Osaproteesi on usein tiukasti suussa ja irtoaa vain määrätyssä suunnassa. Parhaiten sen saa suusta yleensä potilas itse.

Klooriheksidiinipurskuttelu

  • Suositellaan käytettäväksi korkeintaan 2 viikon ajan kerrallaan.
  • Suuvesi aiheuttaa kirvelyä ja polttavaa tunnetta terveelläkin limakalvolla ja myös värjäymiä hampaiden ja kielen pinnalle.
  • Suuvettä (10 ml 0,2-prosenttista klooriheksidiiniä) purskutellaan minuutin ajan kahdesti päivässä.
  • Suuvesi syljetään pois purskuttelun jälkeen.
  • Purskuttelun tehoa heikentävät suun huuhtominen heti käsittelyn jälkeen sekä hammastahna välittömästi ennen purskuttelua ja sen jälkeen.
  • Purskuttelun vaihtoehtona voidaan käyttää klooriheksidiinigeeliä hampaiden harjaukseen tai paikallisesti suun limakalvolle ongelmakohtaan.

Kirjallisuutta

  1. Pahanhajuinen hengitys. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, päivitys 27.12.2019.
  2. Kemppinen K. Suuhygienia. Sairaanhoitajan käsikirja [online]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 7.9.2017.
  3. Patil S. Halitosis. eMedicine (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 1.3.2021.