Ientulehduksen synty

Ientulehdus (gingiviitti) syntyy jokaiselle, jos hampaan pinnalle ienrajaan kertyy riittävästi bakteeripeitteitä (biofilmiä) eli plakkia. Yksilöllisestä alttiudesta riippuen ienverenvuotoa ilmaantuu noin 1–2 viikon kuluessa silloin, kun suuhygienia on puutteellista. Itse asiassa tulehduksen aikaansaama ienverenvuoto on elimistön puolustusreaktio bakteerien aiheuttamaa ärsytystä vastaan. Ienkudoksessa vapautuu erilaisia tulehdusvälittäjäaineita, ja verisuonten laajentuessa paikalle saapuu runsaasti elimistön puolustussoluja, lähinnä valkosoluja, tuhoamaan bakteereita. Hammasplakin aiheuttama ientulehdus on yleistä niin lapsilla kuin aikuisilla.

Tavanomaisen ientulehduksen lisäksi tunnetaan joitakin tiloja, joissa gingiviittiä esiintyy myös ilman runsasta plakkimäärää. Näistä tavallisin on niin sanottu raskausgingiviitti, jonka taustalla ovat raskaudenaikaiset hormonimuutokset. Varsinkin huono suuhygienia yhdistettynä korkeaan estrogeenitasoon aiheuttaa voimakkaan tulehdusreaktion ikenissä. Ientulehduksen oireet ovat voimakkaimmillaan raskauden keskikolmanneksen aikana.

Ientulehduksen oireet

Veren pakkautuessa ienkudokseen se turpoaa ja alkaa punoittaa ja vuotaa herkästi.

Verenvuoto ikenistä hampaita puhdistettaessa paljastaa ientulehduksen. Jos hampaiden harjaus unohtuu useiksi päiviksi, tulehdus alkaa näkyä kaikkialla ienrajoissa. Jos taas harjaus on säännöllistä, mutta hammasvälien puhdistus ei, esiintyy ienverenvuotoa hammasväleissä. Paikallisen ärsytyksen, kuten ienrajassa tai ikenen alla sijaitsevan hammaskiven tai paikan sauman, aiheuttama ientulehdus voi rajoittua vaikkapa vain yhden hampaan kohdalle.

Ientulehduksen omahoito

Huolellinen hammasterveyden omahoito on sekä ientulehduksen ehkäisyn että hoidon perusta.

Hampaat harjataan aamuin illoin pehmeällä harjalla – kiinnittäen huomiota harjauskulmaan: uloimmat harjakset kulkevat pitkin ienrajaa noin 4 asteen kulmassa, jolloin ienraja tulee puhtaaksi. Sähköhammasharjan käyttöä suositellaan, sillä sen käyttö lisää puhdistustehoa tavalliseen hammasharjaan verrattuna vähentäen plakkia ja ientulehdusta.

Hammasvälit puhdistetaan päivittäin hammasväliharjalla, harjatikulla tai hammaslangalla (väliharja on tehokkain bakteeripeitteiden poistamisessa, mutta sopivin väline riippuu hammasvälien koosta).

Sinällään ienverenvuotoa ei pidä pelätä, vaan vuotava alue pitäisi pyrkiä puhdistamaan tavanomaista useammin muutaman päivän ajan. Kun bakteeriärsytys vähenee, myös verenvuoto ikenistä loppuu tulehduksen rauhoittuessa.

Ientulehduksen hoito

Jos oireet eivät tehostetusta puhdistamisesta huolimatta lakkaa viikon sisällä, on syytä pistäytyä hammaslääkärin vastaanotolla.

Mikäli tulehdus ikenessä on kovin voimakas ja siihen liittyy arkuutta aiheuttavia haavaumia, jolloin mekaaninen puhdistus on vaikeaa, voidaan tilannetta aluksi rauhoittaa puhdistamalla hampaat kemiallisesti antisepteilla, kuten klooriheksidiinihuuhteluilla, enintään kahden viikon ajan. Joskus plakin kertymiseen ja sen poistamisen vaikeuteen ienrajasta saattaa olla syynä hammaskivi, karhea paikka, paikkaylimäärät, vuotava paikan sauma tms. Jotta omahoito onnistuisi, hammaslääkäri poistaa tällaiset ärsytyskohdat.

Hyvään hoitotulokseen tarvitaan ammattimaisen puhdistuksen lisäksi sitoutuminen säännölliseen hampaiden omahoitoon. Siihen tarvittavat välineet valitaan hammashoitohenkilöstön opastuksella. Hoitotulos on syytä arvioida noin kuukauden kuluttua.

Hoidettuna ientulehdus paranee ilman pysyviä kudosvaurioita. Sen sijaan hoitamattomana ientulehdus altistaa hampaan kiinnityskudossairauden (parodontiitin) syntyyn, mikä johtaa palautumattomiin kudosvaurioihin hammasta kiinnittävissä kudoksissa (ks. lisätietoa ien ja hampaan kiinnityskudossairauksien hoidosta).

Ientulehduksen ehkäisy

Ientulehdusta voidaan tehokkaasti ehkäistä säännöllisellä omahoidolla: hampaiden harjauksella aamuin illoin ja sen lisäksi hammasvälien puhdistamisella päivittäin, esimerkiksi iltapesun yhteydessä. Iltaan ajoittuva hampaiden ja hammasvälien puhdistus on tärkeää , jotta suu on puhdas yön aikana, jolloin syljen eritys ja suun puolustus ovat vähäisimmillään. Hyvin toimiva omahoito on tärkeää suun terveydelle, mutta myös yleisterveyden kannalta.