Vihlovien hampaiden syyt ja synty

Hampaiden vihlominen on kiusallinen ja melkoisen yleinen vaiva.

Hampaan kruunuosaa peittää kiille, jonka alla on kiillettä pehmeämpi, kellertävä kovakudos eli hammasluu. Hammasluussa eli dentiinissä on nesteiden täyttämiä kanavia, jotka johtavat hampaan ydinonteloon. Nesteiden liike kanavassa välittyy hermosoluihin. Syystä tai toisesta paljastunut hammasluu altistuu erilaisille ympäristön ärsykkeille, ja osa ärsytyksestä aistitaan vihlomisena.

Kun vihlominen rajoittuu yhteen hampaaseen, syynä voi olla hampaassa oleva reikä, vuotava paikan sauma, hampaassa oleva niin sanottu mikromurtuma tai yksittäinen, vaikkapa harjausvaurion tai oikomiskojeen aiheuttama ienvetäytymä, jolloin hampaan kaulaosa on paljastunut.

Epämääräisempi, laajemmalla alueella esiintyvä vihlominen liittyy tavallisimmin hampaiden mekaaniseen tai kemialliseen kulumiseen. Hampaiden kemiallisen kulumisen taustalta voi löytyä esimerkiksi mahahappojen pääsy suuonteloon (refluksi), virvoitusjuomien liiallinen käyttö tai paljon happamia tuotteita sisältävä ravinto, mitkä aiheuttavat kiilteen pinnan liukenemista eli eroosiota. Mekaanisen kulumisen syynä voi olla harjausvaurio tai kuluttava purenta. Harjausvaurioita aiheutuu väärästä harjaustekniikasta, jossa yhdistyy kovaharjaksinen hammasharja ja liiallinen voimankäyttö harjauksessa. Kovakourainen käsittely voi kuluttaa lovelle paljastuneet hampaiden kaulaosat, joissa kova kiillepinta vaihtuu pehmeämmäksi juurisementiksi.

Laajalla alueella esiintyvä vihlominen on usein myös parodontiittipotilaan hoidon jälkeinen vaiva. Mekaaninen puhdistus ohentaa juurenpinnan sementtikerrosta ja syventyneiden ientaskujen paranemisen yhteydessä ikenet vetäytyvät, minkä seurauksena paljastunut juurenpinta altistuu ympäristön ärsykkeille.

Hampaiden valkaisu on yleistynyt, ja toimenpiteeseen liittyy usein ohimenevää vihlomista.

Hampaiden vihlomisen oireet

Vihlomisen saa aikaan makea, hapan tai kylmä ruoka tai juoma. Tavallisesti vihlominen lakkaa välittömästi tai pienen ajan sisällä ärsykkeen poistumisesta.

Kun syynä on hammasluussa oleva mikromurtuma, se voi purentarasituksessa aiheuttaa voimakastakin vihlontaa, vaikka kyseessä saattaa muutoin olla ehjä hammas.

Vihlovien hampaiden omahoito

Paljastuneissa hammaskauloissa esiintyvän vihlomisen hoitamiseksi on olemassa moniakin konsteja, joita voi noudattaa hampaiden kotihoidossa.

Ensinnäkin on syytä hankkia pehmeäharjaksinen hammasharja ja opetella kevyt harjankäyttötekniikka. Sähköhammasharja vähentää voimankäyttöä harjatessa ja lisäksi parantaa harjaustulosta. Hyvä harjaustekniikka myös helpottaa happaman hammasplakin poissa pitämistä.

Markkinoilla on saatavissa vihloville hammaskauloille tarkoitettuja hammastahnoja, joiden ainesosat lievittävät oireilua säännöllisesti, kaksi kertaa päivässä käytettyinä. Tällaista tahnaa voi myös hieroa suoraan vihlovalle pinnalle, jolloin kipu vaimenee nopeasti.

Hampaiden harjaus välittömästi ruokailun jälkeen ei välttämättä ole hyväksi vihloville hampaille. Sen sijaan hampaat voi huuhdella vedellä ja nauttia ksylitolipurukumin tai -pastillin plakkibakteerien happohyökkäyksen katkaisemiseksi.

Happamien virvoitus- ja urheilujuomien usein toistuvaa naukkailua tulisi välttää. Myös tuoremehujen, sitrushedelmien ja happamien salaatinkastikkeiden käyttö kannattaa keskittää pariin käyttökertaan päivässä.

Lisääntynyt fluorin käyttö esimerkiksi fluoripitoisten imeskelytablettien tai purskuttelujen muodossa vahvistaa hampaan pintaa ja siten vähentää vihlomista.

Lisää tietoa suun omahoidosta.

Milloin hoitoon?

Vaikka vihlominen on kiusallisuudestaan huolimatta harvoin vakava oire, on mahdollista, että se pitkään jatkuessaan johtaa krooniseen kiputilaan. Sen vuoksi vihlomisen hoitoon kannattaa panostaa ja hakeutua hammaslääkärin vastaanotolle tutkimuksiin syyn selvittämiseksi.

Vihlovien hampaiden hoito

Jos vihlonnan aiheuttaa hampaassa oleva reikä tai vuotava paikan sauma, paikkaus lopettaa vihlomisen.

Paljastuneiden hammaskaulojen fluoraus aika ajoin vahvemmilla fluoripitoisilla aineilla hammaslääkärissä käynnin yhteydessä vähentää hampaiden vihlomisherkkyyttä. Myös arginiinipitoinen pasta näyttää toimivan hammaskaulojen vihlomisen estossa parodontiittipotilailla.

Hammasluussa olevan mikromurtuman hoidoksi voi lievissä tapauksissa riittää hampaan purennan tasapainotus tai purennassa olevien pintojen suojaaminen muovilla sidostamalla. Jos hampaassa on laaja paikka, hampaan kruunuttaminen saattaa lopettaa kiusallisen vihlonnan.

Joskus hampaan vihlominen alkaa muovitäytteen asettamisen jälkeen. Vihlonta lakkaa usein itsestään viikon–parin odottelun jälkeen.

Onneksi myös parodontiittipotilaan kokema hoidon jälkeinen kipuherkkyys paljastuneissa juurenpinnoissa menee tavallisesti ohi. Jos vihlominen on kuitenkin voimakasta, hammaslääkärin vastaanotolla on käytettävissä aineita, joilla voi suojata paljastunutta kaulaa.