Tartunnan tie puutiaisesta ihmiseen

Kuka pelkää punkkia?

6.9.2021

Jukka Hytönen, Jarmo Oksi, Jani Sormunen ja Olli Vapalahti

Voiko puutiainen tartuttaa, jos se on ollut niin heikosti kiinni, että putoaa itsestään pois, eikä sitä ehdi huomata?

Pienimmät puutiaiset ovat hyvin hentoja noin 1 mm:n kokoisia larvoja, joista osa tosin jo voi kantaa TBE-virusta. Tällaisessa kehitysvaiheessa puutiaisen kiinnittyminen imukärsällään voi olla kohtalaisen heikkoa ja puutiainen voi tosiaan irrota esimerkiksi puolihuolimattomasta raapaisusta. Tartunta on kuitenkin voinut jo tapahtua. Toisaalta nymfi- ja jopa aikuisvaiheenkin puutiaisen pisto ja päiviä kestävä kiinnittyminen voi muutenkin jäädä huomaamatta, koska puutiainen hakeutuu mielellään taivealueille, esim. kainaloon tai nivusiin, mistä sitä on hankala havaita. Borreliabakteerin siirtyminen ihmiseen kuitenkin vaatii yleensä vähintään vuorokauden mittaisen kiinnittymisen.

Onko syytä huoleen, jos punkkia irrotettaessa osa siitä näyttää jäävän ihon sisään?

Puutiaisen imukärsästä voi jäädä pieni väkänen pistokohtaan. Tällainen vierasesine voi aiheuttaa mekaanista ärsytystä jopa kuukausien ajan, eikä se kuitenkaan ole oire borreliainfektiosta. Raapimisen seurauksena voi alueelle tulla ihon bakteereiden aiheuttama tulehduskin punoituksineen ja turvotuksineen. Tällaiseen tulehdukseen saatetaan joskus tarvita antibioottihoitoa.

Jos puutiaisenpistokohdan ympärille ihoon kehittyy himmeä punainen rengas tai myöhemmin ilmaantuu päänsärkyä ja raajasärkyä, onko syytä tutkia asiaa?

Puutiaisenpistokohdan ympärille kehittynyt haalea ja vähitellen laajeneva ihopunoitus (toisinaan rengasmainen, mutta usein koko alueelta punoittava) viittaa borreliainfektioon. Tällaisen havainnon jälkeen kannattaa hakeutua lääkärin arvioon, ja lääkäri voi määrätä antibioottikuurin borrelioosin varhaisvaiheeseen. Jos hoitamattomassa tilanteessa myöhemmin viikkojen kuluessa ilmaantuu päänsärkyä ja esim. polviniveloireita, on jo selvä syy epäillä levinnyttä borrelioosia. Tällöin tarvitaan usein myös aivo-selkäydinnestetutkimusta, koska kyseessä saattaa olla ns. neuroborrelioosi. Tällaisessa tilanteessa on syytä hankkiutua lääkärin vastaanotolle esim. terveyskeskukseen, josta sitten tilanteen arvioinnin jälkeen voidaan tarvittaessa tehdä lähete sairaalatutkimuksiin.

Onko puutiaisen piston ympärille muodostunut punainen alue (alueen halkaisija noin 5 cm) aina merkki borrelioosista, vai voiko punoitus tulla puhtaankin puutiaisen pistosta?

Katso edellinen vastaus. Ihon bakteereiden ja borreliabakteerin aiheuttamaa punoitusta voi joskus olla vaikea erottaa toisistaan. Tällöin antibioottivalinnan kannattaa yleensä olla sellainen, joka tehoaa hyvin ainakin borreliaan.

Voiko borrelioosi tarttua puolisoon esim. syljen kautta tai yhdynnässä?

Tällaisia tartuntatapoja ei ole tiedossamme, ja teoreettisestikin sellaiset olisivat äärimmäisen epätodennäköisiä.

Voiko sikiö saada borreliatartunnan istukan kautta äidiltään?

Jos nainen raskauden aikana saa puutiaisen pistosta borreliatartunnan ja jos borreliat pääsevät leviämään äidin verenkiertoon, ne voivat periaatteessa läpäistä istukan ja päätyä sikiöön. Usein siinä vaiheessa, kun borrelioita on runsaasti verenkierrossa, on potilaalla myös kuumetta. Tilanteesta käytetään nimitystä spiroketemia (spirokeettabakteereita verenkierrossa). Jos puutiaisen pisto havaitaan ja siitä seurannut ihoinfektio hoidetaan ajoissa eikä kuumetta ilmaannu, on epätodennäköistä, että borrelioita pääsisi sikiöön. Toisekseen borrelioosiin annettu antibioottikuuri hoitaa myös sikiön infektion, jos sellainen on päässyt syntymään.

Voiko borrelioosin sairastanut nainen suunnitella raskautta turvallisin mielin?

Antibioottihoidon jälkeen ei ole mitään riskiä, että sikiö saisi tartunnan.

Voiko vauva saada imetyksessä borreliatartunnan äidiltään, jos äidillä on todettu myöhäisvaiheen borrelioosi?

Rintaruokinnassa oleva vauva saa maitoa suuhunsa ja suolistoonsa, mikä on ratkaisevasti eri asia kuin saada borrelia verenkiertoonsa. Borrelioosi ei käytännössä voi tarttua imetyksen kautta, onpa sitten kyse äidin äkillisestä tai jo pidempään olleesta infektiosta.

Voiko rintamaitoa saava lapsi olla vaarassa saada jonkin puutiaisvälitteisen infektion, jos äidillä on tai on ollut ihoon kiinnittynyt punkki? Toisin sanoen voiko imettää, jos on ollut puutiaisen pisto?

TBE-virus voi kulkeutua verenkierrosta maitoon helposti, mutta tartuntariski on mahdollinen lähinnä infektion ensimmäisessä kuumevaiheessa n. 7–10 vrk tartunnasta. Tämä on myös ainoa ajankohta, jolloin virusta on merkittävästi verenkierrossa ja se on myös verinäytteestä osoitettavissa. Jos suuri määrä viruksia joutuu maidon mukana suolistoon, saattaa maitoa nauttinut infektoitua eli saada tartunnan. Puutiaisaivokuumeen tiedetään tarttuneen kerralla suuriinkin ihmisjoukkoihin, jos on nautittu TBE-viruksella infektoituneen eläimen (lähinnä vuohen) pastöroimatonta maitoa.

Pystyykö TBE-rokote estämään viruksen säilymisen tartuntakykyisenä ennen maitoon erittymistä?

Tästä ei ole tutkimustietoa, mutta voisi olettaa, että rokotuksesta kehittyneet vasta-aineet kykenisivät tuhoamaan virukset niin nopeasti, ettei maitoon ehdi siirtyä viruksia. Jos äidillä on ollut hyvä rokotusvaste, on todennäköistä, että äidiltä peräisin olevat, istukan kautta siirtyneet vasta-aineet antavat myös lapselle suojaa TBE:tä vastaan puolen vuoden ikään asti.

Voiko myös ampiainen levittää borrelioosia?

Ampiaisen pistosta aiheutuva punoitus ja turvotus, vaikka laajakin, tulee mekaanisesta pistosta ja myrkyn aiheuttamista reaktioista. Ampiainen ei siis levitä borrelioosia.

Voiko paarma, hirvikärpänen tai hyttynen levittää borreliabakteeria tai TBE-virusta?

On todettu, että paarman piston paikalle on yksittäisissä tapauksissa kehittynyt borreliainfektio, mutta tämä on ilmeisen harvinaista. Todennäköisesti on tavallisempaa, että vaikka puutiaisesta ja sen pistosta ei ole ollut havaintoa, niin puutiaisen pisto on tapahtunut ja sen jäljiltä huomataan rengasihottuma. Hyttysen tai hirvikärpäsen ei ole todettu levittävän borreliaa tai TBE-virusta. TBE-virus ei kasva hyttysen soluissa edes laboratoriossa. Hirvikärpänen ei kykene siirtymään uuteen isäntään, vaan pudottaa siipensä aloitettuaan ruokailun ja on siksi erityisen huono mikrobien siirtäjä isännästä toiseen.

Tuntuuko puutiaisen pisto kivuliaalta tai ylipäätään miltään?

Yleensä ei miltään. Missään tapauksessa se ei ole kivulias tapahtuma, vaikka imukärsää mikroskoopissa katsoessa toisin voisi luulla (kuva ). On puutiaisen kannalta toivottavaa, että se voi ruokailla iholla huomaamatta mahdollisimman pitkään. Niinpä puutiainen puuduttaa kemiallisilla aineilla pistokohdan ennen imukärsän upottamista ihoon ja erittää myös aineita, jotka estävät tulehdusreaktiota.

Meneekö puutiainen ihon sisään?

Jos iho on löysä tai siinä on turvotusta, syntyy vaikutelma, että puutiainen menisi tosiaan ihon sisään. Näin ei kuitenkaan ole. Se työntää vain imukärsänsä ihon sisään. Väkäset sekä imukärsän ympärille erittyvä sementtimäinen aine pitävät puutiaisen tiiviisti paikallaan. Puutiaisen hengityselimet ovat takaruumiissa, ja sen täytyy ihossa kiinnittyneenä ollessaankin saada ilmaa.

Tuleeko nitistetystä puutiaisesta verta, jos se on ollut pidempään kiinni ihossa?

Puutiainen suodattaa imemästään verestä itselleen tarpeellisia aineita ja päästää loput takaisin ihmisen verenkiertoon. Puutiaisen takaruumiin turvotessa sinne kertynyt suodattunut materiaali on väriltään lähinnä harmaata nestettä.

Levittävätkö puutiaisen eri kehitysasteet borrelioosia yhtä tehokkaasti, vai onko aikuinen puutiainen suurempi riski kuin nymfi?

Suurin osa ihmisen borreliatartunnoista tulee nymfivaiheen (1–2 mm:n mittaisista) puutiaisista, mutta taigapunkeilla aikuiset naaraat ovat pääasiallisia tartuntalähteitä. Taigapunkkien osuutta Suomessa todetuista borrelioositapauksista ei kuitenkaan tunneta. Larvavaiheen (1 mm) puutiaiset eivät nykykäsityksen mukaan sisällä borreliabakteeria. Aikuinen puutiainen sisältää näistä eri vaiheista yleisimmin borreliaa, mutta aikuisen puutiaisen ihoon kiinnittyminen tulee huomatuksi usein niin varhain, että puutiainen poistetaan ennen kuin se on ehtinyt tartuttaa. Myös puutiaisaivotulehduksen tartuttajina nymfit ovat tärkeitä.

Kuinka suuri osa puutiaisista kantaa borreliabakteeria? Entä TBE-virusta?

Puutiaisten borreliakantajuus voi vaihdella lähialueillakin runsaasti (esim. 10–50 %), mutta kaikkialla, missä esiintyy puutiaisia, esiintyy niissä myös borreliaa. Arvio keskimääräisestä kantajuudesta on 10–20 %. TBE-virusta on todettu Suomen riskialueilla noin 1 %:ssa puutiaisista.

Mitä muita tartuntoja puutiaisista voi saada kuin borreliabakteerin tai TBE-viruksen?

Puutiainen on elinkiertonsa vuoksi oivallinen vektori eli siirtäjä monille muillekin mikrobeille, mutta ihmiselle taudinaiheuttajina Suomessa on tunnettua merkitystä lähinnä vain borrelialla ja puutiaisaivokuume (TBE) -viruksella. Kuumetautina ilmenevä anaplasmoosikin voi tarttua puutiaisen välityksellä, ja sitä aiheuttavaa mikrobia on Suomenkin puutiaisissa. Sen aiheuttamaa tautia ei meillä Suomessa ole kuitenkaan diagnosoitu ihmisissä. Lehmillä, kissoilla ja koirilla oireisia infektioita kuitenkin esiintyy.

Anaplasmainfektion tapainen on myös Neoehrlichia mikurensis -bakteerin aiheuttama infektio, jonka on todettu voivan tarttua puutiaisista. Näiden bakteerien aiheuttamiin infektioihin liittyy erityispiirteenä korkean kuumeen ja mahdollisten ihomuutosten lisäksi verisuonien sisäpinnan tulehtumista ja verisuonitukoksia. Tapauksia on todettu muutamia esim. Ruotsissa – sairastuneet potilaat ovat olleet ennestään immuunipuutteisia.

Puutiaisen levittämää babesioosia esiintyy myös Suomessa kotieläimillä. Ihmisillä tauti on kuitenkin harvinainen, vaikka se onkin aiheuttanut Suomessa myös ihmiselle vakavan infektion.

Viime vuosina on osoitettu, että Ixodes-puutiaisissa on Borrelia miyamotoi -bakteeria. Tämän bakteerin on kuvattu Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa aiheuttavan infektioita vain immuunipuutteisilla henkilöillä. Toisaalta Venäjältä on raportteja, joiden mukaan taudinkuva olisi äkäinen kuumetauti perusterveellä ihmisellä. B. miyamotoi -bakteeria on myös Suomen puutiaisissa, mutta sen aiheuttamia tautitapauksia ei ole toistaiseksi tiedossa.

Tularemian eli jänisruton voi saada puutiaisen pistosta, ja Pohjoismaiden ulkopuolella tämä on tavallinen jänisruton tartuntatapa. Suomessa tularemian tartuttaja on kuitenkin lähes aina hyttynen, eikä bakteeria ole havaittu puutiaisista. Toisinaan tularemiatartunnan voi saada metsästettyä jänistä nylkiessä.

Lisäksi puutiaiset levittävät laajalti muualla maailmassa esim. Q-kuumetta, coltivirusten aiheuttamia tauteja ja riketsiooseja (mm. hengenvaarallisiakin pilkkukuumeita, joiden tyyppioire kuumeen, imusolmuketulehduksen ja joskus ihottuman ohella on tupakansammutusjälkeä muistuttava jälki puutiaisen pistokohdassa). Afrikassa, Aasiassa ja Kaakkois- ja Luoteis-Euroopassa puutiaiset levittävät Krimin–Kongon verenvuotokuumetta. Huomattavaa on, että Lymen borrelioosia lukuunottamatta kaikki muut taudit ovat vain akuutteja oireistoja eikä kroonisia tautimuotoja esiinny. Lymen borrelioosinkin kohdalla krooniseksi infektioksi kehittymistä voi tapahtua osalla potilaista vain, jos se jää hoitamatta.

Voiko puutiainen tarttua kissasta tai koirasta ihmiseen? Voiko sama puutiainen tarttua uudestaan ihmiseen tai kotieläimeen, kun se on irronnut esim. kissasta?

Kissan tai koiran turkeista voi siirtyä puutiaisia (erityisesti niitä, jotka eivät ole vielä kiinnittyneet) ihmisten iholle, joten ainakaan samaan sänkyyn ei kotieläimiä kannata puutiaisalueilla ottaa. Irrottautunut puutiainen saattaa kiinnittyä uudelleenkin, mutta jos se on itse irrottautunut ja paisunut ruokailtuaan jo riittävästi, niin sillä ei ole tarvetta eikä oikein kykyäkään enää aloittaa uutta ateriaa ihmisessä.

Voiko borrelioosi tarttua kotieläimestä ihmiseen koiran pureman tai kissan näykkimisen seurauksena?

Koiran ja kissan puremasta voi saada monenlaisia vaikeitakin bakteeri-infektioita, mutta borreliatartuntoja puremasta ei ole kuvattu tulleen.

Miten puutiaisen aiheuttamat sairaudet tarttuvat?

Ne tarttuvat puutiaisen piston välityksellä. Puutiainen pistää uhriaan imukärsällään, ja samalla kun se imee tästä ravinnokseen verta, se levittää mikrobeja. Moni mikrobi on evoluutiossa "oppinut" käyttämään puutiaista siirtäjänään, ja puutiainen soveltuu hyvin tähän tehtävään, koska se on pitkäikäinen ja ottaa elämänsä aikana veriaterian kolmesti eri isännästä. Ihminen on sinänsä varsin hyödytön sivuraide sekä puutiaisen että mikrobin evoluution kannalta. Borrelian ja puutiaisaivokuumeviruksen isäntinä toimivat pikkujyrsijät ovat yleensä oireettomasti infektoituneita, mutta ihmiseen eksyessään puutiainen levittää aiemmin pikkujyrsijästä ruokaillessaan saamansa mikrobin ihmiseen. On todettu myös, että mikrobit voivat vaikuttaa puutiaiseen: esimerkiksi TBE-virus saa puutiaisen hanakammin etsimään veriateriaa.

Miten puutiainen irrotetaan ihosta?

Puutiainen lähtee paitsi punkkipihdeillä, myös tavallisilla pinseteillä, kunhan sen irrottaa rauhallisesti vetämällä. Ruuvaavasta liikkeestä ei ole lisähyötyä vaan hitaasti mahdollisimman läheltä ihoa kohtisuoraan vetämällä puutiainen yleensä napsahtaa imukärsineen parhaiten pois. Vaikka osa imukärsästä jäisi ihoon, ei ole syytä huoleen, koska se ei kuitenkaan lisää riskiä kuin ainoastaan ihon bakteereiden aiheuttamien tulehdusten suhteen. Pistokohta onkin hyvä desinfioida puhdistusaineella. Puutiaista ei mielellään kannata poistaa kansanperinteen mukaisesti rasvalla, koska borreliatulehduksen vaara voi kenties lisääntyä, jos puutiainen oksentaa suolensisältöään pistokohtaan.

Suurin osa puutiaisista ei kanna taudinaiheuttajabakteereja tai -viruksia, eli jokaisesta puutiaisen pistosta ei automaattisesti kehity sairautta. Riski sairastua borrelioosiin on sitä pienempi, mitä nopeammin puutiaisen saa irrotettua iholta.

Irtoaako puutiainen uidessa? Kuolevatko puutiaiset pesukoneessa?

Vesi ja uiminen eivät vaikuta iholle kiinnittyneeseen puutiaiseen. Saunan vaikutusta ei ole tiettävästi tutkittu, mutta puutiainen selvinnee ihon suojassa siitäkin. Puutiaisen selviämistä pesukoneessa pesuaineen kera on sen sijaan tutkittu. Kohteena oli eurooppalaista puutiaista vastaava amerikkalainen Ixodes scapularis. Puutiaisia oli hengissä vaatteiden seassa normaalin pesuohjelman jälkeenkin. Tunnin kuuma kuivausrumpukäsittely sen sijaan oli tappava. Puutiaiset sietävätkin huonosti kuivaa ja kuumaa, joten vaatteiden kuumentaminen saunassa sota-ajan täisaunan tapaan voisi olla tehokasta.

Selviytyykö vaatteista tai kotieläimestä irronnut puutiainen sisätiloissa?

Normaalisti puutiaisnaaras ottaa veriaterian ja tapaa myös 'sulhasensa' saman eläimen iholla. Parittelun lisäksi on veriateria tarpeellinen munien tuottamiseksi. Aktin aikana koiraspuutiainen puolestaan saattaa joskus ottaa veriaterian naaraspuutiaisesta. Koiran turkissa voi vaeltaa tarpeeksi puutiaisia, jotta naaras löytää parittelukumppanin ja voi hedelmöittyä, mutta epätodennäköisemmin näin käy ihmisessä. Kun naaras munii (yleensä noin 2 000–4 000 munaa), se kuolee joka tapauksessa pian tämän jälkeen. Tavalliset Ixodes-puutiaisemme eivät kovin kauaa kestä huoneilmamme kuivuutta. Laboratoriossa puutiaiset säilyvät viikkoja, joskus kuukausia, hengissä, jos niitä säilytetään jääkaapissa ja mukana on ruohonkorsi tai märkä pumpulitukko antamassa kosteutta.

Aivan toinen asia on tuontitavarana Suomeen Välimeren alueelta ilmaantunut ruskea koirapunkki, Rhipicephalus sanguineus, joka on alun perin tottunut elämään kuivassa ja kuumassa, pohjoisafrikkalaistyyppisessä ilmastossa. Se pärjää hyvin toista vuottakin suomalaisessa sisäilmassa ja voi munia huonekaluihin tai seinänrakoihin, joista sitten koirapunkin jälkikasvun eri vaiheet käyvät nauttimassa veriaterioita pääasiassa perheen koirasta.

Onko talteen otetusta punkista mitään hyötyä taudinmäärityksessä? Voiko punkin lähettää johonkin tutkittavaksi?

Suomessa ei tietääksemme missään tutkita kansalaisten lähettämien puutiaisten borreliakantajuutta, vaikka periaatteessa se on teknisesti mahdollista ja tieto luonnollisesti saattaa kiinnostaa puutiaisen piston saanutta henkilöä. Markkinoilla on kotikäyttöön tarkoitettuja pikatestejä, joilla voi testata puutiaisen borreliakantajuuden. Eurooppalainen borrelioosin asiantuntijaryhmä (ESCMID Study Group for Lyme Borreliosis [ESGBOR]) ei kuitenkaan suosittele näiden testien käyttöä useastakin eri syystä. Tärkeimpänä syynä on se, että tällaisen testin tulos voi olla virheellisesti negatiivinen, jolloin ihminen tuudittautuu ajatukseen, että kyseisestä pistosta ei voisi olla seurauksena borreliainfektio, ja tärkein asia eli erythema migrans -ihottuman kehittymisen tarkkailu unohtuu. Toisekseen, tiedetään, että yksittäisen ihoon pidempään kiinnittyneen puutiaisen poiston jälkeen vain 2 %:lle kehittyy jatkoseurannassa borrelioosi (lähes aina tämä on ns. vaeltava punoitus ja ani harvoin muualle elimistöön levinnyt infektio), ja vaikka puutiainen testin perusteella borreliaa sisältäisikin, nousisi tämä infektioriski vain 4 %:iin. Tällöinkin infektioriski jäisi niin pieneksi, että ennaltaehkäisevää antibioottia ei olisi tarpeellista aloittaa.

Puutiaisaivokuumeen osalta ongelma on, että mitään hyvää hoitokeinoa ei kuitenkaan tätä nykyä olisi tarjolla, vaikka puutiaisen infektoituminen todettaisiin. Aiemmin on tosin ollut markkinoilla puutiaisen piston jälkeen pistoksena annettava TBE-vasta-ainevalmiste, joka joitakin vuosia sitten vedettiin markkinoilta länsimaissa, koska siitä ei voitu osoittaa olevan hyötyä (siitä mahdollisesti saattoi olla haittaa).

Mikä muu kuin puutiaisen pisto voi aiheuttaa rengasmaisesti etenevän ihottuman? Tunnistaako lääkäri sataprosenttisen varmasti borreliatulehdukselle ominaisen läikän?

Tyypillistä rengasmaisesti leviävää ihottumaa (josta käytetään nimitystä vaeltava punoitus = erythema migrans, EM, kuvat , , , , , , , ) ei aiheuta mikään muu kuin borrelia. Epätyypillisissä tapauksissa EM voi tosin olla vaikea tunnistaa. Esim. jopa hyttysen piston aiheuttamia mekaanisia tai herkistymisreaktioita voi joskus olla vaikea erottaa EM:stä. Ihomuutoksesta on periaatteessa mahdollista osoittaa borrelia geenimonistustutkimuksen (PCR) avulla ja näin varmistaa diagnoosi vielä laboratoriossa. Viimeiseen kysymykseen vastaamme, että mikään ei lääketieteessä ole sataprosenttista, mutta tyypillisimmät EM-ihottumat lääkärin tulisi tunnistaa. Hoitohan aloitetaan tähän kliinisen kuvan mukaan, joten ihokoepalaa tai verinäytettäkään yleensä ei tarvita.

Voiko puutiaisen poistoon käytetyistä pihdeistä siirtyä borreliabakteereita ihoon seuraavalla käyttökerralla?

Tämä on epätodennäköistä, mutta suosittelemme pihtien pyyhkimistä desinfektioaineella jokaisen käyttökerran jälkeen.

Ohjeet puutiaisen irrottamiseen tuntuvat aina koskevan vähintään muutaman millin mittaista "ötökkää", mutta miten aivan pienen pisteen kokoinen kiinnittynyt puutiainen pitäisi oikeaoppisesti poistaa?

Puutiaisen irrottamiseen on kehitetty erilaisia pinsettejä, joita suomalaisissa apteekeissa on ainakin kahdenlaisia (kuva ). On totta, että pienimpien puutiaisten irrottaminen on melko haasteellista, mutta tavalla tai toisella kohtisuoraan ulos vetämällä puutiainen "napsahtaa" irti.

Voiko puutiainen irrota itsestään, kun toisaalta se voi olla yllättävän voimakkaasti kiinnittynyt imukärsänsä väkästen avulla?

Puutiainen irrottautuu yleensä itsekseen tultuaan kylläiseksi, ja naaraspuutiainen tekee sen yleensä viimeistään noin kahdeksan vuorokauden ruokailun jälkeen. Se, ettei puutiaisen pistoa havaita, tuntuu olevan yllättävänkin yleistä. Esimerkiksi Turunmaan saaristokunnissa tehdyn tutkimuksen mukaan parikymmentä prosenttia niistä, joille oli kehittynyt borrelioosin varhaisvaiheen rengasmainen ihottuma, ei ollut havainnut, että puutiainen olisi ollut kiinnittyneenä kohdassa, johon ihottuma ilmaantui. Samoin puutiaisaivokuumepotilaista huomattava osa ei ole havainnut puutiaisen pistoa.

Kuukauden välein jo useita kertoja kaulalleni on tullut kutiava paukama aiempaan puutiaisen pistokohtaan. Paukama häviää parin päivän jälkeen, mutta ilmaantuu sitten taas. Onko aihetta huoleen?

Joskus tällainen oireilu voi kestää yllättävän pitkään – jopa yli puoli vuotta. Tämä ei kuitenkaan viittaa borrelian tai muunkaan mikrobin aiheuttamaan infektioon, vaan rauhoittuu itsestään. Selityksenä lienee se, että puutiaisesta on jäänyt ihoon pieni imukärsän väkänen.

Voiko puutiaistaudin saada lemmikkieläimen välityksellä?

Toki voi, jos puutiaisia siirtyy lemmikistä ihmiseen. Luonnossa liikkujan kannattaa tehdä jokailtainen tarkastus paitsi itselleen, myös sisällä asustaville, mutta ulkona liikkuville lemmikeille. Lemmikin suojaaminen puutiaisilta eläimille tarkoitetuilla karkotteilla suojaa samalla ihmistä. Jotta mahdollinen puutiainen ei siirtyisi eläimestä ihmiseen, eläintä ei kannata päästää samaan sänkyyn isäntäväen kanssa puutiaisaikaan ja puutiaisalueilla.

Minkä tyyppinen bakteeri borrelia on? Minkälaisia tauteja sille lähisukuiset bakteerit voivat aiheuttaa?

Borreliat kuuluvat spirokeettabakteereiden pääjaksoon. Lääketieteellisesti tärkeät spirokeetat ovat borrelioita tai treponeemoja. Borrelioihin lasketaan puutiaisten välityksellä leviävät spirokeetat. Myös leptospirat ovat rakenteeltaan spirokeettojen kaltaisia korkkiruuvimaisia bakteereita. Ne luokitellaan nykyisin omaksi heimokseen.

Borrelioista tunnetuin on Borrelia burgdorferi, joka aiheuttaa Lymen borrelioosin. Tämä bakteeri on itse asiassa ryhmä borrelialajeja, joita tunnetaan parikymmentä. Näistä ennen kaikkea kolmen alalajin, Borrelia burgdorferi sensu stricton, Borrelia gariniin ja Borrelia afzeliin on jo pitkään tiedetty aiheuttavan borrelioosia ihmisessä. Tärkein Pohjois-Amerikassa esiintyvä borrelia-alalaji on Borrelia burgdorferi sensu stricto, kun taas Euroopassa esiintyy kaikkia mainittuja alalajeja, eniten kahta jälkimmäistä. Viime vuosina on potilasnäytteistä löydetty myös uusia borrelialajeja. Esim. vuonna 2016 Pohjois-Amerikassa kuvattiin toinen siellä borrelioosia aiheuttava borrelia-alalaji B. mayonii, jota tavataan lähinnä suurten järvien alueella.

Toisintokuume on borreliabakteerien aiheuttama ja ns. pehmeiden puutiaisten (siis eri kuin Ixodes-suvun kovat puutiaiset) välittämä infektio, jota tavataan lähinnä Afrikassa, Aasiassa ja Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Sen tärkeimpiä aiheuttajia ovat Borrelia hermsii, B. duttonii, B. parkeri ja B. turicatae sekä Euroopassa ja lähialueilla B. hispanica, B. crocidurae ja B. persica. Suomessa puutiaisvälitteistä toisintokuumetta voidaan nähdä vain matkailijoilla.

Borrelia miyamotoi -bakteeri kuuluu toisintokuumeborrelioiden ryhmään, mutta on poikkeuksellisesti Ixodes-puutiaisten levittämä. Suomessa puutiaisten B. miyamotoin kantajuus on alle prosentin luokkaa. B. miyamotoi -bakteerin aiheuttama todellinen ihmisen tautitaakka on epäselvä, mutta tautitapauksia on kuvattu mm. Venäjällä, Hollannissa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Suomessa ei ole toistaiseksi todettu B. miyamotoi -infektioita.

Treponeemoista tunnetuin on Treponema pallidum, joka aiheuttaa kuppana eli syfiliksenä tunnettua sukupuolitautia. Kuvassa on mainittu tavallisimpia tauteja, joita nämä lähisukuiset bakteerit voivat aiheuttaa.

Miten borreliabakteeri etenee kudoksissa?

Borrelia voi levitä elimistössä joko verenkierron mukana tai kudoksissa solujen ulkopuolella aaltomaisesti tai käärmeen tavoin edeten. Borrelia on korkkiruuvimainen bakteeri, jonka sisällä on pitkittäisiä värekarvakimppuja (kuva ). Liikkuminen perustuu näiden värekarvojen aktiiviseen pyörimiseen ja se saa aikaan eteenpäin porautuvan liikkeen. Borreliat leviävät pistoskohdasta säteittäisesti ihoon, mistä seurauksena on laajeneva erythema migrans -ihoreaktio (vaeltava punoitus). Levitessään ihossa ne pääsevät verenkiertoon. On myös epäilty, että borreliat voisivat liikkua pitkin hermosäikeitä ja aiheuttaa sitä kautta oireita hermostossa (neuroborrelioosi). Puolikiinteässä bakteeriviljelyaineessa on havaittu borrelioiden voivan liikkua jopa 0,035 mm sekunnissa (= 12,6 cm tunnissa). Ihossa borrelioiden leviäminen pistokohdasta näyttäytyy juuri vaeltavan punoituksen halkaisijan suurenemisena, joka tavallisimmin lienee suuruusluokkaa 1 cm vuorokaudessa.

Katso myös

Kuka pelkää punkkia? -kuvat: EM taivealueilla; EM voi olla vaikea huomata joiltain ruumiin alueilta; EM:n punoitus voi joskus olla hyvin haalea; Epäsymmetrinen EM:n punoitus; Kaavakuva borreliabakteerista; Kainalon lähettyville kehittynyt EM; Olkapään alueelle levinnyt laaja EM; Polven seutu on erythema migransin (EM) tyyppipaikkoja; Punkkipihtejä; Puutiaisen imukärsä; Spirokeettojen ja leptospirojen aiheuttamia tauteja; Vatsan alueelle levinnyt laaja punoitusrengas
Terveyskirjaston videot: Punkkitietoa pähkinänkuoressa