Lasten unirytmin, ruokailun ja sopivan lämpötilan huomioiminen edistävät koko perheen matkan onnistumista. Aivan pienen lapsen kanssa ei kannata lähteä matkalle, jos ei ole välttämätön pakko. Matkustamista varsinkin tropiikkiin keltakuume- ja malaria-alueille tulisi välttää. Jos kuitenkin tiedetään esimerkiksi maahanmuuttajaperheen suunnittelevan matkaa entiselle kotiseudulleen, tulisi heille aktiivisesti tarjota rokotuksia, tehokasta malarian estolääkitystä ja neuvoja infektioiden ehkäisyyn.
Lentämistä ei suositella alle viikon ikäiselle lapselle, sillä vastasyntyneen keuhkot eivät aina kykene sopeutumaan mahdollisiin ilman happiosapaineen vaihteluihin lentokoneessa. Vanhemmilla lapsilla lentokoneen nousuun ja laskuun liittyvä ilmanpaineen vaihtelusta johtuva korvakipu on yleistä. Rinnan, tuttipullon tai tutin imeminen voi vähentää vauvan, ja purukumin pureskelu vanhempien lasten korvakipua. Kouluikäinen voi oppia avaamaan korvatorvensa puhaltamalla. Jos lapsella on taipumusta korvakipuiluun lentokoneessa, voi paineen tasausta käydä harjoittelemassa etukäteen esimerkiksi näkötornin hississä. Nenän tukkoisuutta vähentävien antihistamiini- tai antikongestiivivalmisteiden hyödystä ei ole riittävästi näyttöä. Välikorvatulehdukseen liittyvä korvakipu voi pahentua ja vaatia särkylääkitystä lennon aikana.
Jos lapsi matkustaa maahan tai alueelle, jossa esiintyy toistuvasti tuhkarokkoa tai laajempia tuhkarokkoepidemioita, voi MPR-rokotusta THL:n mukaan harkita 6 kuukauden iästä alkaen (ks. Tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko). Alle 11 kk:n iässä annetun ylimääräisen rokotteen lisäksi lapsi tarvitsee myös kansallisen rokotusohjelman mukaiset kaksi MPR-rokoteannosta, jotka annetaan 12–18 kuukauden ja 6 vuoden iässä. Ulkomaille matkustavat lapset saattavat tarvita neuvolarokotuksia aikaistetusti ja nopeutetussa aikataulussa. Nyrkkisääntönä voi pitää, että viitos (DTaP-IPV-Hib)-, pneumokokki- ja rotavirusrokotteita ehdittäisiin antaa kutakin vähintään kaksi annosta 4–8 viikon välein. Iso osa EU-maista aloittaa DTaP-IPV-Hib-rokotukset jo 2 kk:n iässä. Monissa maissa myös pneumokokkirokotukset aloitetaan 2 kk:n iässä. Tropiikkiin ja kehittyviin maihin saatetaan tarvita myös mahdollisia erikoisrokotuksia (BCG, meningokokki, hepatiitti A ja B, Japanin aivotulehdus, keltakuume, kolera, lavantauti ja rabies).
ECDC: Euroopan maiden rokotusohjelmat
WHO: Eri maiden rokotusohjelmat
Alle kouluikäisillä lapsilla hepatiitti A on useimmiten oireeton, joten he eivät oman suojansa vuoksi rokotusta tarvitse. He voivat kuitenkin levittää tartuntaa eteenpäin helposti esimerkiksi perheessä tai päivähoitoryhmässä, ja sen vuoksi rokotteen antamista suositellaan. Rokote voidaan antaa 1 vuotta täyttäneille lapsille joko erillisenä hepatiitti A -rokotteena tai hepatiitti A ja B -yhdistelmärokotteena. Vesirokkoon sairastuminen saattaa estää matkalle lähdön tai siirtää paluulentoa. Vesirokkopotilas saa lentää vasta kun ruvet ovat kuivuneet (useimmiten noin 5 vuorokauden kuluttua viimeisen vesikellon ilmestymisestä). Vuonna 2006 tai sen jälkeen syntyneet saavat kansallisen rokotusohjelman osana vesirokkorokotuksen maksutta neuvolassa tai koulussa. Mikäli ennen vuotta 2006 syntynyt lapsi ei ole sairastanut vesirokkoa, vesirokkorokotus kannattaa antaa, lisätietoa vesirokkorokotteesta
Rokotusten aikaistamista, eri rokotteiden yhdistämistä ja rokotusaikataulujen yksilöimistä lapsille selvitetään THL:n Infektiotaudit ja rokottaminen -verkkopalvelussa:nopeutettu rokotusohjelma ja poikkeamat , usein kysyttyä lasten viitos- ja nelosrokotteista ja usein kysyttyä pneumokokkirokotuksista
Lasten ihon suojaamiseen liialliselta auringonvalolta kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Tropiikissa erilaiset hyönteisten pistot ja puremat ovat tavallisia. Matka-apteekkiin kannattaa varata kutinaa ja ihon tulehdusta lievittävää voidetta. Vesikauhuvaaran vuoksi lasten ei tulisi leikkiä esim. apinoiden, kulkukoirien tai -kissojen kanssa.
Lapset ovat usein aikuisia alttiimpia ripulitaudeille ja hengitystieinfektioille, jotka voivat nopeasti heikentää lapsen yleiskuntoa. Käsien pesu saippualla tai käsien puhdistus alkoholipitoisella desinfiointiaineella ennen ruoan käsittelyyn ryhtymistä, aina WC:ssä käynnin jälkeen ja ennen ruokailua on tehokkain tapa estää mikrobien siirtyminen ympäristöstä ruokaan. Riittävä nesteytys kuivumisen ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi ovat lasten infektioissa elintärkeitä (ks. Matkaripuli). Lapset sairastuvat aikuisia herkemmin myös malarian vaikeisiin muotoihin, minkä vuoksi malarian ehkäisyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota (ks. Malarian ehkäisy).
