Tämä on Orphanet-artikkeli Orphanet-tietokannan esittely
Oireyhtymälle on tyypillistä lievästä vaikeaan vaihteleva kehitysvamma, käytöshäiriöt ja tunnusomaiset fyysiset piirteet. Kliininen ilmiasu vaihtelee. Miehillä oireyhtymä ilmaantuu lapsena motorisen ja kielellisen kehityksen viivästymänä. Kehitysvamman vaikeusaste vaihtelee, ja siihen voi liittyä vaikeuksia työ- ja lyhytkestoisessa muistissa, toiminnanohjauksessa sekä kielellisissä, matemaattisissa ja visuospatiaalisissa kyvyissä. Myös käytöshäiriöt vaihtelevat lievistä (esim. ahdistuneisuus ja mielialan vaihtelut) vaikeisiin (esim. aggressiivinen käytös ja autistiset oireet). Autistisiin oireisiin voi kuulua esim. käsien taputus ja pureminen, huono katsekontakti ja katsekontaktin välttely, sosiaaliset pelot, sosiaalisten taitojen ja kommunikoinnin haasteet sekä kosketuksen välttäminen.
Naisilla mahdolliset oppimis- ja käytöshäiriöt ovat yleensä lieviä ja muodostuvat ujoudesta, ahdistuneisuudesta sosiaalisissa tilanteissa ja lievistä oppimisvaikeuksista. Heillä älykkyysosamäärä on yleensä normaali, kuitenkin 25 %:lla alle 70. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä (ADHD) esiintyy 89 %:lla miehistä ja 30 %:lla naisista, ja estoton käytös on hyvin tavallista. Myös toistuvia välikorvatulehduksia (60 %:lla) sekä epileptisiä kohtauksia (20 %:lla) esiintyy. Tunnusomaisia ulkonäköpiirteitä ei ole tai ne ovat lieviä. Ulkonäköpiirteitä voivat olla esim. korkea otsa, kookkaat ja ulkonevat korvat, sorminivelten yliliikkuvuus, jalkaholvien madaltuminen ja miehillä kivesten suurikokoisuus puberteetin jälkeen.
Fragiili X -oireyhtymä periytyy X-kromosomissa vallitsevasti, naisilla on vähentynyt penetranssi. Fragiili X -oireyhtymän aiheuttaa FMR1-geenin (Xp27.3) inaktivaatio. Geenin 5’-pään trinukleotidi (CGG)-toistojaksoalueen laajentuma aiheuttaa geenin metylaation ja inaktivaation. Nämä ns. täysmutaatiot kehittyvät epävakaan ns. esimutaation (55–200 CGG-toistoa) suurentuessa periytyessään. Joissakin harvoissa tapauksissa fragiili X -oireyhtymä aiheutuu FMR1-geenin sisäisistä pistemutaatioista tai deleetioista. FMR1 koodaa RNA:n sitoutuvaa FMRP-proteiinia, joka säätelee mm. hermosolujen dendriittien proteiinisynteesiä. FMR1:n inaktivoitumisen uskotaan vähentävän synapsien plastisuutta ja modulaatiota aivoissa, mm. hippokampuksessa.
Diagnoosi perustuu geenitutkimukseen, koska tunnusomaiset kliiniset piirteet voivat olla vähäisiä tai puuttua. Geenitutkimus tulisi tehdä kaikille, joilla todetaan kehitysvamma tai autismikirjon häiriö. Perheille ja esimutaation kantajille tulisi tarjota perinnöllisyysneuvontaa. Sikiödiagnostiikka on mahdollista.
Hoito on oireenmukaista ja moniammatillista. Puhe-, fysio- ja toimintaterapiaan sekä yksilölliseen koulutussuunnitelmaan ja käyttäytymisterapiaan voidaan yhdistää lääkehoitoa kuten psykostimulantteja (ADHD:n oireisiin), SSRI-lääkkeitä (ahdistukseen, masennukseen ja pakko-oireisiin) sekä uudempia psykoosilääkkeitä (itsensä vahingoittamiseen ja aggressiiviseen käytökseen). Uusia kohdennettuja hoitoja tutkitaan. Elinajan odotteen oletetaan olevan normaali. Itsenäinen elämä rajallisella tuella voi olla mahdollista, osa tarvitsee merkittävää elinikäistä tukea. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/2400–1/6000.