Lasten ja nuorten psykiatrinen arvio tapahtuu pääsääntöisesti erikoissairaanhoidossa. Tavallisimpia lähettämisen syitä ovat
- erilaiset tunne-elämän pulmat,
- käytöksen säätelyn vaikeudet,
- levottomuus tai
- epäily neuropsykiatrisesta häiriöstä.
Lähetettä varten lasta ja hänen perhettään tavataan yleensä muutamia kertoja vaadittavien tietojen keräämiseksi. Lähetteen valmisteluvaiheessa on mahdollista käyttää kyselykaavakkeita lapsen oireiden kartoittamiseksi. Usein lähetettä ennakoivasti lapselle tehdään neuvola- tai koulupsykologin tutkimus, jossa voidaan selvittää opilliset taidot ja mahdolliset oppimisvaikeudet.
Lähetteen saapumisen jälkeen lapsi perheineen kutsutaan lasten- tai nuorisopsykiatrian poliklinikalle noin tunnin mittaiselle ensikäynnille, jonka aikana perheen tapaa yleensä lääkäri, vastuutyöntekijä ja hänen työparinsa. Työntekijät valitaan moniammatillisesta tiimistä, johon kuuluu lääkärin lisäksi sairaanhoitajia, psykologeja, neuropsykologeja, toimintaterapeutteja ja sosiaalityöntekijöitä.
Ensikäynnillä käydään läpi lähetteen tausta, ajankohtainen tilanne sekä suunnitellaan perheen kanssa arviojakson tavoitteet, sisältö ja aikataulutus. Lisäksi perheelle kerrotaan poliklinikan toimintatavoista, ja heille annetaan mahdollisuus esittää kysymyksiä.
Arviojakso
Lasten- ja nuorisopsykiatrisen arviojakson tavoitteena on saada kokonaisvaltainen käsitys lapsen oireista ja niiden vaikeusasteesta. Tätä varten kerätään tietoa eri toimijoilta (lapsi, vanhemmat, opettaja, päiväkodin omahoitaja) ja lähteistä lapsen oireista, kehityksestä ja toimintakyvystä. Lisäksi kartoitetaan lapsen perheeseen, vanhemmuuteen ja kasvuympäristöön liittyviä tekijöitä. Tiedonkeruussa voidaan käyttää sekä vapaata haastattelua että erilaisia strukturoituja menetelmiä. Arviojakson aikana pohditaan hoidon ja tukimuotojen tarvetta sekä niiden muotoja ja hoidon toteutumisen edellytyksiä.
Toimintakyvyllä tarkoitetaan lapsen kykyä toimia ikänsä mukaisesti eri ympäristöissä, kuten kotona, koulussa, harrastuksissa ja kaveripiirissä. Toimintakyvyn arvioimiseksi lasta pyritään tapaamaan eri ympäristöissä, kuten poliklinikalla, päiväkodissa tai koulussa sekä kotona.
Vanhempien tapaamisissa käydään läpi vanhempien kokemus ja käsitys lapsen ongelmista, oireiden taustasta, lapsen ja perheen kehityshistoriasta sekä lapsen, perheen ja tukiverkoston vahvuuksista ja voimavaroista. Tapaamisissa on mahdollisuus keskustella kasvatukseen ja perheen arkeen liittyvistä seikoista ja koetuista ongelmista. Jokaisen perheen kanssa on hyvä käydä läpi mahdollinen päihteiden käyttö ja väkivallan esiintyminen perheessä tai lapsen muussa kasvuympäristössä.
Arviojakson aikana lasta tavataan mahdollisuuksien mukaan myös ilman vanhempia. Tapaamisissa työntekijä tutustuu lapseen keräten tietoa lapsen kokemuksista ja havainnoiden lapsen oireita, vahvuuksia ja selviytymismalleja. Usein lapsen omatyöntekijä tekee myös päiväkoti- tai koulukäynnin syventäen näin ymmärrystä lapsesta. Arviojakson aikana voidaan lapsen ja perheen asioihin kytkeä myös lastensuojelu.
Tutkimukset
Osana arviota lapselle voidaan tehdä psykologin, neuropsykologin, toimintaterapeutin tai puheterapeutin tutkimus. Nämä tutkimukset toimivat usein myös osana kuntoutuksen suunnittelua.
Psykologin tutkimus
Psykologin tutkimus käsittää opillisten taitojen kartoituksen (kognitiivinen tutkimus) lisäksi usein tunne-elämän tutkimuksen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tehtävien sekä vapaamuotoisen keskustelun ja puuhan kautta lapsen sisäistä maailmaa, ajatuksia, tunteita, toivomuksia ja mahdollisia pelkoja. Tunne-elämän tutkimuksen kautta saadaan tietoa siitä, millainen käsitys lapsella on itsestään ja ympäristöstään. Tutkimuksen avulla pyritään arvioimaan lapsen mielen kehitystä sekä tapaa tulla vuorovaikutukseen. Psykologin tutkimuksessa ei tehdä diagnoosia, mutta se voi osaltaan merkittävästi lisätä ymmärtämystä lapsesta ja hänen oireistaan ja toimintamalleistaan.
Neuropsykologin tutkimus
Neuropsykologin tutkimus on tavanomaista kognitiivista tutkimusta laajempi kokonaisuus, jossa lapsen opillisia valmiuksia kartoitetaan standardoiduin menetelmin. Tutkimus antaa lisäksi hyvän käsityksen lapsen kyvystä keskittyä ja seurata ohjeita sekä työskentelyotteesta ja yleisestä lahjakkuudesta. Tutkimuksen indikaatioita ovat esimerkiksi laaja-alaiset kehityshäiriöt, oppimisvaikeudet ja neuropsykiatriset erityisvaikeudet.
Toimintaterapeutin tutkimus
Toimintaterapeutin tutkimukseen lapsi ohjataan, jos esimerkiksi epäillään aistipoikkeavuutta, motoriikan tai toiminnanohjauksen vaikeuksia. Tutkimuksessa lapsi saa tehdä erilaisia tasapainoa, koordinaatiota, motoriikkaa ja toiminnanohjausta kartoittavia tehtäviä. Lisäksi tutkimukseen sisältyy vapaampia osioita, joiden avulla arvioidaan lapsen kykyä ottaa vastaan ja noudattaa ohjeita sekä ohjata ja monitoroida omaa toimintaansa. Toimintaterapeutin tutkimukseen voi sisältyä arjen taitojen ja kehollisen hahmottamisen arviota.
Muut tutkimukset
Osana lastenpsykiatrista tutkimusta voidaan myös teettää puheterapeutin ja tarvittaessa foniatrin tutkimus puheen ja kielen kehityksen ongelmien arvioimiseksi. Niin ikään lastenneurologin konsultaatiot ovat tavallisia etenkin neuropsykiatrisia häiriöitä diagnosoitaessa.
Arvioon sisältyy useimmin myös somaattinen status sekä tarvittaessa erilaisia laboratoriotutkimuksia. Tapauskohtaisesti tutkimusta voidaan täydentää esimerkiksi pään magneettikuvauksella tai aivosähkökäyrän rekisteröinnillä (EEG).
Vuorovaikutuksen arviointi
Etenkin lastenpsykiatriassa lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen arviointi on tärkeää. Vuorovaikutusta voidaan tarkastella sekä poliklinikka- ja kotikäyntien aikana että erilaisin strukturoiduin menetelmin. Apuna käytetään usein videointia. Vuorovaikutuksen arviointiin voi sisältyä myös vanhemman haastatteluja.
Vuorovaikutuksen arvioinnilla pyritään hahmottamaan osa-alueita, joita voidaan lähteä yhdessä perheen kanssa työstämään myönteisen vuorovaikutuksen lisäämiseksi ja lapsen oireilun helpottamiseksi.
Jatkotoimenpiteet
Kokonaisuudessaan psykiatrinen arvio vaatii tutkimusten laajuuden mukaan keskimäärin 2–10 käyntiä. Arviojakson päätteeksi kokoonnutaan yhdessä perheen ja tarvittaessa verkoston kanssa keskustelemaan arviojakson aikana esiin nousseista seikoista. Tässä yhteydessä sovitaan yhdessä hoitomuodoista, tavoitteesta ja aikataulutuksesta.
