Mitkä ovat yleisimmät ruoka-allergeenit?

Tärkeimmät ruoka-aineallergian aiheuttajat ovat lehmänmaito, viljat ja kananmuna. Näin siksi, että ne sisältävät herkistäviä valkuaisaineita ja ovat paljon käytettyjä ravintoaineita. Myös monet muut, vähemmän tärkeät ruoka-aineet saattavat aiheuttaa allergisen reaktion. Näistä tärkeimpiä ovat juurekset, hedelmät, eräät mausteet, kala, äyriäiset ja pähkinä.

Allergiaoireet alkavat useimmiten muutamien päivien tai viikkojen kuluessa kyseisen ruoka-aineen lisäämisestä vauvan ruokavalioon. Oireet häviävät nopeasti, kun allergiaa aiheuttavan ruoka-aineen käyttö on lopetettu.

Miten lehmänmaitoallergia ilmenee?

Noin 2 %:lle lapsista kehittyy varhaislapsuudessa lehmänmaitoallergia. Yleensä oireet alkavat 6–12 kuukauden iässä, kun imetyksestä siirrytään lehmänmaitopohjaisiin maitotuotteisiin. Lehmänmaitoallergia helpottaa 75 %:lla kolmen vuoden ikään mennessä ja lähes kaikilla ennen kouluikää.

Lehmänmaitoallergian oireet voivat ilmetä minuuteissa tai viimeistää 1–2 tunnissa lehmänmaidon nauttimisen jälkeen, jolloin ongelmana ovat ihon punoitus, nokkosihottuma, oksentelu ja harvemmin hengitystieoireita.

Oireet voivat tulla myös viiveellä tuntien tai päivien kuluessa altistumisesta, jolloin oireina ovat oksentelu, ripuli, atooppisen ihottuman paheneminen, harvemmin itkuisuus, levottomuus sekä koliikkivaivat. Usein kyse on usean oireen yhdistelmästä.

Vaikka lehmänmaitoallergia on melko yleistä, sitä pidetään erilaisten oireiden syynä joskus liiankin helposti. Esimerkiksi atooppista ihottumaa potevat lapset eivät suinkaan aina reagoi maitotuotteisiin. Koliikki ei myöskään ole yleinen lehmänmaitoallergian oire, vaan johtuu useimmiten suoliston toiminnallisista ongelmista. On tärkeää oivaltaa, että maitosokerin imeytymisongelmalla (laktoosi-intoleranssilla) ei ole tekemistä lehmänmaitoallergian kanssa, jossa kysymys on reaktiosta lehmänmaidon proteiineja kohtaan. Laktoosi-intoleranssi on pienillä lapsilla harvinainen.

Aiheuttavatko viljatkin reaktioita?

Maitoallergian jälkeen toiseksi tärkein ruoka-aineallergian muoto on vilja-allergia. Tavallisimmat Suomessa oireita aiheuttavat viljat ovat vehnä, ohra ja ruis. Kokemusperäisesti vehnäallergiselta eliminoidaan alkuvaiheessa myös ruis ja ohra, vaikka näin laajan rajoituksen tarpeellisuudesta ei ole tutkimusnäyttöä. Valtaosa vehnälle allergisista sietää kauraa.

Kokeilemalla etsitään sopivat korvaavat ruoka-aineet: kaura, riisi, maissi, hirssi ja tattari. Pelkän ristireaktioepäilyn (vehnä–ohra–ruis) perusteella pois jätetyt viljat on syytä kokeilla oireiden rauhoituttua. Osa lehmänmaitoallergikoista reagoi myös viljoja kohtaan. Atoopikkovauvoille on tärkeää aloittaa viljatuotteiden antaminen, mikä tehdään yksi viljalaji kerrallaan. Tällöin ongelmien aiheuttaja on helpommin jäljitettävissä.

Mikä on ristireaktio?

Käytännön elämän kannalta lehmänmaito- ja vilja-allergia ovat tärkeimmät ruoka-allergian syyt. Lehtipuu-allergikoille kehittyy melko herkästi allergia myös raakajuureksille, eräille hedelmille (erityisesti kiivi) ja mausteille sekä pähkinöille. Kyse on ns. ristireaktiosta. Oireet saattavat ilmaantua vain kevät- ja kesäaikaan, kun ärsytystä on runsaasti. Mausteista curry ja kaneli ovat tärkeitä, mutta sittenkin harvinaisia ongelmien aiheuttajia. Tavallisinta on, että koivulle allerginen saa oireita tuoreista omenoista ja porkkanoista sekä pähkinöistä.

Ovatko lisäaineet tärkeitä allergian aiheuttajia?

Paljon on keskusteltu ruokien lisäaineista (bentsoehappo, sulfiitit, tartraatti) ja niiden allergisoivista kyvyistä. Voidaan kuitenkin sanoa, että lapsuudessa lisäaineallergia on harvinaista ja vanhempien pelko on aiheeton. Poikkeuksen muodostavat eräät astmaatikkolapset, jotka voivat reagoida virvoitusjuomien ja makeisten väriaineille.

Pähkinästäkö hengenahdistus?

Eräät ruoka-aineet, kuten pähkinä, kananmuna, kala ja äyriäiset, voivat aiheuttaa joillekin voimakkaasti allergisille lapsille ns. anafylaktisen kohtauksen. Tällöin iho alkaa punoittaa, ilmenee voimakas kutina, hengenahdistus ja joskus kuumereaktio. Tila voi olla hengenvaarallinen ja edellyttää välitöntä hoitoon hakeutumista. Usein hoidoksi joudutaan antamaan adrenaliinia, antihistamiinivalmisteita ja kortisonia.

Useimpien lasten kohdalla voimakas allergia on tiedossa ja kyseisiä ruoka-aineita osataan välttää. Lasten osalta erityisesti makeisten sisältämä pähkinä voi kuitenkin yllättää. Lapsilla, joilla on esiintynyt anafylaktinen kohtaus, tulee kotona olla varalla adrenaliinikynä (autoinjektori).

Miten ruoka-aineallergia todetaan?

Kun epäillään tärkeiden ruoka-aineiden, kuten lehmänmaidon ja viljojen aiheuttamaa allergiaa, on aina syytä kääntyä lääkärin puoleen. Diagnoosi perustuu asiantuntijan valvonnassa tehtyihin altistuskokeisiin ja tarvittaessa ihotesteihin ja verikokeisiin. Tärkein on ruoka-aineella tehtävä välttämis-altistuskoe, jolloin ensi vaiheessa tutkittava ruoka-aine jätetään ravinnosta pois. Oireiden kirjaaminen (oirepäiväkirja) auttaa vertailtaessa oireilua välttämisen ja kokeilun tai altistuksen aikana. Ruoka-aineen välttämisen aikana oireet voivat lievittyä jo muutamassa päivässä, ja välttämisjakson pituudeksi riittää 1–2 viikkoa. Joskus harvoin oireet lievittyvät vasta viikkojen kuluessa.

Tulos – siis ruoka-aineen sopivuus tai sopimattomuus – paljastuu varmuudella vasta, kun lapsi saa uudelleen kyseistä ruoka-ainetta, jolloin allergiaoireet mahdollisesti palaavat.

Ravitsemuksessa keskeisten ruoka-aineiden (maito ja viljat) osalta allergiadiagnoosi pitää varmistaa valvotulla avoimella altistuskokeella. Valvottu altistuskoe suoritetaan lääkärin vastaanotolla tai sairaalassa. Annosta lisätään portaittain 15–30 minuutin välein, kunnes päästään normaaliin iänmukaiseen ateria-annokseen, ellei oireita ilmaannu sitä ennen. Jos epäillään viivästynyttä reaktiota, altistus aloitetaan hoitoyksikössä. Jos ensimmäisenä päivänä ei ilmaannu oireita, ruoka-aineen antamista jatketaan kotona ja oirepäiväkirjaa täytetään oireiden ilmaantumiseen saakka. Altistuksen ja kotikokeilun tulos todetaan kielteiseksi, jos oireita ei ilmaannu seitsemän vuorokauden kuluessa.

Jos oireet yhdistetään vähemmän tärkeisiin ruoka-aineisiin ja oireet ovat olleet kohtuullisia, voidaan kokeilu tehdä kotona. Kokeilu aloitetaan pienestä annoksesta, jota suurennetaan perheen ruokailurytmin ja lapsen iän mukaan aterioittain. Kotikokeilut antavat yleensä luotettavan käsityksen ruoan merkityksestä oireiden aiheuttajana.

Altistuskokeiden tulokset ovat usein selkeät, ja lapselle voidaan laatia niiden perusteella dieettiohjeet. Joskus lapselle tehdään tulosten varmentamiseksi myös ns. ihokoe tai veren allergiavasta-aineiden mittaukset. Tärkeätä on, että keskeisten ruoka-aineiden, kuten maidon ja viljatuotteiden, käyttöön liittyvät päätökset tehdään aina yhteistyössä lääkärin ja vanhempien kanssa.

Miten ruoka-aineallergiaa hoidetaan?

Hoidon kulmakivi on allergiaoireita aiheuttavan ruoka-aineen välttäminen. Hoidon tavoitteina ovat oireiden hallinta, lapsen normaalin kasvun ja kehityksen turvaaminen sekä mahdollisimman normaali iänmukainen ruokavalio. Tärkeätä on huolehtia ravinnon riittävästä saannista. Välttämisruokavalion käyttö on lopetettava, jos siitä ei ole hyötyä.

Lehmänmaitoallergiassa siirrytään erityismaitovastikkeisiin, joita yleensä jatketaan 1½–2 vuoden ikään asti. Niissä valkuaisaineet on hajotettu pienemmiksi osikseen eli hydrolysoitu (hera- tai kaseiinihydrolysaatti). Aminohappopohjaisia valmisteita käytetään silloin, kun lapsi reagoi hydrolysaattivalmisteisiinkin, mikä tapahtuu noin 2 %:lla lapsista. Sopivan vastikkeen valinnan tekee hoidosta vastaava lääkäri lapsen kokonaistilanteen mukaan.

Ristireaktion vuoksi lehmänmaitoa ei voida korvata muiden eläinten maidolla. Yli vuoden ikäisille maitoallergiaa poteville voidaan maitovalmisteiden sijaan käyttää soijasta tai kaurasta valmistettuja juomia, jos ruokavalio muuten on laaja. Yli 2-vuotiaille lapsille annetaan kalsiumlisää (500 mg/vrk), jos he eivät muista valmisteista saa kalsiumia riittävästi. Alle 2-vuotiaille annetaan D₃-vitamiinia 10 mikrogrammaa/vrk ja 2–18-vuotiaille 7,5 mikrogrammaa/vrk ympärivuotisesti. Monivitamiini-kivennäisainevalmiste on tarpeen lapsilla, joiden ruokavalio on suppea.

Vilja-allergikoilla kotimaiset viljat voidaan korvata esimerkiksi tattarilla, gluteenittomalla kauralla, riisillä ja maissilla. Muiden ruoka-aineiden käytön lopettaminen ei yleensä aiheuta ravinto-ongelmia, ja esimerkiksi kananmuna tai kalatuotteet voidaan poistaa ruokalistalta ilman suuria vaikeuksia. Ruoka-aineallergikon tai muuten atooppisen lapsen dieettiä ei tule kuitenkaan koskaan supistaa tarpeettomasti.

Milloin lääkäriin?

Jos ruoka-aineallergiasta herää epäily, siitä on aina paras keskustella neuvolassa tai lääkärin vastaanotolla. Tämä on sitä tärkeämpää, mitä pienemmästä lapsesta ja mitä voimakkaammasta reagoinnista on kyse. Tyypillisiä tilanteita ovat seuraavat:

• Rintaruokitulla lapsella esiintyy ihottumaa, ripulia, runsasta pulauttelua tai jatkuvaa levottomuutta ja itkuisuutta.
• Lapselle ilmaantuu yllä olevia oireita siirryttäessä äidinmaidon korvikkeisiin tai viljatuotteiden käyttöön.
• Lapsella esiintyy voimakasta suun kutinaa, ihon lehahtelua tai hengitysvaikeutta syömisen yhteydessä tai sen jälkeen.
• Herää epäily siitä, että jotkin ruoka-aineet pahentavat lapsen allergiaoireita, kuten ihottumaa tai astmaa.