Mitä tehdä, kun vatsa kipeytyy äkillisesti?

Kun lapsi valittaa vatsaansa, syynä voi olla ongelma suoliston alueella, mutta erityisesti pienten lasten kohdalla myös muualla elimistössä. Esimerkiksi korvatulehdus, nielutulehdus tai keuhkokuume voivat kuumeisella lapsella aiheuttaa vatsatuntemuksia. Kouluikäinen osaa paikallistaa kivun jo varsin hyvin ja myös kuvata sen luonnetta: onko kipu jatkuvaa vai aaltoilevaa, onko kipu pistävää tai polttavaa, tuntuuko kipu keskellä vatsaa vai muualla, liittyykö kipuun pahanolon tunnetta.

Jos lapsen yleistila on hyvä, voidaan tilannetta seurata yleensä kotona muutaman tunnin ajan. Jos kipu helpottuu itsestään ja lapsi voi muutenkin hyvin, ei lääkärissä käyntiä tarvita. Jos kipu sen sijaan jatkuu yli kuusi tuntia, on syytä aina hakeutua päivystävälle lääkärille. Kyse voi tällöinkin olla ohimenevästä vaivasta, mutta lääkärin tutkimus sekä eräät laboratoriokokeet ovat yleensä välttämättömiä. Aina tilanne ei tutkimuksissakaan heti selviä, vaan lapsi otetaan lastenosastolle yön yli tarkkailuun.

Tavallisimpia ”hyvänlaatuisen” vatsakivun syitä ovat alkava virusperäinen suolistotulehdus ja virtsatieinfektio. Myös ummetukseen liittyvä ulostemassan ahtautuminen (koprostaasi) voi aiheuttaa voimakkaitakin kipuja. Tilanne laukeaa usein, jos lapsi saa ulostetuksi. Tätä voidaan avittaa peräruiskeella. Yli 10-vuotiailla tytöillä vatsakivun syynä voi olla kuukautiskivut tai ns. ovulaatiokivut, jotka ensimmäisellä kerralla saattavat olla hämmentävä kokemus.

Mitä syitä on suolen vetovaikeuteen?

Äkillisen suolentuppeuman ohella (ks. artikkeli Vauvan vatsavaivat) pienillä lapsilla voi esiintyä muita tiloja, joissa suoli ei ”vedä”. Suolen epätäydellinen sikiöaikainen kiertyminen johtaa tilaan, jota kutsutaan suolen virhekiertymäksi eli malrotaatioksi. Oireita kehittyy vain osalle lapsista, ja he ovat yleensä muuten täysin terveitä. Virhekiertymä voi aiheuttaa äkillisen vatsakivun kuten suolentuppeumakin ja tilanne vaatii välitöntä sairaalahoitoa ja leikkausta. Joskus kyse on pidempiaikaisesta suolen toiminnanhäiriöstä, jonka oireina ovat oksentelu, toistuvat vatsakivut, ripuli ja veriulosteet. Suolen virhekiertymän hoitona on leikkaus.

Toinen syy huonoon suolen toimintaan on Hirschsprungin tauti, jossa kyse on synnynnäisestä suolen hermotushäiriöstä. Taudin yleisimmässä (75 %) muodossa hermo-ongelma ilmenee peräsuolen alueella, mutta vika voi ulottua ohutsuolen alkuosaan asti. Hirschsprungin tautia tulisi epäillä aina, kun lapsen ummetus on alkanut vastasyntyneisyyskaudella tai jos se on poikkeuksellisen vaikeahoitoinen. Myös hidastunut painon nousu ja vatsan turvotus voivat viitata siihen. Sairauden toteaminen edellyttää koepalan ottoa suolen seinämästä. Yleensä tauti todetaan vastasyntyneisyyskaudella, jolloin hoitona on leikkaus.

Millainen on umpilisäkkeen tulehdus?

Umpilisäketulehdus (”umpisuolentulehdus”, appendisiitti) on ylivoimaisesti tärkein kirurgista hoitoa vaativa lasten vatsakivun syy. Noin kaksi tuhannesta lapsesta sairastuu vuosittain umpilisäketulehdukseen. Useimmiten potilaat ovat yli 5-vuotiaita. Kuume, vatsakipu ja oksennus ovat umpilisäketulehduksen tärkeimmät oireet. Lisäksi vatsaa painellessa tunnetaan aristus oikealla alavatsalla. Myös kävely tai hyppiminen aiheuttavat kipua alavatsan alueella.

Valitettavan usein löydökset ovat kuitenkin epämääräisempiä. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että päivystävään lääkäriin on syytä ottaa yhteyttä aina, kun kouluikäisellä lapsella ilmenee useita tunteja jatkuvaa vatsakipua. Joskus käy niin, että umpilisäke puhkeaa jo kotona, mikä voi aiheuttaa tilapäistä kivun helpottumista. Umpilisäketulehdusta epäiltäessä lapsi ohjataan sairaalan poliklinikalle, jossa otetaan laboratoriokokeita ja usein tehdään vatsan kaikututkimus. Umpilisäketulehdus hoidetaan edelleen useimmiten leikkauksella, mutta antibioottihoito on myös käypä vaihtoehto.

Mitä ovat toiminnalliset vatsakivut?

Noin 10–15 %:lla lapsista esiintyy toistuvia vatsakipuja. Useimmiten kyse on toiminnallisesta vatsavaivasta, joka häiritsee etenkin leikki- ja kouluikäisiä lapsia. Oireita sanotaan toiminnallisiksi silloin, kun niiden aiheuttajaksi ei ole pystytty osoittamaan mitään rakenteellista tai biokemiallista poikkeavuutta. Tyypillistä on, että kipu toistuu luonteeltaan samanlaisena, joskus päivittäin mutta useimmiten 1–2 kertaa viikossa. Kivun voimakkuus voi vaihdella lievästä melko voimakkaaseenkin, ja tavallisimmin se paikallistuu navan seutuun. Usein lapsi saattaa vain sanoa, että vatsa on kipeä ilman, että se vaikuttaa esimerkiksi leikkimiseen.

Lapsella voi vatsakivun lisäksi olla myös pahoinvointia tai päänsärkyä. Syöminen ei yleensä pahenna tai helpota kipua. Vatsaoireilu saattaa joskus liittyä jännittämiseen, tiedostettuun tai tiedostamattomaan. Niinpä kipua voi esiintyä esimerkiksi kouluun lähtiessä tai joihinkin muihin jännittäviin asioihin liittyneenä.

Toiminnallisten vatsavaivojen syynä ei ole hoitoa vaativa vika suolistossa, eikä niitä voida parantaa lääkkeillä. Yleensä on kuitenkin hyvä käydä lääkärissä, jolloin muut vatsavaivojen syyt suljetaan pois. Tieto siitä, että vaivan syynä ei ole mitään vakavaa, riittää jo vähentämään vaivoja. Toiminnallisia vatsavaivoja ei pidä aliarvioida: ne ovat todellisia kipuja eivätkä luulottelua.

Miksi maito aiheuttaa vatsavaivoja?

Maito voi aiheuttaa suolisto-ongelmia kahdella tavalla. Varhaislapsuudessa kyse on maidon proteiineihin kohdistuvasta yliherkkyysreaktiosta eli lehmänmaitoallergiasta. Sen oireita ovat tyypillisesti ihottuma, löysät ulosteet ja oksentelu, mutta vatsaoireet voivat myös vaihdella (ks. artikkeli Ruoka-allergia lapsella). Lehmänmaitoallergia helpottaa yleensä kouluikään mennessä. Toinen syy maidon aiheuttamiin vatsavaivoihin on maitosokerin imeytymishäiriö eli laktoosi-intoleranssi, jonka aiheuttamat oireet yleensä alkavat kouluiässä. Siinä ei ole kysymys allergiasta, vaan ohutsuolen toiminnallisesta viasta.

Mitkä ovat laktoosi-intoleranssin oireet?

Laktoosi-intoleranssi on tavallisin ruoka-aineista johtuva vatsavaiva. Suoliston limakalvon maitosokeria pilkkovan entsyymin (laktaasi) toiminta on vähentynyt, jolloin paksusuoleen pääsee runsaasti maitosokeria (laktoosia). Tämä johtaa paksusuolen bakteerien toiminnan seurauksena runsaaseen kaasunmuodostukseen ja laktoosi-intoleranssin tyypillisiin oireisiin, joita ovat vatsan pömpötys, ilmavaivat, löysät ulosteet ja vatsakivut. Oireiden voimakkuus vaihtelee huomattavasti lapsesta toiseen, ja oireena voi esiintyä pelkkää vatsannipistelyä.

Suomessa laktaasientsyymin puutosta suolistossa todetaan enenevästi leikki-iästä lähtien. Aikuisilla sen esiintyvyys on 15–20 %, kouluikäisillä noin 5 %. Ominaisuus on peittyvästi periytyvä, ja suvussa voi löytyä muitakin, joille maitotuotteet aiheuttavat ongelmia.

Miten laktoosi-intoleranssia tutkitaan?

Jos lapsella esiintyy toistuvia vatsavaivoja, laktoosi-intoleranssin mahdollisuus on aina syytä ottaa huomioon. Toiminnallisiin vatsavaivoihin verrattuna laktoosi-intoleranssi on kuitenkin melko harvinainen, ja maito tulee herkästi ristityksi turhaan vaivojen syyksi. Toisaalta kouluikäisillä laktoosi-intoleranssi saattaa oireiden epämääräisyyden vuoksi jäädä kotona havaitsematta.

Laktoosi-intoleranssin toteamiseksi on kehitetty geenitesti, joka antaa vastauksen siihen, onko henkilöllä laktaasientsyymin puutteelle altistava perimä. Vähäisestä laktaasiaktiivisuudesta huolimatta kaikki tämän perimän omaavat eivät kuitenkaan saa oireita maitotuotteista.

Mitä tehdä, jos lapsella on laktoosi-intoleranssi?

Laktoosi-intoleranssin hoidon tavoitteena on oireiden lievitys vähentämällä maitosokerin käyttöä. Laktoosin sieto on yksilöllistä. Annos, joka aiheuttaa oireita suurimmalle osalle laktoosin imeytymishäiriössä, lienee noin 25 g eli kaksi lasia maitoa vuorokaudessa. Maitotuotteiden nauttiminen ruokailun yhteydessä aiheuttaa vähemmän vatsaoireita kuin tyhjään vatsaan nautittaessa.

Eri ruoka-aineiden ja maitotuotteiden laktoosipitoisuudet vaihtelevat runsaasti. Kypsytetyt juustot ovat käytännössä laktoosittomia. Hapanmaitotuotteet, kuten jogurtti, viili ja piimä, ovat paremmin siedettyjä kuin tavallinen maito. Kaupassa on nykyään kattava valikoima erilaisia vähälaktoosisia tai laktoosittomia maitotuotteita. On muistettava, että maitotuotteet ovat ravinnon tärkein kalsiumin lähde. Jos sen saanti ei ole muuten turvattu (laktoosittomat maitotuotteet), voidaan kalsiumia antaa 500 mg vuorokaudessa tabletteina.

Millainen on keliakia?

Laktoosi-intoleranssia huomattavasti harvinaisempi ongelma on keliakia. Tautia esiintyy väestössä noin 1 %:lla. Siinä vatsavaivojen aiheuttaja on viljatuotteiden sisältämä gluteeni, joka vaurioittaa ohutsuolen limakalvoa ja johtaa ravintoaineiden imeytymishäiriöihin. Vaikea keliakia voi ilmetä jo imeväisiässä huonona kasvuna ja suolistovaivoina. Nykyään keliakia todetaan useimmiten kouluikäisillä lapsilla, jotka ovat hakeutuneet lääkäriin vatsavaivojen vuoksi.

On hyvä muistaa, että vatsavaivat saattavat olla melko lieviäkin. Muita oireita voivat olla nivelvaivat, anemia, viivästynyt murrosikä ja joskus jopa diabetes. Taipumus keliakiaan on periytyvää – niinpä usein löytyy sukulaisia, joilla on sama vaiva.

Miten keliakia todetaan ja hoidetaan?

Keliakiaepäily edellyttää aina lääkärissäkäyntiä, laboratoriokokeita ja joskus sairaalatutkimuksia. Verikokeissa on lähes aina todettavissa ns. keliakiavasta-aineita, joita on useamman laatuisia. Vasta-ainemittausten osuvuus on nykyisin hyvä, mutta mikäli asia jää epäselväksi, otetaan ohutsuolesta koepala.

Keliakian hoitona on gluteeniton ruokavalio, jota on noudatettava loppuelämä. Suomalaisista viljatuotteista kauran käyttö on useimmiten mahdollista. Dieettihoito johtaa ohutsuolen limakalvon toipumiseen ja muidenkin imeytymishäiriöiden katoamiseen.

Mitä muita syitä vatsavaivoihin?

Muiden ruoka-aineiden kuin maidon ja viljojen aiheuttamat vatsavaivat ovat erittäin harvinaisia. Jos laktoosi-intoleranssi ja keliakia on poissuljettu ja vatsavaivat ovat jatkuvia tai toistuvia, tarvitaan asian selvittämiseksi usein sairaalatutkimuksia. Helikobakteerin aiheuttama mahalaukun tulehdus ja siitä johtuva vatsakipu, pahoinvointi ja oksentelu on lapsilla huomattavasti harvinaisempi ongelma kuin aikuisilla. Katsotaan, että helikobakteeri aiheuttaa lapsilla erityisesti rintalastan takaista kipua, mutta ei varsinaisia vatsavaivoja.

Tulehdukselliset suolistosairaudet eli IBD-taudit (Crohnin tauti ja haavainen paksusuolitulehdus) ovat lapsuudessa harvinaisia, mutta niiden määrä on kasvussa. IBD:tä todetaan erityisesti yli 10-vuotiailla, mutta joskus harvoin myös pienillä lapsilla. Jos lapsella esiintyy lievien vatsavaivojen ohella lämpöilyä, väsymystä, anemiaa tai suoliston verenvuotoa, tilanne on aina syytä tutkia sairaalassa.

Mikä on ummetusta?

Lapsen ulostamistiheys on varsin vaihtelevaa. Osa lapsista ulostaa useasti päivässä ja toiset kerran 3–6 päivässä. Etenkin pelkkää rintamaitoa saavilla 2–5 kuukauden ikäisillä lapsilla ulostaminen muutaman päivän välein on tavallisia. Pienistä lapsista (1–4-vuotiaat) 85 % ulostaa 1–2 kertaa vuorokaudessa ja 95 %:lla taajuus on joka toisesta päivästä kolmeen kertaan vuorokaudessa.

Ummetuksesta (obstipaatio) puhutaan silloin, kun ulostaminen on harvaa ja kivuliasta. Tähän liittyy kovat ulosteet, ulostamisen välttely ja joskus peräaukon limakalvon rikkouma. Tällöin ulostamisen muuttumista entistä kivuliaammaksi. Ummetuksesta kärsivä lapsi joutuu usein kierteeseen, jossa yksi asia pahentaa toista. Ummetus alkaa tavallisimmin 2–4 vuoden iässä, mutta voi myös ilmetä jo ensimmäisen vuoden aikana.

Milloin ummetus on vakavaa?

Ummetus johtuu ani harvoin elimellisestä sairaudesta. Tällaista mahdollisuutta tulee epäillä ennen kaikkea silloin, kun ulostaminen on erittäin harvajaksoista syntymästä lähtien. On muistettava, että imeväisen äheltely ulostamisen yhteydessä on normaalia ja vain harvoin ummetuksesta johtuvaa. Ummetus on nimenomaan leikki-ikäisten lasten pulma.

Monilla lapsilla esiintyy aika ajoin ulosteen panttaamista ilman vakavia seuraamuksia. Toisaalta ummetuksesta on leikki- ja kouluikäisten lasten kohdalla hyvä tulla keskustelemaan ajoissa ennen kuin vaikea kierre on jo käsillä. Muutaman viikon kestänyt ummetus on selvästi helpommin hoidettavissa kuin pitkään kestänyt. Vaikeaan ummetukseen liittyy usein tuhrimista eli ulosteen tahdotonta valumista housuihin.

Miten ummetusta hoidetaan kotikonstein?

Ummetuksen paras hoito on ennaltaehkäisy. Lievän ja lyhytkestoisen ummetuksen hoito on yleensä helppoa. Ravinnon neste- ja kuitumäärän lisääminen ja maidon vähentäminen riittävät hoidoksi. Imeväiselle voi korvikkeeseen lisätä mallasuutetta (esimerkiksi 1 teelusikallinen desilitraan korviketta). Vanhemmille imeväisille voidaan antaa porkkanaraastetta, luumusosetta, luumumehua tai päärynäraastetta. Yli 6 kuukauden ikäisten tulisi syödä täysjyväviljasta valmistettuja puuroja, ja ruokaan voi myös lisätä vehnäleseitä (1–2 rkl päivässä).

Leikki- ja kouluikäiset lapset puolestaan tarvitsevat kuitupitoisia ruokia, kuten täysjyväviljoja (ruisleipää), vihanneksia ja hedelmiä. Ruokavaliossa on syytä välttää suolen toimintaa hidastavia ruoka-aineita, kuten mehukiisseliä (mustikka, puolukka, viinimarja), kaakaota ja banaaneja, samoin valkoisia viljavalmisteita ja runsassokerisia juomia. Myös runsasta maidon juontia on syytä rajoittaa. Hapanmaitovalmisteita sen sijaan voidaan hyvin käyttää.

Onko ummetukseen lääkkeitä?

Ummetuksesta voi ajan myötä tulla vaikea, lasta ja perhettä rasittava ongelma. Alkuvaiheessa voidaan kokeilla ulostemassaa lisääviä lääkkeitä (magrogolia, laktuloosia tai natriumpikosulfaattia). Vaikean ummetuksen hoito on usein pitkäaikaista, varsinkin jos siihen liittyy tuhrimista.

Parhaat tulokset on saavutettu yhdistämällä lääkehoitoon ruokavalioneuvonta, oikeiden ulostamistottumusten opettelu ja tukea antava suhtautuminen. Peräsuolen tyhjentäminen kunnolla on tärkeää vaikean ummetuksen ja siihen liittyvän tuhrimisen hoidossa. Tyhjennys toteutetaan kotioloissa peräruiskeilla, jotka annetaan kerran vuorokaudessa aterian jälkeen. Vaikeissa tapauksissa voidaan tyhjennyksiä joutua tekemään usean viikon ajan. Tuhrimisen tulisi loppua kokonaan tyhjennysten alettua. Alkutyhjennyksen jälkeen aloitetaan ylläpitohoito suolen toimintaa lisäävillä lääkkeillä, joita käytetään useita kuukausiakin.

Mitä on tuhriminen?

Tuhriminen (enkopreesi) tarkoittaa tahatonta ulostamista, joka yleensä ilmenee ulosteen ajoittaisena valumisena housuihin. Tuhriminen on huomattavasti harvinaisempaa kuin ummetus, ja sitä esiintyy noin 1 %:lla 5–7 vuotiaista lapsista, pojilla useammin kuin tytöillä. Usein tuhriminen on satunnaista, esimerkiksi jännitykseen liittyvää. Lapsi voi myös ”unohtaa” käydä ajoissa WC:ssä. Tuhriminen liittyy myös usein ummetukseen, jolloin löysä suolen sisältö valuu ulostetulpan ohitse (ylivuototahriminen). Joskus tuhriminen liittyy muihin psyykkisiin vaivoihin.

Useimmiten tuhriminen on tilapäistä ja paranee itsestään, mutta jos ongelma on pitkäkestoinen, asia on syytä ottaa esille lääkärikäynnillä.

Mikä syynä pitkittyneeseen ripuliin?

Lasten ripulitaudit ovat useimmiten lyhyitä, muutaman päivän kestoisia. Joskus esimerkiksi rotaviruksen aiheuttaman ripulin jälkeen on todettavissa tilapäisesti lievää maitosokerin imeytymishäiriötä, mikä voi ilmetä löysinä ulosteina. Myös keliakia, laktoosi-intoleranssi ja lehmänmaitoallergia aiheuttavat löysiä ulosteita.

Niiden lisäksi tunnetaan koko joukko harvinaisia suolistosairauksia, jotka aiheuttavat pitkäkestoista ripulia. Tällaisia ovat ns. tulehdukselliset suolistosairaudet eli IBD-taudit (haavainen paksusuolitulehdus ja Crohnin tauti), jotka alkavat yleensä pitkittyneenä ripulina, väsymyksenä, painon laskuna ja kuumeiluna. Usein on todettavissa veriulosteita ja anemiaa sekä peräaukon muutoksia. Pienellä osalla lapsia esiintyy myös ns. epäspesifistä ripulia, jolloin ulosteet ovat löysiä ja niiden seassa on imeytymätöntä ruuan jätettä. Lapsi voi yleensä muuten moitteettomasti.

Pitkittynyt ripuli edellyttää aina lääkärissäkäyntiä ja usein tutkimukset tehdään lastensairaalan poliklinikalla alaan perehtyneen lastenlääkärin ohjauksessa.

Verta ulosteessa – mitä tehdä?

Lapsella voi esiintyä verta ulosteessa useasta syystä. Kuumeiseen ripulitautiin voi joskus liittyä veriulosteita, jolloin kyse on tavallisesti bakteeriperäisestä suolitulehduksesta. Veriripuli edellyttää aina lääkärissäkäyntiä, koska aiheuttajabakteeri pyritään tällöin selvittämään ja tarvittaessa määräämään antibioottihoito. Erityisen ongelmallinen on ns. EHEC-bakteeri, joka voi jälkitautina aiheuttaa munuaissairautta. Pitkittynyt ripuli, kuumeilu ja veriulosteet voivat myös olla seurausta ns. tulehduksellisesta suolistosairaudesta.

Jos verta esiintyy ulosteessa silloin kun lapsella ei ole juuri muita oireita, tavallisin syy on ns. anaalifissuura eli peräaukon limakalvon rikkouma. Tällöin ulostemassa päällä nähdään yleensä veriviiruja merkkinä siitä, että veri on peräisin juuri peräaukon tienoolta. Peräaukon tutkiminen usein paljastaa limakalvorikkouman. Anaalifissuura on usein todettavissa lapsilla, joilla on ummetusta. Hoitona käytetään peräaukon rasvausta esimerkiksi valkovaseliinilla.

Veriulosteilla voi olla myös muita syitä, kuten harvinainen pienten lasten paksusuolitulehdus. Myös ns. Meckelin divertikkeli ilmenee veriulosteina, joskin uloste on tällöin usein mustaa. Kaiken kaikkiaan veriulosteiden ilmaantuminen edellyttää lääkärissäkäyntiä.

Onko lapsilla peräpukamia?

Peräpukamat ovat lapsilla erittäin harvinaisia. Jos lapsi tai vanhemmat havaitsevat lapsella peräaukosta työntyvän esiin peräsuolen limakalvoa, kyse on ns. rektumprolapsista. Se johtuu peräsuolen limakalvon pullistumisesta ulos esimerkiksi ulostamisen seurauksena. Limakalvo on hyvin työnnettävissä takaisin sisään eikä se aiheuta muita pulmia. Peräsuolen luiskahtamiset voivat toistua, mutta yleensä tila korjaantuu ajan mittaan itsestään. Leikkaushoitoa tarvitaan ani harvoin.

Miten nivustyrä ilmenee?

Sikiöllä on nivuskanava, joka normaalisti sulkeutuu. Osalla lapsista sulkeutumista ei tapahdu, jolloin vatsaontelosta voi työntyä suolta ja vatsalievettä ihon alle ja pojilla kivespussiin. Nivustyrä on pojilla huomattavasti yleisempi kuin tytöillä. Nivustyrä ilmenee nivusalueen pullistumana esimerkiksi lapsen itkiessä tai muuten ponnistellessa. Väliaikana nivusalue voi näyttää normaalilta.

Nivustyrä aiheuttaa harvoin suolen kurouman, mutta jos näin tapahtuu, seurauksena on voimakas kipu. Kuroutunut nivustyrä edellyttää välitöntä lääkärissäkäyntiä. Oireetonkin nivustyrä korjataan leikkauksella, joten siitä kannattaa keskustella lääkärissäkäynnillä.

Kuinka yleistä lihavuus on?

Suomalaislapsista ja nuorista noin 10 % on lihavia. Tämä on esimerkiksi Yhdysvaltoihin verrattuna pieni luku, mutta lihavuus on viime aikoina meilläkin lisääntynyt. Se, että lapset ja nuoret pelailevat tietokonepelejä yhä enemmän ja harrastavat liikuntaa yhä vähemmän, ei voi olla vaikuttamatta painonkehitykseen. Lapsuudessa alkaneella lihavuudella on taipumus jatkua aikuisikään.

Milloin lapsi on lihava?

Lihavalla on kehossaan liikaa rasvakudosta, mikä usein näkyy jo silmämääräisesti. Virallisesti lapsi katsotaan lihavaksi silloin, kun pituuspaino on yli 20 % alle 7-vuotiaalla ja yli 40 % yli 7-vuotiaalla. Kun suhteellinen paino ylittää 60 %, puhutaan jo vaikeasta lihavuudesta. Lihavuuden aste siis näkyy kasvukäyristä, joita ylläpidetään neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa.

Mistä lihavuus johtuu?

Kun päivittäinen energian saanti ylittää kulutuksen, seurauksena on lihominen. Tämän yksinkertaisen säännön taustalta löytyy kuitenkin monia riskitekijöitä. Perinnöllisyydellä on merkittävä osuus lihavuuden synnyssä, sillä vaikeasti lihavista lapsista ainakin 80 %:lla vähintään toinen vanhemmista on ylipainoinen.

Perheen ruokailutottumukset, lapsen riittävä yöuni ja liikunta ovat tärkeitä. Säännöllisten ruokailujen vähentyminen ja muuttuminen naposteluksi lisää herkästi energian saantia. Varsinaisia sairauksia, kuten hormonaalisia ongelmia, lihavuuden taustalta löytyy ani harvoin. Lihavuuden biokemiallisia tekijöitä tunnetaan jo jonkin verran, mutta todellinen läpimurto on vielä saavuttamatta.

Mistä hakea apua lihavuuteen?

Lihavuus ja siihen liittyvä suurikokoisuus ja ulkonäköasiat aiheuttavat lapsille usein psyykkisiä ongelmia. Lihavilla on riski tulla kiusatuksi, ja he myös usein välttelevät liikuntaa kömpelyytensä vuoksi. Neuvoa on hyvä hakea vähintään silloin, kun lihavuus on vaikea-asteista tai kun lihomista tapahtuu nopeasti (yli 10 % vuodessa).

Kokemuksen mukaan paras paikka avun hakemiseen on kouluterveydenhuolto ja neuvola, joista käsin lapsen ja perheen ohjaus parhaiten tapahtuu. Hoidon tavoitteena on elinikäisen painonhallinnan saavuttaminen vähentämällä energian saantia ja lisäämällä sen kulutusta. On muistettava, että kasvavalla lapsella tämä merkitsee painon nousun hidastamista, ei välttämättä todellista painon laskua. Painotavoitteet on asetettava realistisesti motivaation ylläpitämiseksi.

Milloin lääkäriin vatsavaivojen takia?

Vatsan ongelmat ovat usein ohimeneviä, mutta toisaalta ne myös usein vaativat lääkärissäkäyntiä. Tärkeää on muistaa, että tunteja jatkunut kova vatsakipu edellyttää aina lääkärin arviota. Samoin veriulosteet ja kivulias nivustyrä ovat syitä lähteä lääkäriin. Muidenkin vatsaongelmien osalta lääkärissäkäynti on yleensä tarpeen, kuten yllä on esitetty.