Suurin osa laboratoriokokeista tehdään verestä, koska verellä on keskeinen tehtävä elimistössä eri aineiden kuljettajana. Elimistömme solut saavat kaiken tarvitsemansa veren kautta. Ihmisen painosta verta on 6–8 %. Aikuisen naisen verimäärä on noin neljä litraa ja miehen viisi litraa. Veressä kulkee siten tavaton määrä erilaisia aineita, joiden pitoisuuksia voidaan tutkia. Lisäksi veressä on verisoluja, joissa tapahtuu muutoksia eri sairauksien aikana. Myös monet tavalliset asiat voivat vaikuttaa verestä tutkittaviin aineisiin esimerkiksi ruokailu, nautintoaineet, lääkkeet, fyysinen rastitus ja näytteenoton vuorokauden aika.

Muutosten mittaaminen auttaa sairauksien seulonnassa, diagnosoinnissa, lääkityksen tehon ja hoidon seuraamisessa. Tutkimustuloksia voidaan verrata yksilön aikaisempien arvojen lisäksi ns. viitearvoihin. Viitearvojen (viitevälin) sisällä tulos on todennäköisesti "normaali". Viitearvot vaihtelevat usein iän ja sukupuolen mukaan. Siksi monissa tutkimuksissa tarvitaan omat viitearvot vastasyntyneille, tietyn ikäisille lapsille ja aikuisille ja vielä miehille ja naisille erikseen. Jotkin viitearvot voivat vaihdella myös vuorokauden ajan mukaan.

Haavasta vuotava tai neulasta näyteputkeen suihkuava veri näyttää tasaiselta ja yhtenäiseltä punaiselta nesteeltä. Jos verta kuitenkin sentrifugoidaan hyytymisen estoaineen kanssa eli pyöritetään sentrifuugissa kovalla vauhdilla, niin painavammat verisolut ja verihiutaleet asettuvat putken pohjaan. Putken yläosaan jää kellertävää nestettä, joka on plasmaa. Se on valkuaispitoinen neste, jossa ovat liuenneina kaikki muut veressä olevat aineet.

Nykyään suurin osa tutkimuksista tehdään plasmasta. Aikaisemmin laboratoriotutkimuksissa käytettiin veren seerumia. Seerumiksi kutsutaan veren solutonta osaa, joka jää jäljelle, kun punasolut erottuvat veren hyytyessä. Kun verta otetaan putkeen, se hyytyy muutaman minuutin kuluttua. Putkessa erottuu tällöin punertava soluista muodostunut veriklöntti ja kellertävää seerumia. Muodostunut seerumi on muuten sama kuin plasma, mutta siitä puuttuu hyytymisessä tarvittavia plasman aineosia, hyytymistekijöitä.

Se, mistä veren aineosasta tutkimus tehdään, ilmoitetaan kirjaimella, joka on tutkimuksen lyhenteen ensimmäinen kirjain:

• B (blood) tarkoittaa kokoverta. Tästä mitataan kaikki verisolujen tutkimukset ja hemoglobiini.
• E tarkoittaa punasoluja (tulee englanninkielisestä sanasta erythrocyte).
• P tarkoittaa plasmaa. Lähes kaikki niin sanotut kemialliset veritutkimukset tehdään plasmasta.
• S tarkoittaa seerumia. Seerumia voitaisiin käyttää plasman sijasta lähes kaikissa veritutkimuksissa.
• f näytteen edessä ilmoittaa, että tarvitaan paastonäyte (tulee englanninkielen sanasta fasting).

Muissakin kuin veritutkimuksissa käytetään lyhenteitä ks. tarkemmin lyhenteet laboratoriotutkimuksissa.