Diabetes on yksi yleisimmistä lasten pitkäaikaissairauksista ja Suomessa lasten diabetes on yleisintä maailmassa. Lasten diabetes on pääosin insuliinipuutos- eli tyypin 1 diabetes (taulukko Diabetes ja suun terveys).
Diabetesta sairastavien lasten tai nuorten hoidon tulisi – heidän kehitystasonsa mukaan – tukea itsenäistymistä, omahoidon hallintaa ja vastuunkantamista. Päätavoitteena on jokapäiväinen hyvinvointi ja oireettomuus sekä normaali kasvu ja kehitys. Sen mahdollistaa veren glukoosipitoisuuden pitäminen niin lähellä normaalia kuin mahdollista.
Jos diabetes on huonossa hoitotasapainossa, sokeripitoisuuden lisääntyminen suussa ientaskunesteen ja sylkirauhasten kautta lisää hampaiden kruunuosan reikiintymisen (kuva Reikiintynyt hampaan pintaosa, Hampaan sisälle edennyt reikiintyminen, Hampaan ytimeen asti edennyt reikiintyminen ja Hampaan viereen muodostunut märkäpaise) riskiä lapsilla ja nuorilla. Pysyvien hampaiden puhjetessa suuhun (5–13-vuotiaana) niiden kiille on pehmeämpää ja alttiimpaa reikiintymiselle (ks. Hampaiden rakenne ja kehittyminen) kuin aikuisena.
Ehkäisevän hoidon merkitys korostuu
Hoidon ohjauksen tulee olla moniammatillista tiimityötä. Päivittäinen hoito on kuitenkin perheen vastuulla, muu tiimi tukee perhettä. Hoitavan lääkärin, muiden hoitoon osallistuvien ammattilaisten, muun muassa diabeteshoitajan, ja lapsen sekä hänen perheensä tulee yhdessä sopia hoidon tavoitteista ja keinoista. Lisäksi tulee yhdessä sopia, miten hoitoa ja sen tuloksia seurataan ja arvioidaan.
Diabetesta sairastavien lasten ja nuorten tulee saada perusterveydenhuollossa kaikki heille kuuluvat ehkäisevän terveydenhuollon palvelut: säännöllinen suun terveydenhoito mukaan lukien. Lasten ja nuorten oikeassa kehitysvaiheessa tapahtuva siirtyminen lasten poliklinikalta aikuisten hoidosta vastaavan yksikön seurantaan tulee varmistaa.
