Iäkkään ihmisen suun terveydenhoidossa on toimintakyvyn eri ulottuvuudet (fyysinen, psyykkinen, kognitiivinen ja sosiaalinen) otettava huomioon. Toimintakyvyn arvioinnin perusteella tehdään päätöksiä etuisuuksista ja palveluista, sekä suunnitellaan toimenpiteitä ja arvioidaan niiden vaikuttavuutta.
Suun hoidon toimenpiteiden tulee parantaa ja tukea ikääntyvän ihmisen aktiivisuutta (suorituksia) ja osallisuutta sekä ehkäistä toimintakyvyn rajoitteiden kehittymistä. Kyse on hyvästä elämänlaadusta, itsemääräämisoikeudesta ja toimivasta arjesta. Suun terveydenhoidon palvelujen kehittämisessä ikääntyvä ihminen on nähtävä omien voimavarojensa mukaisesti osallistujana ja toimijana – ei vain palvelujen käyttäjänä. Hänen oma arvionsa toimintakyvystään on yhteydessä hänen asenteisiinsa, toiveisiinsa sekä terveyteensä ja sairauksiinsa.
Mitä toimintakyvyllä tarkoitetaan?
Toimintakyvyllä tarkoitetaan ihmisen kykyä selvitä fyysisesti, psyykkisesti, kognitiivisesti ja sosiaalisesti itselleen merkityksellisistä ja välttämättömistä jokapäiväisen elämän toiminnoista niin työssä kuin vapaa-ajan harrastuksissa niissä ympäristöissä, jossa hän elää, sekä kykyä huolehtia itsestä ja toisista (kuva ). Iäkkään ihmisen toimintakyvyn arviointi on olennainen osa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten työtä. Suun terveydenhuollossa iäkkään ihmisen toimintakyky tulee ymmärtää laaja-alaisesti ja kokonaisvaltaisesti.
Suun terveyden näkökulmasta toimintakyvyn eri ulottuvuudet heijastuvat erityisesti yksilön kykyyn huolehtia suun omahoidosta esimerkiksi hampaiden puhdistamisesta. Suun huono terveydentila heijastuu yksilön toimintoihin ja alkaa rajoittaa hänen toimintakykyään.
Toimintakyvyn ulottuvuudet
Toimintakyvyn ulottuvuudet iäkkään ihmisen suun terveydenhoidossa
Fyysinen toimintakyky
Fyysinen toimintakyky tarkoittaa ihmisen kykyä toimia, liikkua ja tehdä päivittäisiä perustoimintoja ja asioiden hoitamiseen liittyviä päivittäistoimintoja. Perustoimintoja ovat kyky syödä, pukeutua ja peseytyä. Asioiden hoitamiseen liittyviä toimintoja ovat välineelliset päivittäistoiminnat, kuten kaupassa käynti, ruuan valmistus tai kulkuvälineiden kuten bussin käyttö.
Fyysiseen toimintakykyyn sisältyy kyky hoitaa suun terveyttä itsenäisesti. Kun arvioidaan kykyä hoitaa suun terveyttä, arvioidaan esimerkiksi, miten hampaiden omatoiminen harjaus tai hammasvälien ja kielen puhdistus onnistuvat. Purentaelinten tärkein tehtävä liittyy ruokailutilanteisiin. Kun suun terveydenhoidon asiantuntija arvioi iäkkään ihmisen suun toimintakykyä ruokailutilanteissa, on tärkeää kysyä ruokailurytmiin, ruokahaluun, ruokailuympäristöön, juomiseen, syömiseen ja ksylitolituotteiden käyttöön liittyviä kysymyksiä. Tärkeää on myös kiinnittää huomiota purentaongelmiin, proteesien istuvuuteen ja nielemisongelmien kuvailemiseen sekä suun kuivuuteen ja suun alueen kivun kuvailuun.
Suun omahoidon onnistumiseen vaikuttavat silmä–käsi-koordinaatio ja käden puristusvoima. Nämä toiminnot luovat pohjan hampaiden harjaamisen onnistumiselle, mutta ikääntyessä ne yleensä heikkenevät ja voivat aiheuttaa apuvälineiden tarvetta. Aistien toimintakyvyllä on myös vaikutusta suun omahoitoon. Näkökyky vaikuttaa kykyyn toteuttaa suun omahoitoa ja kuulemisen haasteet kykyyn ymmärtää puhuttuja ohjeita. Kyky liikkua (tarvittaessa apuvälinettä käyttäen) vaikuttaa siihen, miten iäkäs ihminen pääsee kylpyhuoneeseen toteuttamaan suun omahoitoa.
Psyykkinen toimintakyky
Toimintakyvyn psyykkinen ulottuvuus tarkoittaa ihmisen elämänhallintaa ja tyytyväisyyttä omaan elämäänsä. Psyykkinen toimintakyky kuvaa ihmisen voimavaroja selvitä erilaisista elämän haasteista, kuten suun omahoidosta. Hyvän psyykkisen toimintakyvyn omaava iäkäs henkilö arvostaa itseään ja hyvää suun terveyttään itsestään selvyytenä ei vain nuoruuteen kuuluvana asiana.
Kognitiivinen toimintakyky
Kognitiivinen ulottuvuus tarkoittaa yksilön kykyä havainnoida ja tarkkailla ympäristöään, ratkaista ongelmia ja tehdä tietoisesti päätöksiä itseään koskevista asioista. Kognitiiviseen toimintakykyyn kuuluu myös kyky ajatella, oppia ja ilmaista itseään kielellisesti.
Kognitiivisen toimintakyvyn näkökulmasta on keskeistä arvioida sitä, mitkä suun omahoidon välineet ovat sopivat asiakkaalle niin, että hän osaa käyttää niitä. Ikääntymisen myötä psyykkisessä ja kognitiivisessa toimintakyvyssä tapahtuvat muutokset heijastuvat kykyyn ymmärtää ja toteuttaa suun omahoitoa, kuten säännöllistä suun ja hampaiden puhdistusta.
Sosiaalinen toimintakyky
Sosiaalisella toimintakyvyllä tarkoitetaan yksilön suhteita omaisiin ja läheisiinsä ja sitä, miten nämä suhteet voivat. Se on osallistumista sosiaalisiin tilanteisiin, jotka luovat mielekkyyttä elämään. Sosiaalisen toimintakyvyn näkökulma nousee esille esimerkiksi silloin, kun ikääntyvä kärsii halitosiksesta eli pahanhajuisesta hengityksestä (ks. Pahanhajuinen hengitys (halitoosi)). Tämä voi olla keskeinen ikääntyvän ihmisen osallistumista rajoittava tekijä. Tällöin ikääntyvä tarvitsee ensisijaisesti apua pahanhajuisen hengityksen hoitoon, jolla voidaan tukea iäkkään ihmisen sosiaalista toimintakykyä ja osallisuutta. Myös läheiset voivat auttaa ja pyytää apua iäkkään suun hoitoon suun terveydenhuollon asiantuntijoilta.
Toimintakyvyn arviointi
Ikääntyvien suun terveydenhuollossa toimintakyky, suun omahoito ja sen tavoitteet on nähtävä yksilöllisenä kokonaisuutena ja kiinteänä osana ikääntyvän ihmisen suunterveyden asianmukaista diagnostiikkaa ja optimoitua hoitoa. Suun terveydenhuollossa on tärkeää arvioida iäkkään ihmisen toimintakykyä kaikista kuvatuista ulottuvuuksista. Suun terveydenhuollon asiantuntijoiden on ymmärrettävä, millaista iäkkään ihmisen todellinen arki on kotona tai hoitolaitoksessa ja millainen on hänen kykynsä toteuttaa suun omahoitoa.
Toimintakyvyn arvioinnissa rohkaistaan iäkästä ihmistä omien kokemusten kertomiseen ja kuvailuun. Häntä pyydetään kuvailemaan arkeensa liittyviä askareita, jotka edellyttävät toimintakyvyn eri ulottuvuuksia. Häntä pyydetään kertomaan asumismuodostaan ja -ympäristöään sekä kyvystään liikkua ja toimia itsenäisesti asumisympäristössään. Lisäksi häntä pyydetään kuvailemaan suun omahoidon toteuttamista: milloin ja missä hän puhdistaa suunsa ja hampaistonsa tai mahdolliset proteesit, mitä välineitä hän käyttää ja miten puhdistaminen niillä onnistuu. Iäkästä ihmistä rohkaistaan kertomaan ruokailutottumuksistaan ja miten hänen mielestään suu ja hampaisto toimivat ruokailutilanteissa ja vaikuttaako suun terveydentilanne hänen ruokailutilanteisiinsa. On myös keskusteltava siitä, saako hän apua läheisiltä tai tarvitseeko hän mielestään apua suun omahoidon toteuttamisessa.
Iäkkään ihmisen näkö- ja kuuloaistin lisäksi kommunikointitaito ja kognitiivinen toimintakyky on tarpeen havainnoida ja arvioida keskustelussa. Jotta hahmotetaan iäkkään henkilön kokonaisvaltainen elämäntilanne ja voimavarat, on hyvä arvioida alkoholin käytön ja tupakoinnin lisäksi aktiivisuutta, liikuntatottumuksia ja harrastuksia; miten hän tuli vastaanotolle ja tuliko hän esimerkiksi vastaanotolle yksin vai saatettuna.
Arviointi tuo tietoa iäkkään voimavaroista ja aktiivisuudesta toteuttaa suun omahoitoa. Se antaa tietoa myös siitä, miten suun terveydentila vaikuttaa iäkkään ihmisen sosiaaliseen aktiivisuuteen, harrastuksissa käyntiin tai muuhun fyysiseen terveydentilaan. Lisäksi läheisistä ja omaisista on tärkeää keskustella. Tämä on olennaista tilanteissa, joissa suun omahoitoa ohjataan muistisairautta sairastavalle ja hänen omaiselleen.
Iäkkään ihmisen toimintakyvyn arviointi on tärkeää myös ennakoivan osaamisen näkökulmasta. Ennakoivalla osaamisella pyritään tunnistamaan iäkkään valintoihin vaikuttavia tekijöitä ja tekijöiden keskinäisiä syy- ja seuraussuhteita, jotka saavat aikaan suun ja muuta terveyttä tuottavia voimavaroja ja elinoloja. Esimerkiksi, jos tiedetään, että ikääntyvän lääkkeet aiheuttavat suun kuivuutta, hänelle suositellaan ksylitolituotteita. Ohjauksella voidaan vähentää suun terveydelle vahingollisten tuotteiden (sakkaroosia sisältävät tai happamat mehut ja makeiset) käyttöä kuivan suun tunteen poistamiseksi. Kokonaisvaltaisen toimintakyvyn arvioimisella ja ennakoivalla osaamisella pystytään tukemaan iäkkään ihmisen suun omahoitoa yksillöllisesti ja kokonaisvaltaisesti.
