THL:n vuonna 2021 toteuttamassa kouluterveyskyselyssä 4 % vastaajista ilmoitti kuuluvansa oman määritelmänsä mukaan sukupuolivähemmistöön. Määrä on valtava, yli 1000-kertainen, jos sitä vertaa esim. Amerikan Psykiatriyhdistyksen arvioihin sukupuolenkorjaushoitoja tarvitsevien ihmisten määrästä. Mistä ero johtuu ja pitääkö siitä olla huolissaan? Ja onko sillä ylipäätään väliä, miten ihmiset omaa sukupuoltaan hahmottavat?
Osittain lukujen eroa selittää tietysti se, että ne kuvaavat eri asioita. Lääkärit ovat arvioineet sitä, kuinka moni tarvitsee sukupuoliristiriitaansa lääkärien apua, koululaiset puolestaan kertoneet siitä, kuinka moni kokee sukupuolen moninaisuuden teemojen koskevan itseään. Kuitenkin myös sukupuolenkorjaushoitoja toivovien määrä on viime vuosikymmeninä voimakkaasti lisääntynyt. Osasyy tähän saattaa olla se, että ennen hoitoja tarjottiin vain transsukupuolisille, jolloin esim. muunsukupuoliset eivät lähteneet apua hakemaan. Aiemmin sukupuolivähemmistöihin myös suhtauduttiin kielteisesti sukupuolen moninaisuutta stigmatisoiden, mikä varmasti hiljensi monia yksilöllisesti sukupuoltaan kokevia.
Tässä suhteessa lääketiede on korjannut aiempia virheitään ja maailma on parantunut. Moderni lääketiede hahmottaa cissukupuolisuudesta eroavat sukupuolikokemukset osaksi tervettä ja luonnollista sukupuolen moninaisuutta. Kansalaisaktivismilla, ihmisoikeustyöllä ja arvokeskustelulla sukupuolen moninaisuuden stigma on ratkaisevasti lievittynyt. Tämä kehitys onkin varsin tervetullutta sillä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja ihmisoikeuksien näkökulmasta on tärkeää, että jokainen ihminen voi itse määritellä oman sukupuolensa ja ilmaista sitä vapaasti tullen samalla ympäröivän yhteiskunnan ja yhteisön edessä tunnistetuksi, tunnustetuksi ja arvostetuksi.
Sukupuolen moninaisuuden normalisointi lievittää ns. vähemmistöstressiä, josta osa sukupuolivähemmistöihin kuuluvista kärsii tänäkin päivänä. Vähemmistöstressillä tarkoitetaan sitä pitkäaikaista ylimääräistä henkistä kuormitusta, jota vähemmistöryhmään kuuluva henkilö saattaa kokea enemmistön ehdoilla toimivassa yhteiskunnassa eläessään. Vähemmistöstressiä voivat aiheuttaa fyysisen väkivallan uhka, syrjintä, ympäröivän kulttuurin vääristymät, ennakkoluulot, kiusaaminen ja kielteiset asenteet. Vähemmistöstressi on tutkimuksissa liitetty sukupuolivähemmistöjen huonompaan mielenterveyteen, fyysiseen terveyteen ja jopa lyhentyneeseen eliniänodotteeseen.
Yhteiskunnan muuttuessa suvaitsevaisemmaksi ja avoimemmaksi entistä useampi uskaltaa siis kertoa yksilöllisestä sukupuolikokemuksestaan. Sukupuolen moninaisuus on myös nykyisin paljon esillä mediassa, ja tietoa löytyy aiempaa helpommin. Näin ollen lienee ymmärrettävää, että osa omaa itseään ja minuuttaan työstävistä nuorista saattaa pohtia myös sukupuolen moninaisuuden teemoja kohdallaan. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että yksilöllisen sukupuolikokemuksen raportointi on yleistynyt syntymässään tytöksi määriteltyjen keskuudessa huomattavasti voimakkaammin syntymässään pojaksi määriteltyihin verrattuna. Onko kyse hormoneista, geenien ilmentymisestä vai yhteiskunnallisista asenteista? Salliiko yhteiskunta naisoletetuille laajemmat mahdollisuudet pohtia omaa itseään vai onko arvoissamme ja asenteissamme jotakin, joka haastaa nimenomaan naiseuden omaksi kokemista? Ja onko näillä taustatekijöillä mitään väliä?
Arkielämässä ihmisiä kohdatessa on asianmukaista kunnioittaa heidän sukupuolenmäärittelyään, sellaisena kuin he itse sen ilmaisevat. Toisen kokemuksen todesta ottamisesta ei liene mitään haittaa, mutta se saattaa olla hyvin merkityksellistä ja hyvinvointia lisäävää sukupuoltaan yksilöllisesti hahmottavalle. Tämä on hienosti huomioitu myös julkisten tilojen suunnittelussa, ja nykyisin sukupuolineutraaleja WC-tilojakin löytyy yhä useammin, sukupuolitettujen rinnalla.
Yksilöllisesti sukupuoltaan hahmottavan henkilön kokonaistilanteen selkeydellä ja pysyvyydellä on väliä kuitenkin silloin kun arvioidaan kehoa peruuttamattomasti muokkaavien sukupuolenkorjaushoitojen tarkoituksenmukaisuutta. Ihmismieli on kiehtova ja notkea kokonaisuus, jota uudet kokemukset muovaavat, ja ajoittain mieli myös muuttuu ja hahmottaa asiat uudella tavalla. Tähän verrattuna ihmiskeho on luonteeltaan huomattavasti jähmeämpi ja myös sen muutospotentiaali on rajallinen. Tämän vuoksi peruuttamattomiin kehoa lääketieteellisin menetelmin muokkaaviin sukupuolenkorjaushoitoihin ryhdyttäessä kokonaistilanteen on oltava huomattavan selkeä, vakaa ja pysyväisluontoinen, jottei kehoaan muokannut henkilö myöhemmässä vaiheessa katuisi ratkaisujaan.
Jokaisella meistä on ainutlaatuinen mieli, tunteet ja ajatukset, jopa käsitys omasta sukupuolestamme. Juuri nämä keskinäiset eroavaisuutemme tekevät elämästä mielenkiintoista ja keskinäinen kunnioitus toisten kohtaamisesta helppoa ja nautinnollista. Suhtautumalla positiivisesti moninaisuuteen, myös sukupuolen sellaiseen, voimme lisätä yhteistä hyvinvointiamme, odottaa tulevamme myös itse kunnioittavasti kohdatuksi ja yhdessä rakentaa maailmaa, jossa kaikilla on hyvä ja turvallista elää.
Teemu Kärnä, Psykiatrian erikoislääkäri
