Tässä artikkelissa tutustumme lyhyesti kaikkiin aisteihin vauvan näkökulmasta. Artikkelin luettuasi havainnoit vauvan liikkumista ja toimintaa uusin silmin.
Vauvan näköaisti
Vastasyntynyt erottaa valon ja varjon. Pää kääntyykin usein valoa kohti. Katseen kohdistaminen on pienelle vauvalle haastavaa, ja siksi silmät saattavat osoittaa välillä eri suuntiin. Aluksi vauva erottaa parhaiten tumman ja vaalean eroja. Vauva alkaa erottaa värejä noin kuuden viikon ikäisenä. Ensimmäisinä väreinä vauva erottaa punaisen ja vihreän värin. Parhaita leluja vastasyntyneelle ovat mustavalkoiset lelut tai kuvat, joissa on mukana punaista tai vihreää. Myös ihmiskasvot ja kasvokuvat kiinnostavat vastasyntynyttä. Vastasyntynyt näkee noin 20–40 senttimetrin päähän.
Vastasyntyneellä silmien liike ei ole vielä eriytynyt pään liikkeistä, joten pää seuraa silmien liikkeitä. Kahden kuukauden ikäisenä vauva pystyy pitämään katseen kohdistettuna häntä kiinnostavaan kohteeseen riittävän kauan ehtiäkseen saamaan tietoa näkemästään.
2–3 kuukauden iässä vauva alkaa vastata vanhemman katseeseen. Noin neljän kuukauden iässä vauva oppii kohdistamaan katseensa ja parempi pään kannattelu mahdollistaa silmien liikkeen eriyttämisen pään liikkeistä.
Vauvan motorinen kehitys ja näköaisti ovat vahvasti vuorovaikutuksessa toisiinsa. Näköaistin kehittyminen auttaa vauvaa hahmottamaan ympäristöään. Hienomotoriikan kehitys taas auttaa vauvan näköä kehittymään.
Vauva näkee lähellään lelun, käsi osuu vahingossa leluun ja saa lelun liikkumaan. Vauva seuraa katseellaan lelun liikkumista.
Vauvan kuuloaisti
Kuuloaisti kehittyy jo kohdussa. Kohdun äänimaailma onkin hyvin kovaääninen, jopa 85–95 desibeliä. Sama melutaso työpaikalla edellyttää kuulosuojainten käyttöä. Sikiö kasvaa siis kohisevan melun keskellä. Syntymän jälkeenkin kohina ja erilaiset kodin äänet voivat rauhoittaa vastasyntynyttä. Erilaiset kohinalelut (white noise ja pink noise) ja soittolistat ovatkin suosittuja rauhoittumisen apukeinoja.
Vauva oppii tunnistamaan oman äitinsä äänen muiden äänten joukosta. Äänen vaikutuksen vauvaan voi havaita, kun hänelle juttelee. Vauva saattaa rauhoittua ja hymyillä (noin 1–2 kuukauden iässä), kun hänelle jutellaan ja laulellaan.
Vastasyntynyt reagoi koviin ääniin räpäyttämällä silmiään ja säpsähtämällä. Kädet saattavat aueta vartalon sivulle säpsähdyksen yhteydessä. Säikähdysreaktio (startle-refleksi) säilyy läpi elämän. Moron heijaste muistuttaa liikkeenä säikähdysreaktiota, mutta tulee esiin silloin, kun vauvalle aiheutetaan hetkellinen putoamisen tunne. Moron heijaste vaimenee kuuden kuukauden ikään mennessä. Neuvolassa tutkitaan Moron heijasteen sammumista.
Vauvan hajuaisti
Vauva oppii tunnistamaan tutut hajut jo noin viiden vuorokauden iässä. Oman äidin maito tai perheenjäsenten ihon tuoksu tulevat vauvalle tutuiksi, kun vauvaa pidetään sylissä ja ihokontaktissa. Hajuaisti on yhteydessä aivojen limbiseen järjestelmään, jonka tehtävänä on säädellä muistia ja tunteita. Kun vauva haistaa oman äidin maidon tai läheisen ihmisen tuoksun, tuo se vauvalle hyvänolontunteen.
Vauvan makuaisti
Vauvan ensimmäisenä kehittyvä aisti on makuaisti. Jo sikiöaikana vauva totuttelee uusiin makuihin lapsiveden kautta. Lapsiveden maku muuttuu sen mukaan, mitä äiti syö. Vauvan synnyttyä äidin syömän ruoan makumaailma siirtyy myös äidinmaitoon. Yhdessä haju-, maku- ja tuntoaistin avulla vauva tutustuu suuhun laittamiinsa esineisiin ja ympäristöön.
Vauvan tuntoaisti
Tuntoaisti on vauvan aisteista kehittynein ja sensomotorisen kehityksen perusta. Ilman tuntoaistia emme voisi liikuttaa kehoa tai syödä. Tuntoaistin avulla vauva oppii hahmottamaan ympäristöään jo kohdussa. Kosketuksen kautta vauva kokee läheisyyttä ja lämpöä, jotka luovat lapselle turvaa.
Tuntoaisti on vahvasti yhteydessä myös älyllisiin toimintoihin. Kehon eri osien välityksellä aivot saavat tietoa ympäröivästä maailmasta. Esimerkiksi käsien välityksellä vauva saa tietoa koskettamastaan esineestä tai alustasta, jossa vauva makaa, ryömii tai konttaa. Tuntoaisti kertoo, onko alusta pehmeä, kova, kylmä tai kuuma.
Vauvan asento- ja liiketunto
Asento- ja liiketuntoa kutsutaan proprioseptiikaksi.
Asento- ja liiketunnolla tarkoitetaan kykyä tunnistaa kehon asento. Se on ikään kuin kehon tietoisuutta itsestään ja omasta asennostaan.
Lihaksissa, jänteissä ja nivelissä on hermosoluja, jotka aistivat liikettä ja asentoja. Tämä aisti kertoo aivoille, missä asennossa keho milloinkin on. Sen avulla myös arvioidaan, kuinka paljon voimaa tarvitaan asennon vaihtamiseen tai liikkumiseen.
Asento- ja liiketunto saa ärsykkeitä, kun vauva liikuttelee käsiään ja jalkojaan, nostaa peppuaan ylös alustasta ja liikuttaa päätään puolelta toiselle. Asento- ja liiketuntoa ei nykytiedon valossa voida varsinaisesti harjoituttaa, mutta vauvan pukeminen ja eri asentojen vaihtelut ovat parasta ärsykettä asento- ja liiketunnolle eli proprioseptiikalle.
Vauvan tasapainoaisti
Tasapainoaistia kutsutaan vestibulaariseksi aistijärjestelmäksi.
Tasapainoaisti kehittyy jo sikiöaikana. Sen avulla havainnoidaan pään asentoa ja liikkeitä suhteessa painovoimaan. Tasapainoaisti kertoo aivoillemme, istummeko, kävelemmekö, putoammeko vai käännämmekö päätämme ylös tai alas. Tasapainon aistielin sijaitsee sisäkorvassa.
Vauvan tasapainoaisti saa virikkeitä, kun vauvaa keinutetaan, kieritetään tai pyöritetään. Kun ikää tulee lisää, lapsi saa virikkeitä tasapainoaistille esimerkiksi kävelemällä, hyppimällä, tanssimalla, pyörimällä ja pyöräilemällä.
Jos tasapainoaisti ei ole saanut tarpeeksi virikkeitä, voi lapsi muuttua hermostuneeksi tai levottomaksi, kun häntä nostetaan ilmaan tai keinutetaan. Vauvaa kannattaa siis jo varhaisessa vaiheessa liikuttaa eri asentoihin suhteessa painovoimaan. Vähitellen vauvan kehon kannattelun kehittyessä tasapainoa voi haastaa voimakkaammin.
Vauvan sisäelinaistimukset
Sisäelimetkin tuottavat erilaisia aistimuksia. Nälkä, jano, pissahätä ja hikoilu kuuluvat sisäelinaistimuksiin. Vauva viestii sisäelinaistimuksista heti ensihetkistä alkaen vaatimalla ruokaa tai liikehtimällä levottomasti pissahädän tullessa.
Sisäelinaistimuksiin liittyy usein jokin tarve. Vauvalla voi olla ruokahalun lisäksi kylmä, kuuma tai jokin kiputila. Vähitellen vanhempi oppii vastaamaan näihin tarpeisiin ja lapsi myös itse sanoittamaan sisäelinaistimuksiaan.
