Istuminen tulee useimmiten ajankohtaiseksi, kun kiinteiden ruokien syöminen alkaa, eli tavanomaisesti noin puolen vuoden iässä. Istumisen harjoittelu tai istuma-asentoon tukeminen ei ole tarpeellista eikä suositeltavaa ensimmäisten kuukausien aikana. Vartalon hallinta kehittyy ensin vatsa-, selin- ja kylkimakuulla sekä vanhemman sylissä tasapainoillen. Me opimme istumaan hieman liikaakin tämän elämän aikana, joten istumisen harjoittelulla ei ole kiire.

Istumiseen liittyy vahvasti suojaheijasteiden kehittyminen. Vauva oppii ottamaan kädellä tukea alustasta horjahtaessaan. Suojaheijasteet kehittyvät ensin eteen ja sivuille ja myöhemmin vartalon taakse. Istuma-asento kertoo paljon vauvan tasapainon hallinnasta ja lihasjäntevyydestä. Vauva on valmis istumaan itsenäisesti, kun hän pääsee istuma-asentoon itse ja pystyy kannattelemaan asentoaan horjahtamatta.

Usein vauvat eivät viihdy sylissä makuuasennossa 3–5 kuukauden iästä eteenpäin. Sylissä istumista ei tarvitse vältellä tai varoa alle puolivuotiaan vauvan kanssa, jos vauva itse pyrkii pystympään asentoon. Vanhemman vartalo tukee vauvaa sopivalla tavalla, kun itsenäinen istuminen ei vielä onnistu.

Syöttötuoliin siirryttäessä tulisi alaselän olla suora ja vauvan jaksaa kannatella vartaloaan hyvässä asennossa koko ruokailun ajan. Jos vauvan asento alkaa kallistua sivulle ja selän asento pyöristyä, kannattaa vauva suosiolla ottaa syliin syömään.

Vauvat ja pienet lapset saattavat hakeutua W-asentoon istumaan (kuva ). Tässä istuma-asennossa tukipinta-ala on suuri ja vauva hakeutuu asentoon, jotta tasapainon säilyttäminen olisi helpompaa. W-asento ei kuitenkaan ole alaraajojen kehityksen kannalta paras mahdollinen asento, etenkään, jos asento on ainoa istuma-asento. Vauvaa on hyvä houkutella istumaan myös muissa asennoissa, esimerkiksi sivuistunnassa (kuva ).

Neuvolaan tai lasten fysioterapeuttiin on syytä ottaa yhteyttä, jos vauva hakeutuu toistuvasti ja pääosin W-asentoon istumaan tai viihtyy vain istuma-asennossa ryömimisen tai konttaamisen harjoittelun sijaan.