Pinnasängystä kurkistaa juuri seisomaan oppinut vauva, joka vielä pyllähtelee huterilta jaloilta sängyn pohjalle. Vauva alkaa harjoitella seisoma-asentoa useimmiten vanhemman sylissä ja nousee myöhemmin itsenäisesti ylös tukea vasten, kun konttausasento onnistuu.

Seisoma-asento valmistelee vauvaa kävelyä varten, ja harjoittelua pystyasennossa tarvitaan valtavasti ennen kuin itsenäinen kävely onnistuu.

Paras tapa seisomaan nousuun on toispolviseisonnan (kuva ) kautta. Polviseisontaa ja toispolviseisontaa voi alkaa harjoitella, kun vauva nousee itse konttausasentoon.

Seisomista tai vauvan kävelyttämistä ei ole tarpeen harjoitella ennen kuin konttausasento onnistuu. Itsenäinen kävely vaatii itsevarmuutta ja luottamusta omaan kehoon, mikä voi viedä varovaisuuteen taipuvaisilta lapsilta enemmän aikaa. Vauvan kävelyttäminen ei ole tarpeen itsenäisen kävelyn oppimisen kannalta. Kävelyttäminen tai työntökärryn kanssa kävely voivat jopa hidastaa kävelyn oppimista.