Arseeni on Suomessa erityisesti porakaivovesien ongelma, mutta se on hyvin paikallinen.
Arseeni on toksikologian hyvin tuntema myrkyllinen aine jo antiikin ajoista saakka. Parhaiten se tunnetaan arseenitrioksidina eli arsenikkina. Suuret annokset (noin gramman kymmenesosa) aiheuttavat äkillisen myrkytyksen, jossa on ripulia ja muita ruoansulatuskanavan oireita, mutta myös monien sisäelinten oireita, koska aine vaikuttaa kaikkien solujen keskeisiin aineenvaihduntatoimintoihin. Kuolema seuraa yleensä verenkiertoelimistön pettämisestä. Arsenikkia on historian aikana käytetty mm. poliittisiin murhiin, koska se on melko mauton myrkky. Äkillisiä myrkytyksiä tärkeämpiä ovat kuitenkin arseenin pitkäaikaisesta saannista seuraavat haitat.
Juomaveden arseenin aiheuttamasta terveysriskistä on kaikkiaan runsaasti tutkimustietoa, koska kyseessä on maailmanlaajuinen ongelma. Kriittisimpänä haittavaikutuksena pidetään syöpää. Se on yhdistetty myös diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Hyvin suuret pohjaveden pitoisuudet esim. Bangladeshissa ja eräillä Etelä-Amerikan alueilla ovat johtaneet myös verisuonisairauksiin, jopa jalkojen kuolioihin. Muita vaikutuksia ovat olleet ihomuutokset, ääreishermoston vauriot ja maksavauriot. Niitä ei ole tavattu Suomessa.
Arseeni Suomessa
Suomessa tehdyt altistuneiden väestöjen tutkimukset osoittavat, että porakaivoveden arseenialtistus on yhteydessä hieman kohonneeseen virtsarakon syöpäriskiin. Myös veren soluissa nähdään syöpäriskiä ennustavia muutoksia. Yhteys virtsarakon syöpään on havaittavissa, vaikka pitoisuudet olisivat pienempiä kuin nykyinen arseenin enimmäispitoisuusarvo (laatuvaatimus, 0,01 mg/l). Tulokset ovat sopusoinnussa muualla tehtyjen havaintojen kanssa.
Suomessa tarvitaankin ohjeistusta arseenipitoisen kaivoveden käytöstä. Jatkuva raja-arvot ylittävän arseenipitoisen veden käyttö juomavetenä pitäisi saada vähentymään niin paljon kuin mahdollista. Tämä edellyttää porakaivoista valtakunnallista ohjeistusta, jossa suositellaan veden arseenipitoisuuden analysointia ennen kaivon käyttöönottoa nimetyillä alueilla Suomessa.
Arseeniongelma on hyvin paikallinen, ja jo lähietäisyydellä olevissa kaivoissa voi olla huomattava ero veden arseenipitoisuudessa. Pitoisuudet ovat erityisen suuria Tampereen seudulla, mutta laajalti koholla Etelä- ja Lounais-Suomessa. Erityisesti näillä alueilla kannattaa porakaivon arseenipitoisuus selvittää. Arseenia voidaan poistaa vedestä käyttämällä aktivoitua alumiinioksidia, rautahydroksidia tai käänteisosmoosia.
