Pystyäkseen elämään ympäristössään tuhoamatta luontoa ja omaa tulevaisuuttaan ihmisen tulee ymmärtää luonnon keskeiset toimintaperiaatteet. Silloin hänellä on mahdollisuus myös käyttää turvallisesti ja kestävällä tavalla omia oikeuksiaan yhtenä maapallolle kuuluvana eläinlajina.
Olen poiminut teksteihin esimerkkejä Rachel Carsonin kirjasta Äänetön kevät. Eräs kirjan esimerkki koskee yritystä hävittää metsien tuhohyönteisiä 1950-luvulla suurimittaisilla tuholaismyrkkyruiskutuksilla. Ne olivat massiivisia operaatioita, joita nykyihmisen on vaikea ymmärtää. Carson kertoo, kuinka DDT joutui metsäalueiden puroihin ja tappoi niiden pikkuhyönteiset, jolloin niitä käyttävät lohen ja taimenen poikaset kuolivat nälkään. Hyönteisten lisäksi puistoista kuolivat linnut, suuri osa siitä syystä, että ne söivät suuria määriä organoklooriyhdisteillä myrkytettyjä hyönteisiä, toukkia ja matoja. Koska hyönteiset toipuivat lintuja nopeammin tästä tuhosta, hyönteisten lisääntyessä uudestaan ei ollutkaan luonnollista vastavoimaa niiden pitämiseksi kurissa, ja jouduttiin entistä suurempiin myrkytysoperaatioihin.
Tyhjyyden kammo
Kysymys ei ole vain linnuista ja hyönteisistä. Luonnossa on monimutkainen kaikkien kilpailu ja kaikkien sota muita vastaan rajallisista resursseista. Jos jonnekin tulee tyhjiö, syntyy lisääntymisbuumi ja kilpailu käyttämättömien resurssien käyttöönotosta. Jos silloin käy huonosti, eniten haittaa aiheuttava eliö saattaa olla kaikkein voimakkain lisääntyjä, ja ihminen onkin ajanut itsensä ojasta allikkoon.
Antibiootit, bakteerien myrkyt
Ilmiö ei koske vain eläimiä vaan myös mikrobeja. Jos hävitämme antibiooteilla suolistomme mikrobit, seurauksena voi olla ns. superinfektio. Jokin normaalisti hyvin kurissa pysyvä mikrobi kuten pseudomonasbakteeri tai candidahiiva ehtii lisääntyä, ennen kuin suoliston normaali bakteeristo on toipunut antibiootista. Silloin tällainen yleensä vähemmistönä pysyvä mikrobi voi aiheuttaa henkeä uhkaavan suolistoinfektion. Tämän takia tartuntatautien lääkehoidossa on kaksi tärkeää periaatetta. Ensiksikään ei pidä hoitaa varmuuden vuoksi, vaan antibioottien käytölle pitää olla selvä syy, esim. "flunssa" ei ole sellainen. Toiseksi, tulee käyttää mahdollisimman valikoivasti vain taudin aiheuttaneeseen bakteeriin vaikuttavaa antibioottia.
Tyypillinen esimerkki on A-streptokokin aiheuttama nielurisatulehdus. Se hoidetaan grampositiivisiin1 bakteereihin vaikuttavalla penisilliinillä, eikä laajakirjoisella, hyvin moniin bakteereihin vaikuttavalla antibiootilla. Etenkin tetrasykliinien kaltaisilla laajaspektrisillä ja suoliston gramnegatiivisiin bakteereihin vaikuttavilla aineilla on taipumus aiheuttaa joskus alkuperäistä tautiakin pahempia superinfektioita.
Ammattitaito
Edellä oleva ei kuitenkaan tarkoita, ettei vakavaa tautia pitäisi hoitaa antibiootilla. Se ei myöskään tarkoita, ettei hyönteismyrkkyjä pitäisi käyttää. Lääkehoidon johtotähtenä opetetaan sitä, että hoidetaan silloin ja vain silloin, kun hyödystä on selvä ammattitaitoisesti arvioitu näyttö. Lääkärit puhuvat oikeasta indikaatiosta, jollainen antibioottien käytölle on yleensä bakteeritauti, ei virustauti. Siksi ei koskaan pidä ostaa Portugalista antibioottia itsehoitoon, vaikka niitä sieltä helposti saisikin. Samoin torjunta-aineiden käytön tulisi olla vain ammattitaitoisissa käsissä. Tavoitteena tulee olla se, että toimenpiteet ovat niin rajoitettuja ja täsmällisesti suunnattuja kuin mahdollista. Niitä käytetään vain, kun on odotettavissa selvä hyöty, eikä minkäänlaiseen "täystuhoon" pyritä, koska sellaisen haitat ovat aina suuremmat kuin hyödyt.
Kuvaavaa on, että 1950-luvulla Suomessa markkinoilla olleen DDT-valmisteen kauppanimi oli Täystuho. Kun ekologian perusperiaatteita ei ymmärretty, kuviteltiin, että hyönteisten täystuhosta olisi hyötyä, aivan kuten antibioottien tultua kuviteltiin, että bakteerien täystuhosta olisi hyötyä terveydelle. Kumpikin osoittaa, että alkuinnostuksessa mentiin pahasti harhaan, kun ajateltiin vain yhtä asiaa, eikä ekologista kokonaistilannetta. Myöhemmin on osoitettu, että oikein suunnatulla ja järkevästi toteutetulla torjunta-aineiden käytöllä ei ole suuria vaikutuksia ekologiseen tasapainoon.
Suomi on puhdas
Suomessa onkin päästy hyvin eteenpäin koulutuksen avulla. Torjunta-aineita käytetään yhteensä noin puoli kiloa peltohehtaaria kohti vuodessa, ja tästä puolesta kilostakin suurin osa on rikkaruohojen torjuntaan käytettäviä aineita. Monessa Keski-Euroopan maassa torjunta-aineita käytetään toistakymmentä kiloa hehtaaria kohti. Espanjassa käytetään hyönteismyrkkyjä monikertainen määrä Suomeen verrattuna. Euroopan ulkopuolella tavataan vielä ongelmallisempaa käyttöä. Työtä siis riittää käytäntöjen parantamisessa niin torjunta-aineiden kuin lääkkeidenkin järkevässä käytössä.
Pysyvyys pahasta
DDT ja muut klooratut hyönteismyrkyt ovat pysyvyytensä takia ongelmallisia aineita. Myrkyllisimmät niistä kuten dieldriini, aldriini ja endriini onkin hyvästä syystä kielletty. Suhteellisen myrkyttömän DDT:n osalta ei ole kuitenkaan viisasta pyrkiä täydelliseen käyttökieltoon, vaan tiukasti rajoitettuun ja hallittuun käyttöön mm. malarian torjunnassa. Tyypillinen tapa on malariahyttysten pääsyn estäminen asumuksiin käyttämällä DDT:tä hyttysverkoissa, jolloin niiden teho on paljon parempi kuin puhtaasti mekaanisen verkon. Sellaisesta käytöstä ei aiheudu luonnolle mitään haittaa.
Varovaista ja kontrolloitua paikallista täsmäkäyttöä ja perusteellisempaa tutkimusta myös Carson peräänkuulutti kirjassaan, eikä kaiken totaalikieltoa. Hän oli ympäristöasiantuntija, ja monet hänen ympäristöajatuksistaan ovat edelleen päteviä. Terveysasioissa hän sen sijaan oli maallikko, ja hänen teoretisointinsa meni usein pahasti harhaan. Hän ei liioin ymmärtänyt kovin hyvin suuren ja pienen annoksen eroa (ks. Mitä tarkoittaa "määrä tekee myrkyn"?). Tämä aiheuttaa vielä nykyäänkin ongelmia monien uskoessa tosiksi sekä hänen oikeat että hänen väärät ja vanhentuneet ajatuksensa ilman kritiikkiä.
Torjunta-aineiden vaikutusten ymmärtämisessä on edistytty erittäin hyvin, ja tiedetään, kuinka niitä pitäisi tai ei pitäisi käyttää. Tämän hetken suurimpiin ympäristöongelmiin eivät kuulukaan torjunta-aineet vaan mm. maankäyttö, joka pirstoo ja hävittää luonnonympäristöä sillä tavalla, että se on pitkällä tähtäimellä tuhoisaa sekä luonnon lajeille että ihmiselle.
1 Bakteerit jaetaan grampositiivisiin bakteereihin, jotka värjäytyvät ns. Gram-värjäyksessä sinisiksi, ja gramnegatiivisiin bakteereihin, jotka värjäytyvät punaisiksi. Värjäytyvyysero johtuu erilaisesta kuorirakenteesta, ja tämä määrää myös monien antibioottien pääsyn bakteeriin.
