Kalium
Elimistön kalium on suurimmaksi osaksi solujen sisällä, pienempi osa on veriplasmassa. Verestä mitattavan kaliumpitoisuuden normaali vaihteluväli aikuisillä on 3–4,9 millimoolia litrassa (mmol/l). Vaihteluväli eli viitealue voi olla hieman erilainen eri laboratorioissa. Liian alhaista kaliumtasoa kutsutaan hypokalemiaksi, liian korkeaa hyperkalemiaksi.
Terveet munuaiset säätelevät tehokkaasti kaliumin pitoisuutta elimistössä. Kaliumia on runsaasti monissa ruoka-aineissa ja jos kaliumia saadaan ravinnon myötä tavallista runsaammin, ylimääräinen kalium erittyy virtsaan. Jos taas kaliumin saanti on pientä, munuaiset pidättävät kaliumia elimistössä. Liian alhainen tai liian korkea veren kaliumpitoisuus ei koskaan synny pelkästään ravinnosta tulevan kaliumin vuoksi, vaan siihen on erillinen syy, joka täytyy aina selvittää.
Kohonnut veren kaliumpitoisuus (hyperkalemia) johtuu useimmiten äkillisestä munuaissairaudesta. Myös tietyt lääkkeet voivat suurentaa kaliumarvoa. Näitä lääkkeitä käyttävien kaliumarvoja seurataan.
Myös liian alhainen veren kaliumpitoisuus (hypokalemia) voi johtua lääkkeistä. Yleisin matalan kaliumtason syy on nesteenpoistolääkkeiden eli diureettien käyttö. Pitkään jatkunut ripuli tai oksentelu voi johtaa kaliumin menetyksen vuoksi hypokalemiaan. Joihinkin lisämunuaisen sairauksiin liittyy kaliumtasapainon häiriöitä.
Lievät suolatasapainon häiriöt ovat yleensä oireettomia. Hyvin matala tai hyvin korkea kaliumtaso voi aiheuttaa muun muassa lihasten ja sydämen toiminnan häiriöitä.
Natrium
Natrium puolestaan on elimistössä pääasiassa solunulkoisissa nesteissä. Verestä mitattavan natriumin pitoisuuden normaali vaihteluväli on 137–145 mmol/l. Normaaliarvojen vaihteluväli voi eri laboratorioissa olla hieman erilainen. Liian alhaista natriumtasoa kutsutaan hyponatremiaksi, liian korkeaa hypernatremiaksi.
Munuaiset osallistuvat myös natriumin pitoisuuden säätelyyn elimistössä. Tavallisesta ruokasuolasta (natriumkloridi) saadaan runsaasti natriumia. Runsas natriumin saanti kohottaa verenpainetta, mutta ei nosta veren mitattavaa natriumia. Myöskään vähäinen käyttö ei vaikuta juuri mitenkään veren natriumpitoisuuteen, koska munuaiset pystyvät tehokkaasti säästämään tai erittämään pois natriumia. Suolan rajoittamisella on muita terveyshyötyjä.
Veren natriumin pitoisuus (väkevyys) liittyy tiiviisti elimistön veden määrään. Hyponatremia syntyy, jos natriumia menetetään enemmän kuin nestettä tai jos nestettä kertyy elimistöön liikaa. Tällöin nesteet laimenevat, mikä näkyy natriumarvon pienenemisenä. Oluen runsas, nopea nauttiminen voi aiheuttaa hyponatremiaa, sillä oluessa on niukasti suoloja. Tietyt lääkkeet (etenkin tiatsidit ja karbamatsepiini) voivataiheuttaa veden kertymistä elimistöön, natrium-arvon pienenemistä ja hyponatremiaa.
Natriumia voidaan menettää liikaa myös pitkittyneen ripulin ja oksennusten vuoksi. Jos nestehukka silloin korvataan pelkällä vedellä, hyponatremia voi entisestään vaikeutua.
Liian korkea veren natriumpitoisuus (hypernatremia) johtuu aina elimistön kuivumisesta eli veden liiallisesta menetyksestä. Tällöin nesteet väkevöityvät ja natriumarvo on normaalia suurempi. Tietyt lisämunuaisen ja aivolisäkkeen harvinaiset sairaudet voivat aiheuttaa nestetasapainon ja natriumpitoisuuden häiriöitä.
Kirjallisuutta
- Hyperkalemia. Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 28.4.2023
- Hypernatremia. Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 28.4.2023
- Hypokalemia. Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 28.4.2023
- Hyponatremia. Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 28.4.2023
