Natrium on veriplasman ja muiden solunulkoisten nesteiden pääasiallinen suola. Veriplasmassa natriumia on noin 3,2 grammaa litrassa. Sama voidaan ilmaista mooleina, n. 140 millimoolia litrassa (mmol/l).

Sopiva elimistön nesteiden natriumpitoisuus on välttämätön aineenvaihdunnalle. Siksi elimistö pyrkii säätelyn avulla pitämään veren natriumarvon normaaleissa rajoissa. Veriplasman natriumpitoisuuteen vaikuttavat elimistön vesimäärä (jota säädellään juomalla) sekä munuaisten säätelemä natriumin ja veden erittyminen virtsaan.

Laboratoriossa mitattu veriplasman natriumpitoisuus ilmoitetaan millimooleissa litraa kohden (mmol/l). Viitearvot (”normaaliarvot”) ovat 137–145 mmol/l . Jos veriplasman natriumpitoisuus on yli 145 mmol/l, se on liian suuri. Tilaa nimitetään hypernatremiaksi.

Hypernatremian syyt

Tavallinen ruokasuola on rakenteeltaan natriumkloridi. Valtaosa ihmisen saamasta natriumista tulee ruokaan lisätystä suolasta. Natriumin (suolan) runsas saanti ruoasta ei kuitenkaan terveelle ihmiselle aiheuta hypernatremiaa. Sen aiheuttama jano lisää veden juontia, ja samalla munuaiset erittävät tehokkaasti ylimääräisen natriumin pois. Liika natriumin saanti on kuitenkin haitallista, sillä se kohottaa verenpainetta.

Veren natriumpitoisuus suurenee, kun ihminen ”kuivuu” eli saa liian vähän vettä tai menettää vettä liikaa munuaisten kautta virtsaan. Terveellä ihmisellä näin ei tapahdu, sillä aivojen janokeskus herää ja uhkaava vedenpuute estyy juomalla. Jos janokeskus ei toimi normaalisti, vettä ei juoda riittävästi, ja seurauksena on nestevajaus ja hypernatremia.

Vanhuksilla janokeskus ei aina toimi normaalisti. Tästä johtuva riittämätön juominen on tavallisin hypernatremian syy. Janokeskus voi häiriintyä myös erilaisten aivosairauksien seurauksena, esimerkiksi kallovammojen jälkeen, aivojen verenkiertohäiriöissä tai aivokasvainten yhteydessä.

Nestevajaus ja hypernatremia voivat joskus syntyä sairauksissa, joissa menetetään runsaasti nesteitä oksentamalla tai ripuloimalla. Harvinainen syy on vesihormonin (vasopressiinin) puute, diabetes insipidus eli vesitystauti. Vesihormonin puutteen vuoksi munuaiset erittävät valtavasti vettä, jopa yli kymmenen litraa vuorokaudessa. Näin suurta veden menetystä ei juomalla pystytä riittävästi korjaamaan, ja seurauksena on hypernatremia.

Hypernatremian oireet

Hypernatremia johtaa janon tunteeseen, jos aivojen janokeskus toimii normaalisti. Nestevajaus tuntuu suun ja nielun kuivumisena. Vaikeassa hypernatremiassa (veren natriumarvo yli 155 mmol/l) esiintyy lihasnykäyksiä, sekavuutta, kouristeluja ja lopulta tajuttomuus.

Hypernatremian hoito

Suurentuneen veren natriumpitoisuuden syy pitää aina selvittää. Lievä hypernatremia voidaan korjata vettä juomalla. Vaikeissa tapauksissa tarvitaan suonensisäistä nestehoitoa. Jos hypernatremian syynä on vesihormonin puute, sitä voidaan tehokkaasti hoitaa desmopressiini-nimisellä lääkkeellä. Lääkehoidosta enemmän: ks. artikkeli Vesitystauti (diabetes insipidus).

Hypernatremian ehkäisy

Vanhuksien hypernatremiaa voidaan tehokkaasti ehkäistä, kun omaiset tai hoitohenkilökunta huolehtii säännöllisestä juomisesta. Tavoitteena on juoda noin kaksi litraa nesteitä päivässä.

Kirjallisuutta

  1. Sane T. Hypernatremia. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 19.6.2018.
  2. Sane T. Hypernatremia. Kirjassa Alahuhta S, Ala-Kokko T, Kiviluoma K, Ruokonen E, Silfvast T (toim.). Peruselintoimintojen häiriöt ja niiden hoito. Kustannus Oy Duodecim 2016.