Astman riskitekijät

Astmalle altistavia riskitekijöitä ovat vanhempien atopia, lapsen allerginen herkistyminen siitepölylle- ja eläinpölyille, allerginen nuha ja atooppinen ekseema. Altistuminen tupakansavulle ja oma tupakointi lisäävät astmariskiä merkittävästi.

Astman ilmeneminen ja oireet lapsilla

Pienillä lapsilla rakenteelliset tekijät keuhkoputkissa (pienet ilmatiet) ja puolustusvasteen kypsymättömyys vaikuttavat oireisiin. Virusinfektioilla on keskeinen merkitys pienten lasten oireiden taustalla. Kun limaa erittyy pieniin ilmateihin flunssan aikana, ahtautuvat ne herkästi.

Astmassa keuhkoputkien limakalvo on tulehtunut, minkä seurauksena limanmuodostus keuhkoputkissa lisääntyy, limakalvo turpoaa ja keuhkoputkien limakalvon alainen lihaksisto supistuu. Tulehtunut keuhkoputkien limakalvo on herkkä monille ärsykkeille, kuten infektioille, allergeeneille (siitepöly, eläinpölyt), fysikaalisille ärsykkeille (rasitus, kylmä, kuuma tai kostea ilma, pölyisyys) sekä kemikaaleille (tupakansavu, ilmansaasteet).

Pienillä lapsilla astma oireilee yleensä alkuun toistuvana hengitystieinfektioon liittyvänä uloshengitysvaikeutena ja vinkuvana hengityksenä. Lapsi saattaa myös väsyä helposti rasituksessa, olla limainen, yskäinen ja rohista pitkiä aikoja, myös yöllä. Lisäksi voi esiintyä toiminnasta vetäytymistä ja haluttomuutta ilman selkeää muuta syytä. Kouluikäisillä lapsilla astma ilmenee pitkittyneenä yskänä tai rasitukseen tai siitepöly- ja eläinaltistukseen liittyvänä hengitysvaikeutena. Kouluikäinen lapsi voi tottua hengenahdistukseen ja alkaa sen myötä välttää fyysistä rasitusta.

Milloin hoitoon?

Pienen 1–3 vuoden ikäisen lapsen astma ilmenee toistuvana hengitysvaikeutena infektioiden yhteydessä, pitkittyneenä yskänä ja rohinana sekä heikentyneenä rasituksen sietona. Jopa 30 % kaikista 1–3-vuotiaista lapsista sairastaa infektionaikaista hengitysvaikeutta, jota kutsutaan ahtauttavaksi keuhkoputkitulehdukseksi (obstruktiivinen bronkiitti). Tilaa hoidetaan oirelääkityksellä (salbutamoli tilanjatkeella annettuna, ks. jäljempänä), kun lapsella on hengitysvaikeus. Suurimmalla osalla näistä lapsista taipumus loppuu lapsen kasvaessa ja vain pienellä osalla todetaan astma. Jos lapsella on vähintään kolme tällaista jaksoa ja lisäksi riskitekijöitä astman kehittymiseen (vanhemmilla on astma tai lapsella itsellään todettu allergioita), ohjataan lapsi oman terveysaseman alkututkimusten jälkeen arvioon sairaalaan. Jos riskitekijöitä ei ole, jäädään vielä seuraamaan oireiden kehittymistä.

Jos isommalla lapsella esiintyy astmaan liittyviä oireita, kuten hengitysvaikeutta, heikentynyt rasituksen sieto tai pitkittynyttä yli 6–8 viikkoa kestävää yskimistä, on hyvä hakeutua terveysaseman selvityksiin. Tyypillinen astmakohtaus on helposti tunnistettavissa voimakkaana yskänä, hengitysvaikeutena ja uloshengityksen vinkunana. Kaikilla astmaan sairastuneilla oireet eivät ole näin selvät ja osa lapsista oppii välttämään rasitusta ja näin ollen myös oireita. Useimmilla lapsilla flunssat aiheuttavat tavallista enemmän oireita, kuten yskää, limarohinaa ja hengitysvaikeutta sekä yskän pitkittymistä.

Jo todetun astman säännölliset kontrollit ovat tarpeellisia. Hoidettu astma sallii normaalin elämän. Jos oireet palaavat lääkityksestä huolimatta, on hyvä hakeutua uudelleen lääkärin arvioon. Hoidon tulisi pitää oireet kurissa siten, ettei fyysinen rasituskaan aiheuta niitä.

Astman toteaminen lapsilla

Jos yli 3-vuotiaalla lapsella epäillään astmaa, pyritään tekemään keuhkojen toimintakoe. Alle kouluikäisillä tehdään oskillometria ja isommilla lapsilla spirometria. Isommilla koululaisilla käytetään myös uloshengityksen PEF-kotimittauksia. Kaikilla lapsilla, joilla on todettu astma, on yleensä tehty hoitokokeilu keuhkoputkia avaavalla hengitettävällä lääkkeellä (salbutamoli) ja todettu oireita vähentävä vaikutus. Keuhkojen toimintatutkimusten lisäksi selvitetään yleensä myös lapsen allergiataipumus. Osalla lapsista paljastuu tutkimuksissa selkeitä ärsyttäviä tekijöitä. Monilla on jo entuudestaan tiedossa allergiataipumus aiemmin todetun atooppisen ihottuman tai heinänuhan perusteella. Allergiataustaa ei kuitenkaan kaikilla ole ja pienillä lapsilla infektiot ovat tärkein astmakohtauksia laukaiseva tekijä.

Astman hoito lapsilla

Astmaa sairastavan alle kouluikäisen lapsen lääkityksestä päättää ja hoidon tehoa seuraa yleensä lastenlääkäri. Perhettä opastetaan yksityiskohtaisesti hoitoon liittyvissä asioissa. Periaate on se, että lääkkeet valitaan oireiden voimakkuuden mukaisesti. Nykyiset astmalääkkeet ovat turvallisia ja takaavat varsin oireettoman elämän.

Astmalääke tulisi ottaa säännöllisesti ja oikealla tavalla. Pienille lapsille on suunniteltu ns. tilanjatke, jonka avulla hengitettävien lääkkeiden annostelu onnistuu pienen harjoittelun jälkeen.

Satunnaisesti oireilevalla astmalapsella hoidoksi voi riittää pelkkä tarvittaessa annosteltava keuhkoputkia laajentava lääke (esim. salbutamoli, terbutaliini). Yleensä tarvitaan kuitenkin tulehdusta hillitsevänä lääkkeenä kortikosteroidi-inhalaatiota. Vaikeammin oireilevilla voidaan käyttää hengitettävää yhdistelmävalmistetta, joka sisältää pitkävaikutteista avaavaa beeta-agonistia ja kortikosteroidia. Osalle lievää astmaa sairastavista leukotrieenisalpaaja voi olla sopiva lääke.

Astmakohtauksen ilmaantuessa lääkitystä lisätään niin, että lyhytvaikutteista avaavaa lääkettä annostellaan 4–6 kertaa vuorokaudessa. Lasten tulee käydä säännöllisesti astmakontrolleissa, joissa lääkityksen tarve arvioidaan yksilöllisesti.

Osalla astmaoireita ilmenee pelkästään siitepölykaudella ja eläinkontakteissa ja heillä lääkitys on jaksottaista, toiset tarvitsevat jatkuvaa lääkitystä.

Astmaa sairastavilla on tärkeää hoitaa myös samanaikaista allergista nuhaa, joka usein pahentaa oireita. Vanhempien olisi tärkeää lopettaa mahdollinen tupakointi, jotta lapsi ei altistuisi tupakansavulle.

Astma ei estä urheilemista, vaan urheilu on päinvastoin suositeltavaa.