Imeväisten, yleensä alle 6 kuukautisten lasten, hinkuyskä todetaan maassamme vaihdellen yleensä 10−20:llä lapsella vuosittain. Isommilla lapsilla ja aikuisilla hinkuyskää todetaan satoja tapauksia, eikä kaikkien tautia välttämättä diagnostisoida epämääräisten oireiden vuoksi lainkaan.

Hinkuyskän oireet ja ilmeneminen

Hinkuyskä (pertussis) on bakteerin aiheuttama keuhkon ja keuhkoputkien tulehdus, jolla on pelottava maine sen aiheuttaman hengitysvaikeuden vuoksi. Jos rokottamaton imeväinen saa tartunnan, seurauksena on jopa henkeä uhkaava hinkuyskä, joka alkuvaiheessaan muistuttaa tavallista flunssaa. Päivien kuluessa yskiminen kuitenkin muuttuu puuskittaiseksi niin, että lapsen on yskänkohtauksen aikana vaikea saada henkeä. Hänen ihonvärinsä muuttuu kohtauksen aikana sinertäväksi ja hengitys voi vinkua. Yskänkohtaukset voivat vaihdella muutamasta useisiin kymmeniin päivässä. Hinkuyskään voi liittyä myös imeväisen hengityskatkoksia (apneoita), joiden seurauksena lapsen iho saattaa muuttua sinertäväksi. Tyypillisesti lapsi voi kohtausten välisen ajan hyvin ja on kuumeeton.

Hinkuyskärokotteen teho ei ole täydellinen, ja rokotettukin lapsi tai aikuinen voi sairastua hinkuyskään, jolloin puhutaan ns. epätyypillisestä taudin muodosta. Tällöin kyse ei ole imeväisestä vaan usein kyse on kouluikäisestä lapsesta, jolla ilmenee kuivaa tai limaista pitkittynyttä viikkoja jatkuvaa yskimistä etenkin yöaikaan. Se on usein puuskittaista ja voimakasta mutta ei aiheuta hengitysvaikeutta tai vinkumista. Yskä voi jatkua pitkään ja joskus herättää epäilyn myös astman puhkeamisesta.

Milloin hoitoon

Jos pienellä alle 6 kuukauden ikäisellä imeväisellä esiintyy voimakkaita yskänpuuskia tai toistuvia hengityspysähdyksiä, on aina syytä ottaa heti yhteys hoitoyksikköön.

Koska lapsi on vastaanotolla usein kohtausten välillä hyväkuntoinen, vanhempien on syytä kuvailla yskänkohtauksia tarkasti. Toisinaan yskänpuuskat voivat alkuvaiheessa olla niin lieviä, että hinkuyskän mahdollisuus jää huomaamatta. Mikäli oireet jatkuvat ja pahenevat, on lääkärin puoleen syytä kääntyä uudestaan.

Hinkuyskän aiheuttajabakteeri voidaan nykyisin todeta luotettavasti lapsen nenänielun eritteestä. Geeninmonistustestillä (PCR) voidaan myös osoittaa nenänielunäytteestä hinkuyskäbakteerin genomia. Hinkua poteva imeväinen tai lapsi, jolla epäillään hinkuyskää, otetaan aina sairaalahoitoon seurantaan hengityksen turvaamiseksi yskänkohtausten takia. Sairaalahoito kestää yleensä pari viikkoa.

Rokotettujen isompien lasten osalta lääkäriin on syytä hakeutua, jos puuskittainen yskä jatkuu useita viikkoja. Yskän syy voidaan paljastaa hengitystie-eritteestä geeninmonistustutkimuksella ja verikokein.

Hinkuyskän hoito

Hoidoksi määrätään makrolidiantibiootti, joka hävittää hengitysteistä pertussis-bakteerin, mutta ei helpota oireita kovin hyvin. Potilaan paranemista joudutaan usein odottamaan sairaalassa jopa viikkojen ajan. Antibiootin teho on sitä parempi, mitä varhaisemmin se aloitetaan ja siksi se aloitetaan usein heti näytteenoton jälkeen varmuuden vuoksi. Antibioottihoito vähentää myös lisätartuntoja. Erityisesti jos perheessä on alle 6 kuukauden ikäisiä tai perheen äiti on raskauden loppuvaiheessa, määrätään altistustilanteissa antibioottihoito koko perheelle.

Yli kuukauden oireilleita ei kannata hoitaa antibiootilla.

Hinkuyskän ehkäisy

Suomalaiset lapset rokotetaan hinkuyskää vastaan. Ensimmäiset kolme annosta annetaan 3, 5 ja 12 kuukauden iässä osana DTaP-yhdistelmärokotetta. Tehosteannokset annetaan 4 vuoden ja 14–15 vuoden iässä. Myös aikuisille annetaan tehosteannokset armeijassa tai 25 vuoden iässä.

Nykyisin myös alle vuoden ikäisiä imeväisiä jatkuvasti hoitavilla työtekijöillä tulee olla hinkuyskäsuoja. Se kestää 3–4 vuotta rokotuksesta ja näin rokotus tulee uusia viiden vuoden välein.

Uusi rokote (aP) on ns. soluton hinkuyskärokote, ja se on turvallinen. Useiden rokoteannosten tarve kertoo siitä, että rokotteen teho ei ole täydellinen ja usein hiipuu vuosien kuluessa.