Yleistä

Kohdunrunkosyöpä tarkoittaa kohtusyöpää, joka kehittyy kohtuonteloa peittävästä limakalvosta. Kohdunrunkosyöpä on naisten neljänneksi yleisin syöpä ja gynekologisista syövistä yleisin. Uusia tapauksia todetaan vuosittain lähes 900. Lisäksi tunnetaan harvinainen kohtusyövän muoto, kohtulihaksen tai kohdun limakalvon sarkooma (ks. Pehmytkudossarkooma): näitä todetaan vuosittain 15–20 tapausta.

Yleensä kohtusyöpä todetaan vasta vaihdevuosien jälkeen. Kohdunrunkosyöpään sairastuvuus lisääntyy selvästi 65 ikävuoden jälkeen ja pysyy suhteellisen samana 85 ikävuoteen saakka.

Kohdunrunkosyövän riskitekijät

Merkittävin kohdun limakalvon syövälle altistavista tekijöistä on estrogeenihormoni, jota vaihdevuosien jälkeen syntyy rasvakudoksessa. Estrogeenin muodostumiseen vaikuttavat sekä rasvakudoksen määrä että jotkin aineenvaihdunnan häiriöt, kuten diabetes ja maksan toiminnan häiriöt. Pitkittynyt estrogeenivaikutus kohdun limakalvolla aiheuttaa ensin kohdun limakalvon liikakasvua, niin sanottua hyperplasiaa. Hyperplasia voi myöhemmin muuttua kohdun limakalvon syöväksi.

Tärkeitä kohdun limakalvon syövän riskitekijöitä ovat ikä, ylipaino, synnyttämättömyys sekä myöhäinen menopaussi-ikä. Noin 2–5 %:iin kohdun limakalvon syövistä liittyy perinnöllisyys. Taustalla on sama geenivirhe, joka aiheuttaa alttiuden ei-polypoottiseen paksusuolisyöpään (Lynchin syndrooma). Vaihdevuosien hormonihoito estrogeenilla ilman riittävää keltarauhashormonilisäystä nostaa kohdun limakalvon syövän riskiä. Toisaalta nuorena käytetty hormonaalinen raskauden ehkäisy vähentää riskiä: viisi vuotta jatkuneen yhdistelmäehkäisypillerien käytön on todettu vähentävän kohdunrunkosyövän riskiä noin 30 %, ja suojavaikutus kestää vuosikymmeniä. Myös hormonikierukan käyttö (yli 5 vuotta) vähentää sekä kohdun limakalvon hyperplasian että syövän riskiä merkittävästi.

Kohdunrunkosyövän oireet

Poikkeava verinen vuoto on kohdun limakalvon syövän varhaisoire yli 90 %:ssa tapauksista. Jos vaihdevuosien jälkeen ilmaantuu yllättäen veristä vuotoa, on aina syytä hakeutua tutkimuksiin, koska jopa 10 %:ssa tapauksista taustalta löytyy kohtusyöpä. Jos käytössä on vaihdevuosien hormonihoito, ei syöpää löydy yhtä usein, mutta tutkimusten tarpeellisuus on aina arvioitava.

Yli 70-vuotiailla naisilla poikkeavan verisen vuodon takaa löytyy syöpä jopa puolessa tapauksista. Iäkkäällä kohdun märkäinen tulehdus (pyometra) saattaa olla syövän ensioire.

Kohdun limakalvon syöpää ja sen esiasteita voi esiintyä nuoremmillakin. Silloin oireina ovat vähitellen pitkittyvät kuukautisvuodot ja/tai välivuodot. Kuukautiset ovat usein myös epäsäännölliset, ja taustalla on munarakkulan kypsymishäiriö ja keltarauhashormonin puuttuminen.

Toteaminen ja tutkimukset

Gynekologisen tutkimuksen lisäksi otetaan papa, tehdään aina kohdun ultraäänitutkimus sekä otetaan kohtuontelosta kudosnäytteet histologista tutkimusta varten. Emättimen kautta tehtävässä ultraäänitutkimuksessa mitataan kohdun limakalvon eli endometriumin paksuus. Jos kudosnäyte tai ultraäänitutkimus ei selvitä vuodon syytä, voidaan tarvittaessa tehdä kohtuontelon tähystystutkimus (hysteroskopia).

Jos kohdun limakalvon koepalasta on löytynyt syöpä, selvitetään taudin laajuutta. Syövän paikallisen levinneisyyden arviointiin käytetään emättimen kautta tehtävää kohdun ultraäänitutkimusta ja tarvittaessa magneettitutkimusta. Muun levinneisyyden selvittämisessä vatsan ultraäänitutkimus ja keuhkojen röntgentutkimus ovat usein riittäviä. Joskus tarvitaan lisäksi vartalon tietokonekerroskuvausta.

Kohdunrunkosyövän hoito

Leikkaus on kohtusyövän hoidon kulmakivi. Kohtu ja munasarjat poistetaan aina. Tavallisesti leikkauksessa poistetaan kohdun viereisiä imusolmukkeita (ns. vartijaimusolmuketutkimus) syövän levinneisyyden arvioimiseksi. Leikkaus tehdään pääosin tähystysleikkauksena, usein robottiavusteisesti. Leikkausnäytteiden mikroskooppitutkimuksen perusteella arvioidaan, tarvitaanko lisäksi liitännäishoitoja. Tavallisin liitännäishoito on emättimen paikallinen sädehoito (brakyhoito). Niissä tilanteissa, joissa kasvain on lähettänyt etäpesäkkeitä, voidaan tarvita solunsalpaajahoitoa lantion ulkoiseen sädehoitoon liitettynä. Mikäli leikkaus tai muut hoidot eivät potilaalle sovellu, voidaan usein antaa hormonaalista hoitoa. Niin sanotut immuno-onkologiset hoidot ovat uusin hoitomuoto levinneen tai uusiutuneen kohdunrunkosyövän hoidossa.

Kohdunrunkosyövän ennuste on hyvä: viiden vuoden kuluttua noin 84 % potilaista on elossa. Jos syöpä on rajoittunut kohtuun (75 % tapauksista), ovat hoitotulokset hyviä: 80–90 % paranee kokonaan. Kohdunrunkosyöpä uusiutuu alle 20 %:lla potilaista. Tavallisinta on paikallinen uusiutuminen lantion alueella, erityisesti emättimessä. Muita etäpesäkkeiden tyypillisiä paikkoja ovat keuhkot, lantion imusolmukkeet ja vatsaontelo. Kohdunrunkosyövän uusiutumisista 75 % todetaan kolmen vuoden kuluessa leikkauksesta.

Ehkäisy

Lihavuus altistaa kohdun limakalvon syövälle. Muita riskitekijöitä ovat ikä, diabetes, sukurasitus, monirakkulaiset munasarjat ja myöhäinen menopaussi-ikä. Liikunta ja painonhallinta on siis suositeltavaa.

Yhdistelmäehkäisypillerit vähentävät myöhempää kohdun limakalvon hyperplasiaa ja kohdunrungon syöpäriskiä, jos niiden käyttö on jatkunut viisi vuotta. Jos käytössä on pitkäaikainen vaihdevuosien hormonihoito, on estrogeenin lisäksi käytettävä keltarauhashormonia. Hormonikierukan käyttö vähentää kohdun limakalvon hyperplasian ja syövän riskiä, kun sitä käytetään raskauden ehkäisyyn, runsaiden vuotojen hoitoon tai vaihdevuosien estrogeenihoidon yhteydessä kohdun limakalvon suojaksi.

Jos tutkimuksissa on jo todettu kohdun limakalvon hyperplasia, johon liittyy solumuutoksia, on syytä harkita kohdunpoistoa.

Kirjallisuutta

  1. Färkkilä A, Haltia U-M, Pasanen A, Lassus H. Kohdunrunkosyövän tarkentuva diagnostiikka ja hoito - immuno-onkologiset hoidot tuovat uutta toivoa. Duodecim 2024;140(19):1633–9.
  2. Aro K. Gynekologiset syövät. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 30.8.2022.
  3. Grenman S, Auranen A. Kohdun limakalvon ja kohtulihaksen kasvaimet. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K, toim. Naistentaudit ja synnytykset. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 291–297.
  4. Gynekologiset syövät -potilasverkosto.