Raskaushepatoosin esiintyvyys ja oireet

Raskaushepatoosi todetaan noin 1 %:lla raskaana olevista naisista. Maksahäiriö puhkeaa yleensä 30. raskausviikon jälkeen, eikä sen syytä tunneta. Jostakin syystä raskaushormonit aiheuttavat maksan ylikuormittumista. Raskaushepatoosi esiintyy usein suvuittain, joka viittaa perintötekijöiden vaikuttavan sen kehittymiseen. Häiriö on todennäköisempi monisikiöraskauksissa.

Raskaushepatoosin ainoa oire on terveen näköisen ihon kutina, joka ilmaantuu tavallisesti 30. raskausviikon jälkeen (ks. Raskaus ja iho). Oire on voimakkain öisin. Kutina on tyypillisesti voimakkainta kämmenissä, jalkapohjissa ja vatsalla, mutta kutinaa voi ilmetä keholla kauttaaltaan. Raskaushepatoosiin ei liity ihottumaa. Raapimisen seurauksena iho voi rikkoutua tai jopa tulehtua. Yleisoireita ei ole, mutta kutina haittaa nukkumista ja aiheuttaa siten väsymystä. Harvinaisena oireena esiintyy joskus rasvaripulia.

Raskaushepatoosin toteaminen

Raskaudenaikainen ihon kutina on yleinen ongelma, joten kutinasta kärsivien joukosta on tärkeää tunnistaa raskaushepatoosista kärsivät. Diagnoosin varmistamiseksi määritetään neuvolassa äidin verestä maksaentsyymien ja sappihappojen pitoisuus.

Milloin lääkäriin?

Jos odottavan iho alkaa kutista loppuraskauden aikana, on syytä ottaa yhteyttä neuvolaan. Lääkehoidoista ei ole juurikaan apua kutinan hoidossa, mutta antihistamiineja kannattaa kokeilla. Myös viilentävää mentolivoidetta on suositeltu lieventämään ihon kutinaa. Vähärasvaista ruokavaliota suositellaan raskaushepatoosin yhteydessä.

Jos maksa-arvot ovat koholla, neuvola lähettää odottajan äitiyspoliklinikkaan seurantaan. Laajemmilla laboratoriokokeilla ja ultraäänitutkimuksilla varmistetaan, ettei raskaana olevalla ole muita maksa- ja sappisairauksia, kuten virushepatiittia. Sikiön liikkeitä täytyy hepatoosia epäiltäessä seurata tavallista tarkemmin.

Jos oireet tulevat yhtäkkisinä ja voimakkaina tai pahenevat selvästi, on syytä ottaa yhteyttä päivystykseen tilanteen tarkistamiseksi.

Raskaushepatoosin hoito

Raskaushepatoosin hoidossa on käytetty useita eri lääkevalmisteita, esimerkiksi barbituraatteja, deksametasonia, kolestyramiinia ja ursodeoksikoolihappoa (UDCA), joka on näistä käytetyin ja tehokkain. Ursodeoksikoolihappohoidolla pyritään syrjäyttämään elimistön sappihappoja tai vähentämään sappihappojen imeytymistä suolistosta takaisin maksan verenkiertoon. Lääkkeet voivat vähän lievittää kutinaa, mutta toisaalta ne voivat aiheuttaa pahoinvointia tai rasvaripulia.

Koska raskaushepatoosiin liittyy pieni sikiön kuoleman vaara (riski alle 1 %), äiti voidaan vaikeissa tapauksissa (korkeat maksa-arvot tai vaikeat oireet) ottaa synnytyssairaalaan seurantaan. Silloin seurataan sikiön vointia sykekäyrällä ja ultraäänitutkimuksilla. Tarvittaessa synnytys käynnistetään 1–2 viikkoa ennen laskettua aikaa, varsinkin jos sappihappojen pitoisuus pysyy korkeana.

Synnytyksen jälkeen kutina ja muut oireet häviävät nopeasti. Maksa-arvot tutkitaan ennen kotiutumista sairaalasta. Mikäli arvot eivät silloin ole normaalistuneet, ne kontrolloidaan neuvolassa 6–12 viikon kuluttua synnytyksestä. Mikäli ne ovat edelleen koholla, jatkotutkimukset ovat aiheellisia.

Raskaushepatoosin ehkäisy ja seuranta

Raskaushepatoosia ehkäiseviä toimenpiteitä ei tunneta. Raskaushepatoosi uusiutuu joka toisella äidillä seuraavan raskauden aikana, mutta se ei aiheuta pysyviä maksavaurioita. Raskaushepatoosin sairastaneilla esiintyy myöhemmin jonkin verran enemmän sappikivitautia ja mahdollisesti muita maksasairauksia. Raskaushepatoosin sairastaneet voivat käyttää nykyisiä matalahormonisia raskaudenehkäisyvalmisteita ja vaihdevuosien hormonihoitoa.