Yleistä

Sappikivien oireet

Sappikivipotilaista yli puolet on oireettomia. Sappikivet todetaan usein sattumalta, kun jostakin muusta syystä vatsan aluetta kuvannetaan esimerkiksi ultraäänellä.

Oireita aiheuttavan sappikivitaudin tyypillinen oire on melko äkisti alkanut ylävatsakipu, joka tuntuu oikean kylkikaaren seudulla tai keskellä ylävatsaa. Kipu saattaa säteillä yläselkään lapaluiden väliin tai hartiaan. Potilaan on vaikea löytää sopivaa asentoa. Pahoinvointia ja oksennuksia saattaa esiintyä.

Kipu rauhoittuu yleensä itsestään 2–3 tunnin kuluttua. Ensimmäisen kipukohtauksen jälkeen noin puolet saa uuden kipukohtauksen vuoden kuluessa ja noin neljäsosa sappikivistä johtuvia lisätauteja, mutta kolmasosa pysyy oireettomana seuraavat kymmenen vuotta.

Vanhuksilla sappikivitaudin tai sen lisätautien oireet saattavat olla epämääräisempiä. Oireita voivat olla esimerkiksi sekavuus, ruokahaluttomuus ja pahoinvointi.

Jos sappikiviin liittyvä kipu ei väisty muutaman tunnin kuluessa, on syytä epäillä lisätauteja. Näistä yleisimmät ovat sappirakon tulehdus ja sappitiehyeen tukos. Tällöin kivun lisäksi voi esiintyä kuumetta tai sappitiehyeen tukoksen yhteydessä muutaman päivän kuluessa ilmenevää silmänvalkuaisten ja ihon keltaisuutta.

Milloin lääkäriin?

Kun sappikipu ilmaantuu ensi kertaa eikä sappikivien olemassaolosta ole tietoa, kipu luokitellaan äkillisiin vatsakipuihin eli niin sanottuun ”akuuttiin vatsaan”. Tällöin on syytä hakeutua tutkimuksiin ja hoitoon vuorokaudenajasta riippumatta.

Ultraäänitutkimus on ensisijainen tutkimus sappikivien tai niistä johtuvien lisätautien toteamisessa; sen sijaan on melko tavallista, että sappikivet eivät näy vatsan tietokonekerroskuvauksessa. Tutkimuksissa selvitetään myös, onko kyseessä pelkän kiven aiheuttama kipu vai onko kehittynyt lisätauteja, kuten sappirakon tulehdusta. Lisätauteja epäiltäessä tutkitaan verikokeista ainakin tulehdusarvot sekä maksa- ja sappiarvoja.

Mikäli epäillään tai todetaan sappikivien lisätauteihin viittaavia oireita tai löydöksiä, tarvitaan välittömiä lisätutkimuksia erikoissairaanhoidon päivystyksessä.

Sappikivien hoito

Oireettomia sattumalta todettuja sappikiviä ei tarvitse hoitaa.

Jos lisätauteja ei ole, yhden sappikipuvaiheen jälkeen sappirakkoa ei tarvitse leikata. Jos kipukohtauksia on ollut useita, leikkaukseen pyritään muutaman kuukauden kuluessa. Leikkauksessa poistetaan sappirakko ja sen mukana kivet. Suurin osa leikkauksista tehdään tähystysleikkauksina eli laparoskooppisesti. Suomessa leikataan noin 9 000 sappirakkoa vuodessa.

Jos sappikiviin liittyy lisätauteja, tarvitaan välitöntä hoitoa erikoissairaanhoidossa. Sappirakon tulehdus on yleisin lisätauti, ja siinä ylävatsakipuun liittyy usein kuumeilu. Hoidoksi annetaan antibiootteja suonensisäisesti ja sappirakko poistetaan päivystyksellisesti kahden–kolmen vuorokauden kuluessa. Mikäli sappirakkoa ei poisteta, tulehdus uusiutuu 30 %:lla seuraavien kuukausien aikana.

Noin 10 %:lla sappikivipotilaista saattaa lisätautina ilmetä sappitiehytkivi, jolloin kivi tukkii sappitiehyen ja ilmenee kipua, keltaisuutta ja mahdollisesti kuumetta. Kiven aiheuttama sappitiehyeen tukos voi johtaa myös haimatulehdukseen, mikäli kivi tukkii haiman päätiehyeen laskukohdan pohjukaissuoleen. Näissä tilanteissa diagnoosi voidaan varmistaa sappiteiden magneettikuvauksella ja toimenpide sappitietukoksen laukaisemiseksi tehdään mahdollisimman nopeasti tyypillisesti suun kautta tehtävällä pohjukaissuolen tähystystoimenpiteellä. Sappitiehytkivien uusiutumisen ehkäisemiseksi tulee myös sappirakko poistaa pikaisesti, yleensä saman hoitojakson aikana.

Sappirakon poistoleikkauksen jälkeen vatsavaivoja esiintyy noin 20–30 %:lla, joista suurin osa on lieviä ja ohimeneviä. Vaikeita oireita esiintyy noin 5 %:lla. Sappileikkauksen jälkeiset vatsakivut voivat johtua muun muassa syvien sappiteiden kivistä, sappiteiden kaventumasta tai kouristuksesta. Melko harvinainen leikkauksen jälkeinen oire on ripuli, joka johtuu sappinesteen jatkuvasta virtauksesta pohjukaissuoleen. Leikkausten jälkeisten oireiden taustalla voi olla myös muu kuin sappiteiden tauti, esimerkiksi mahalaukun tai paksusuolen sairaus. Jos sappileikkauksen jälkeen esiintyvä vatsavaiva ei ole ohimenevä tai se haittaa elämää, on hakeuduttava lääkäriin syyn selvittämiseksi.

Sappikivien ehkäisy

Lihavuus lisää selvästi sappikiviä kolesterolin muodostumisen lisääntyessä, joten painonhallinnalla niitä voidaan ehkäistä. Nopea ja voimakas laihduttaminen kuitenkin lisää sappikivien vaaraa kolesterolin erittymisen lisääntyessä, joten ylipainoisen kannattaa laihduttaa maltilla.

Ravinnon koostumuksen, esimerkiksi rasvan tai kuidun määrän, vaikutus sappikivien syntyyn on epäselvä. Siksi ei voida suositella mitään erityistä ruokavaliota, jolla voitaisiin estää sappikivien syntyä. Sen sijaan rasvainen ja käristetty ruoka ja tietyt hedelmät, kasvikset tai vihannekset (esim. omena, paprika, kaali tai sipuli), voivat aiheuttaa jo olemassa olevista sappikivistä johtuvia oireita.

Sappikivet ovat tavallisempia naisilla ja keski-ikäisillä tai sitä vanhemmilla ja vaikuttavat esiintyvän suvuittain. Sukupuoleen, geeneihin ja ikään emme kuitenkaan pysty vaikuttamaan. Tupakointi ja alkoholin käyttö sekä liikkumattomuus lisäävät sappikivien vaaraa, joten näihin elämäntapoihin puuttumalla voi vaikuttaa riskitekijöihin.