Yleistä

Virtsankarkailun tutkiminen

Lääkäriin kannattaa hakeutua silloin, kun oire on jatkuva ja se haittaa päivittäistä elämää tai aiheuttaa sosiaalista tai hygieenistä haittaa. Perusselvityksiin kuuluvat vatsan tunnustelu, gynekologinen tutkimus, lantionpohjan lihasten voiman selvittely sekä virtsanäytteen tutkimus. Tutkimuksessa arvioidaan lantionpohjan lihasten kuntoa ja supistusvoimaa sekä mahdollisen laskeuman esiintymistä.

Satunnainen virtsankarkailu on tavallinen oire, eikä se vaadi toimenpiteitä. Joskus taustalla on lieväoireinen virtsatietulehdus. Se voidaan poissulkea tutkimalla virtsanäyte laboratoriossa.

Jos virtsankarkailu on toistuvaa tai jatkuvaa, pyrkii lääkäri tunnistamaan inkontinenssin tyypin. Tärkeimmät virtsankarkailun tyypit ovat ponnistusinkontinenssi, pakkoinkontinenssi tai edellä olevien yhdistelmä eli sekainkontinenssi. Lisäksi tunnetaan niin sanottu ylivuotoinkontinenssi. Siinä virtsan karkaaminen liittyy virtsarakon akuuttiin tai krooniseen tyhjenemishäiriöön eli virtsaretentioon.

Oireen vaikeusasteesta saadaan paras kuva järjestelmällisellä kartoituksella. Tärkeää on selvittää, karkaako virtsa ilman ponnistusta, vähäisessä ponnistuksessa (esim. seisomaan noustessa) tai vain yhtäkkisessä voimakkaassa ponnistuksessa (esim. aivastaessa tai hyppiessä). On myös huomioitava, kuinka paljon virtsaamiskertoja on päivisin ja öisin, kuinka paljon virtsaa karkaa kerrallaan ja liittyykö karkailuun virtsakirvelyä.

Selvittelyssä on hyödyksi oirehaastattelu standardoiduilla lomakkeilla, jotka voi täyttää jo valmiiksi ja ottaa mukaan lääkärin vastaanotolle. Niiden avulla määritellään inkontinenssin tyyppi (ks. ) ja haitta-aste (ks. ). Perusselvittelyyn kuuluu myös virtsaamispäiväkirjan pito.

Tarvittaessa rakon ja lantionpohjan lihasten toimintaa selvitetään tarkemmin niin sanotuilla urodynaamisilla mittauksilla.

Ponnistusinkontinenssi

Virtsa karkaa fyysisen rasituksen tai ponnistuksen, esimerkiksi yskäisyn tai aivastuksen yhteydessä ilman virtsaamispakkotuntemusta. Kerralla karkaava virtsamäärä on tällöin yleensä pieni.

Lantionpohjan lihakset ja sidekudokset ”pettävät” ja vatsaontelon paineen nousu ylittää virtsaputken senhetkisen paineen, jolloin virtsa pääsee karkaamaan. Taustalla on siis virtsaputkea ympäröivien tukirakenteiden tai virtsaputken sulkijamekanismin heikkous. Vaivalle altistavat muun muassa ylipaino, raskaus ja synnytykset, krooninen yskä, ummetus sekä runsas tupakointi. Myös synnynnäinen sidekudosheikkous voi aiheuttaa ponnistusinkontinenssia.

Pakkoinkontinenssi

Pakkoinkontinenssissa virtsan karkaamista edeltää pakonomainen virtsaamistarve. Virtsaa voi karata runsaasti, rakko voi joskus jopa tyhjentyä kokonaan. Pakkoinkontinenssin taustalla on tahaton rakkolihaksen supistelu. Se on tyypillinen oire sekä nuorilla että toisaalta ikääntyvillä menopaussin ohittaneilla naisilla.

Pakkoinkontinenssi voi liittyä toistuviin virtsatietulehduksiin tai niiden jälkivaivoihin tai aiempiin gynekologisiin tai virtsateiden leikkauksiin. Tahattoman rakkolihaksen supistelun taustalla voi olla neurologinen sairaus (esim. MS-tauti tai Parkinsonin tauti). Estrogeenin puute vaihdevuosien jälkeen pahentaa virtsan karkaamista. Noin 80 %:lla syy on tuntematon.

Virtsankarkailun itsehoito

Hoidon tavoitteena on parantaa virtsaputken ja lantionpohjan lihasten toimintaa lihasharjoitteilla sekä rakon tahdonalaista kontrollia rakkoharjoituksilla. Fysioterapeutti voi ohjeistaa oikeat harjoitukset. Lantionpohjan ohjattu lihasharjoittelu on vaikuttava hoito kaikissa virtsankarkailun muodoissa.

Vaihdevuosien jälkeen kannattaa kokeilla paikallista estrogeenihoitoa. Estrogeenia sisältäviä puikkoja ja voiteita saa apteekista ilman reseptiä.

Ylipainoisilla henkilöillä laihduttaminen vähentää tehokkaasti virtsankarkailua. Nesteiden juomista ei ole tarvetta rajoittaa; noin 1,5–2 litran päivittäinen nestemäärä on sopiva. Kannattaa kokeilla, onko joidenkin limakalvoja ärsyttävien juomien (kahvi, tee, kofeiini, alkoholi ja hiilihappopitoiset juomat) välttämisestä apua. Ruokavalioon kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, jos vaivana on myös ummetus.

Tilannetta voidaan helpottaa apuvälineillä, ja nykyisin on saatavissa hyviä inkontinenssisuojia. Siteet, vaipat ja vuodesuojat estävät virtsan vuotamisen vaatteisiin. Emättimeen asetettavat tamponit tai muut apuvälineet estävät virtsan karkailua lyhytaikaisen fyysisen ponnistelun yhteydessä. Asiantunteva hoitaja vastaa tarvittaessa ohjauksesta.

Virtsankarkailun hoito

Ponnistusinkontinenssia voidaan hoitaa leikkauksilla. Pienemmät niin sanotut mini-invasiiviset nauhaleikkaukset ovat tehokkaita paikallispuudutuksessa tehtäviä toimenpiteitä. Puhtaassa ponnistusinkontinenssissa tämän leikkauksen pitkäaikaiset tulokset ovat hyviä: 10 vuoden kuluttua leikkauksesta 90 % potilaista on kuivia. Paikallispuudutuksessa tehtävät nauhaleikkaukset soveltuvat myös iäkkäille ponnistusinkontinenssin hoitoon.

Pakkoinkontinenssia voidaan helpottaa antikolinergisillä lääkehoidoilla, mutta niiden haittavaikutukset voivat hankaloittaa lääkehoidon säännöllistä käyttöä erityisesti iäkkäillä ihmisillä. Yleisimmät haittavaikutukset ovat suun kuivuminen, näön hämärtyminen, huimaus, ummetus ja virtsaumpi. Uusimman lääkevaihtoehdon (mirabegroni) yhteydessä nämä haittaoireet ovat vähäisiä. Pakkovirtsankarkailun lääkehoidon teho arvioidaan aluksi viimeistään kolmen kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta ja sen jälkeen vuosittain sekä aina, kun oireet uusiutuvat. Tarvittaessa lääkitys tulee vaihtaa.

Jos leikkaus ei tule kyseeseen, voidaan harkita sekä ponnistus- että sekatyyppisessä inkontinenssissa injektiohoitoa, jossa virtsaputken ympärille ruiskutetaan polyakrylamidihydrogeeliä (Bulkamid^®). Injektiohoito on turvallisempi mutta teholtaan heikompi kuin nauhaleikkaus. Vaikeissa, muille hoidoille reagoimattomissa tapauksissa lupaavia tuloksia on saatu virtsarakon seinämään ruiskutetulla botuliinitoksiinilla.

Virtsankarkailun ehkäisy

Fyysinen aktiivisuus parantaa virtsarakon hallintaa, joten liikuntaa suositellaan kaikille. Painonhallinta, tupakoimattomuus, ummetuksen hoito ja yleinen fyysinen aktiivisuus ehkäisevät virtsankarkailua. Nesteiden määrää kannattaa rajoittaa; yleensä 1,5–2 litraa vuorokaudessa on riittävä nestemäärä. Kannattaa myös välttää mahdollisesti ärsyttäviä juomia, kuten kahvia, teetä, kofeiinia, alkoholia ja hiilihappopitoisia juomia.

Lantionpohjan lihasten kuntoa kannattaa ylläpitää lihasharjoituksilla jo nuoresta pitäen. Erityisesti synnytyksen jälkeen harjoittelua tulisi tehostaa. Suositeltavia liikuntalajeja ovat esimerkiksi kävely, pilates, jooga ja pyöräily sekä vatsatanssi tai muu tanssi, jossa lantionpohjan lihaksia voi supistaa. Virtsankarkailusta kärsivän kannattaa välttää lantionpohjaa kuormittavia raskaita liikuntalajeja, kuten aerobicia, juoksua, kori- ja lentopalloa sekä squashia.