Yleistä

Laskeumat ovat synnytyskanavaan ja siitä ulos pullistuvia muutoksia, niin sanottuja gynekologisia tyriä. Laskeuma syntyy, kun lantionpohjan sidekudos- ja lihasrakenne heikkenee ja tämä synnytinelimiä ja muita lantion pohjan elimiä kannattava tuki pettää. Laskeumia kehittyy ajan mittaan joka viidennelle naiselle ikääntymisen myötä; nuorilla ja synnyttämättömillä ne ovat harvinaisia. Oireita aiheuttavasta laskeumasta kärsii 5–10 % naisista, ja vaivojen ilmaantumisen huippu on 20–30 vuotta ensimmäisen synnytyksen jälkeen.

Kohdunlaskeumaan voi liittyä emättimen etuseinän pullistuma (kystoseele) tai emättimen takaseinän pullistuma (rektoseele). Nämä voivat esiintyä myös ilman varsinaista kohdunlaskeumaa. Jos kohtu pullistuu kokonaan emättimestä ulos, puhutaan kohtuprolapsista. Kohdunpoiston jälkeen emättimen pohja voi laskeutua tai jopa pullistua ulos (vaginaprolapsi).

Laskeumatyypit on esitetty kuvassa .

Kuva

Gynekologiset laskeumatyypit. Lähde: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, sivu 198, kuva 16.1.

Kohdunlaskeuman oireet

Kohdunlaskeuma on lievänä oireeton. Ensimmäisiä oireita on alavatsalla tai lantionpohjassa esiintyvä pullistuman tai painon tunne. Vaiva pahenee iltaa kohti ja helpottaa makuulle mentyä.

Muut oireet liittyvät useimmiten virtsaamiseen; suurimmalla osalla esiintyy tihentynyttä virtsaamistarvetta. Emättimen etuseinän veltostuessa ja virtsarakon laskeutuessa voi esiintyä virtsarakon tyhjenemishäiriöitä tai toisaalta virtsankarkailua. Lähes kolmasosalla voi esiintyä ulostamiseen liittyviä ongelmia. Yhdyntävaikeudet ovat harvinaisia.

Joskus ensimmäinen vaiva on emättimen suuaukosta ilmestyvä pullistuma, jonka pinta voi hankautua rikki aiheuttaen niukkaa, jopa verensekaista valkovuotoa.

Laskeuman toteaminen

Laskeumadiagnoosi tehdään gynekologisessa tutkimuksessa puoli-istuvassa asennossa, jossa arvioidaan laskeuman tyyppi ja vaikeusaste sekä emättimen limakalvojen kunto. Tutkimuksessa virtsarakon ja peräsuolen tulisi olla tyhjiä. Laskeuman aste arvioidaan sekä levossa että naisen ponnistaessa gynekologisessa tutkimusasennossa.

Laskeuman hoito

Laskeuman ensisijaisena hoitona on lantionpohjan lihasten kuntoutus ja limakalvojen hoito. Lantionpohjan lihasten harjoittelulla (ks. Virtsankarkailu - harjoitteluohje) voidaan hoitaa lievään laskeumaan liittyvää oireilua, erityisesti nuorilla naisilla. Lantionpohjan lihasharjoittelun teho kestää kuitenkin vain niin kauan kuin harjoituksia jatketaan. Lantionpohjan lihasvoiman parantamiseksi tarvitaan viisi kertaa viikossa tapahtuvaa harjoittelua ja ylläpitämiseksi kolme kertaa viikossa tapahtuvaa harjoittelua. Fysioterapeutin ohjaus tehostaa hoidon toteuttamista. Jos laskeuma on jo kehittynyt, ei lantionpohjan lihasharjoittelusta ole osoitettu olevan hyötyä hoidossa.

Painonhallinta on tärkeää, koska ylipainoisilla naisilla vatsaontelon sisäinen painerasitus lisää laskeuman riskiä. Ummetus on syytä hoitaa ulostuslääkkeillä (laksatiiveilla). Laskeuma pahenee usein vaihdevuosien yhteydessä estrogeenipuutoksen vuoksi. Paikallinen emättimen estrogeenihoito lievittää laskeumaan liittyviä limakalvo-oireita (ks. Emättimen limakalvojen kuivuminen).

Emättimeen asetettavat apuvälineet (esim. laskeumarenkaat tai -kuutiot) helpottavat oireita osalla potilaista ja kirurgiselta hoidolta voidaan välttyä tai leikkausta voidaan siirtää. Paikallinen estrogeenihoito on erityisen tärkeää laskeumarengasta käyttävillä vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla.

Leikkaushoitoa suunnitellaan, jos todetaan selvä laskeuma ja oireet ovat hankalia ja haittaavat päivittäistä arkielämää. Leikkaus tai leikkaukset tehdään emättimen kautta tai vatsaontelon tähystyksessä. Leikkaushoitoon lähdetään yleensä vasta, kun lapsiluku on täynnä. Jos todetaan vain kystoseele tai rektoseele, voidaan tehdä polikliinisesti pienempi leikkaus eli poistaa emättimen seinämän pullistuma. Laskeuman korjauksen yhteydessä tehdään usein kohdunpoisto emättimen kautta; se ei kuitenkaan laskeuman korjaamisen kannalta ole välttämätön.

Lupaavia tuloksia on saatu tukea antavien keinomateriaalien (verkkojen) käytöstä, mutta niiden käyttöön on syytä suhtautua varauksella. Näistä on Suomessa pääosin luovuttu, koska verkot voivat tulla näkyviin emättimeen, rakkoon tai peräsuoleen pitkänkin ajan kuluttua leikkauksesta. Niitä harkitaankin usein vasta mahdollisten uusintaleikkausten yhteydessä, kun oma tukikudos voi olla niin huono, että verkko on ainoa vaihtoehto.

Laskeuman ehkäisy

Täysiaikainen raskaus lisää synnytystavasta riippumatta laskeuman kehittymisen riskiä. Keisarileikkaukseen liittyy alatiesynnytystä pienempi laskeumariski, mutta leikkaus ei poista tätä riskiä. Toisaalta riskiä lisää erityisesti vaikea synnytys (pihti-, imukuppi- ja syöksysynnytys).

Laskeuman kehittymistä pyritään ehkäisemään jo synnytyksen jälkeen aktiivisella lantionpohjan lihasjumpalla. Tärkeä ennaltaehkäisykeino on myös välttää ylipainoa, koska se lisää vatsansisäistä painetta ja voi näin pahentaa laskeumaa. Ylipainon lisäksi vatsaontelon painetta nostavat tekijät, kuten krooniset keuhkosairaudet ja fyysisesti hyvin raskas työ, altistavat laskeumalle.

Kirjallisuutta

  1. Nieminen K. Gynekologiset laskeumat. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 4.4.2022.
  2. Aaltonen R, Nieminen K. Laskeumat. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K, toim. Naistentaudit ja synnytykset. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 197–203.
  3. Rahkola-Soisalo P, Raatikainen K, Mikkola T. Gynekologiset laskeumat. Duodecim 2019;135(7):639–46.
  4. Terveyskylä.fi / Naistalo.fi