Naisten lantionpohjan ongelmat vaivaavat ehkä jopa kolmasosaa aikuisikäisistä naisista. Lantionpohjan toimintahäiriöt ilmenevät virtsaamiseen ja ulostamiseen liittyvinä vaikeuksina, seksuaalitoimintojen häiriöinä, gynekologisten elinten ja peräsuolen laskeumina sekä lantion alueen kiputiloina.

Lantionpohjan vaivat yleistyvät iän myötä, kun lantionpohjan sidekudos- ja lihasrakenne heikentyvät ja vatsaontelon pohjan elimiä kannattava tuki pettää. Lantionpohjan lihasten tehtävänä on tarjota tuki lantionpohjan elimille, säädellä kehon asentoa yhdessä muiden vartalon lihasten kanssa ja huolehtia virtsan- ja ulosteenpidätyskyvystä. Lantionpohjan sidekudosrakenne ja lihakset ovat yhteydessä myös lantion alueen ja selän kiputiloihin, seksuaalitoimintoihin sekä laskeumiin.

Lantionpohjan vaivoille ja kudosten heikkenemiselle altistavat ikääntyminen, synnytykset, estrogeenin puute vaihdevuosien jälkeen ja lisääntynyt vatsaontelon paine esimerkiksi ylipainon, ummetuksen tai kroonisen yskän vuoksi.

Virtsan karkaaminen on yleisin vaiva. Suomessa virtsankarkailusta kärsii noin viidennes 40–60-vuotiaista naisista ja kolmasosa yli 80-vuotiaista. Ulosteen pidätyskyvyttömyys on tätä harvinaisempi vaiva, mutta tavallisempi kuin tiedetään. Kohdun tai muun lantionpohjan elimen laskeuma liittyy lantionpohjan kudosrakenteen heikkenemiseen. Synnyttäneistä naisista jopa kahdella kolmesta voidaan todeta rutiinitutkimuksessa laskeuma, mutta vain 10–20 % niistä aiheuttaa oireita.

Lantionpohjan kipu on oireyhtymä, jossa kipua tuntuu syvällä peräsuolessa tai lantionpohjan alueella. Siihen liittyy kohtauksittaista tai pidempään jatkuvaa kouristavaa kipua lantionpohjan alueella.

Lantionpohjan toimintahäiriöt huonontavat elämänlaatua. Ongelmiin liittyy häveliäisyyttä, mutta niiden vuoksi kannattaa hakeutua tutkimuksiin, koska hyvää hoitoa on tarjolla.

Lantionpohjan toimintahäiriöiden laadun selvittelyssä kartoitetaan pullistumaan, virtsarakon ja suolen pidätyskykyyn ja tyhjentämiseen sekä lantion alueen kipuun ja seksuaalisuuteen liittyvät oireet. Valtaosa (n. 85 %) lantionpohjan uusiutuvista kivuista on toiminnallisia. Lantionpohjan vaivojen vaikeusastetta selvitetään oirekyselylomakkeilla ja virtsateiden sekä paksu- ja peräsuolen toiminnallisilla tutkimuksilla. Uudet kuvantamismenetelmät, kuten peräaukon ja -suolen kolmiulotteinen iultraäänitutkimus ja magneettikuvaus, antavat tietoa lantionpohjan laskeumista, toimintahäiriöistä ja oireiden syistä.

Terveelliset elämäntavat, tupakoimattomuus, painonhallinta ja fyysinen aktiivisuus edistävät myös lantionpohjan terveyttä. Jo raskauden aikana kannattaa opetella lantionpohjan lihasten tunnistamis-, supistus- ja rentoutusharjoitteita. Synnytyksen jälkeen lantionpohjan harjoittelulla pyritään nopeuttamaan toipumista tai ehkäisemään myöhempiä lantionpohjan toimintahäiriöitä.

Lievempien oireiden yhteydessä voidaan käyttää ns. konservatiivisia hoitokeinoja, kuten lihasharjoittelua (ks. Virtsankarkailu - harjoitteluohje). Lihasharjoittelun voi toteuttaa oma-aloitteisesti näiden ohjeiden perusteella. Jos harjoittelu kuitenkin aiheuttaa kipua lantionpohjassa tai kahden kuukauden harjoittelusta ei ole apua oireisiin, kannattaa ottaa yhteys lääkäriin.

Lantionpohjan lihasten tunnistamisen ja supistamisharjoitukset voi ohjata asiaan perehtynyt lääkäri, hoitaja tai fysioterapeutti. Ohjattu harjoittelu johtaa parhaaseen tulokseen. Jos lihasten tunnistaminen ja harjoittaminen eivät onnistu, fysioterapeutti voi käyttää biopalauteavusteista ohjausta. Lantionpohjan lihasten ylijännitystilaa voidaan hoitaa biopalautehoitoon yhdistetyllä sähköärsytyksellä.

Lantionpohjan toimintahäiriöiden hoito kehittyy jatkuvasti. Hankalassa tilanteessa tarvitaan leikkaushoitoa.