Normaali valkovuoto

Emättimessä on aina jonkin verran valkovuotoa. Emättimen limakalvot erittävät nestettä, kohdunkaula erittää limaa, ja limakalvojen pinnasta irtoaa kuolleita soluja. Valkovuodon määrä vaihtelee kuukautiskierron eri vaiheissa estrogeenivaikutuksen mukaan. Kuukautiskierron puolivälissä se on erityisen runsasta, ja samalla lima muuttuu kirkkaammaksi ja venyväksi. Emättimessä on aina jonkin verran bakteereita; runsas maitohappobakteerikanta pitää valkovuotoeritteen happamana, ja se on hyödyllistä limakalvojen toiminnalle. Emättimen normaali pH on 3,8–4,0.

Oireet poikkeavassa valkovuodossa

Emätintulehduksen oireita ovat lisääntynyt valkovuoto ilman alavatsakipuja; joskus voi olla lievää virtsaputken suulla tuntuvaa kirvelyä.

Kutina ja kirvely viittaavat hiivasienen aiheuttamaan emätintulehdukseen.

Märkäinen, kellertävä tai harmahtava vuoto, jossa on hajua, viittaa bakteeritulehdukseen.

Kupliva, vihertävä valkovuoto viittaa trikomonastulehdukseen; se on nykyisin varsin harvinainen.

Jos valkovuoto on verensekaista tai siihen liittyy kuumetta tai alavatsakipua, tulehdus on yleensä levinnyt kohtuun tai munanjohtimiin (ks. Sisäsynnytintulehdus (PID)).

Tulehdusepäilyn tutkiminen

Tärkeintä on tarkka lääkärin tekemä kliininen tutkimus ja oireiden kuvaus. Valkovuodon syyn selvittelyssä voidaan ottaa erilaisia tulehdusnäytteitä. Hiivaviljely on aiheellinen toistuvien tulehdusoireiden yhteydessä. Emätineritettä voidaan tutkia bakteerivärjäyksellä laboratoriossa ja selvittää bakteerivaginoosin mahdollisuutta. Bakteeriviljelystä ei ole hyötyä valkovuodon syyn selvittelyssä.

Papakoe on hyödyllinen, varsinkin jos sitä ei ole viimeisen vuoden aikana otettu. Papassa voidaan nähdä tavallisimmat emätintulehduksen aiheuttajat. Sukupuolitaudin mahdollisuus on syytä tutkia ottamalla klamydianäyte, josta samalla tutkitaan tippuri. Harvinaisemmat trikomonas ja mykoplasma voidaan tutkia spesifillä testillä tarvittaessa.

Kokenutkaan lääkäri ei pysty välttämättä tutkimuksen yhteydessä näkemään, onko kyse tulehduksesta ja mikä on tulehduksen aiheuttaja. Ns. fluornatiivitutkimus soveltuu parhaiten erikoispoliklinikoille. Silloin valkovuotonäyte otetaan gynekologisen tutkimuksen yhteydessä, ja näyte tutkitaan mikroskoopilla. Näin voidaan todeta esimerkiksi bakteerivaginoosi, trikomonas ja hiiva.

Itsehoito

Hygieniasta huolehtiminen on tärkeää, mutta liiallista peseytymistä, vaahtokylpyä ja saippuaa on vältettävä. Tavallisen vesipesun jälkeen iho kuivataan kevyesti painelemalla, minkä jälkeen voi käyttää hajustamatonta ihonhoitoöljyä tai perusvoidetta. Pikkuhousunsuojia ei ole hyvä käyttää jatkuvasti normaalin valkovuodon vuoksi, sillä ne saattavat ärsyttää ulkosynnyttimiä.

Jos valkovuodon syynä ei ole tulehdus, voi joillekin olla apua maitohappobakteereja sisältävistä emätinpuikoista, jotka normaalistavat emättimen pH:ta ja bakteerikantaa. Hiivatulehdukseen on saatavissa apteekista ilman reseptiä 1–3 päivän emätinpuikkokuureja sekä suun kautta yhtenä päivänä otettava tablettilääkitys. Jos oireet ovat selkeät, lääkehoitoa voi kokeilla kerran ilman tutkimusnäytteiden ottoa.

Milloin lääkäriin

Tutkimuksiin on syytä hakeutua aina, jos epäilee sukupuoliteitse tarttuvaa tulehdusta.

Tutkimukset ovat myös aiheelliset, jos oire on ilmaantunut äkkiä.

Samoin valkovuotoon liittyvä virtsakirvely, alavatsakivut, verensekainen vuoto tai muut yleisoireet ovat aina syy lääkärikäynnille.