Oireet ja syyt

Kutinaan voi liittyä muita oireita, esimerkiksi limakalvojen tai virtsaputken kirvely, valkovuoto tai yhdyntäkipu. Kun vaivan syytä selvitetään, on hyvä miettiä, mitkä oireet ovat hankalimmat ja ovatko oireet ihoalueella, emättimen suun limakalvolla vai peräaukon ympärillä. Esimerkiksi märkäinen tai rusehtava valkovuoto voi liittyä emätintulehdukseen tai virtsaamisen liittyvä kirvely virtsateiden tulehdukseen.

Tavallisin kutinan syy on ihon ja limakalvojen kuivuminen ja ohentuminen, mys nuorilla naisilla. Taustalla voi olla liiallinen pesu (erityisesti saippualla), jatkuva pikkuhousunsuojien käyttö tai joidenkin pesuaineiden aiheuttama ärsytys.

Vaihdevuosien jälkeen munasarjojen estrogeenieritys vähenee, ja sen seurauksena emättimen limakalvo ja myös ulkosynnyttimien iho kuivuu ja ohenee. Se aiheuttaa lähes kaikille jonkin asteista limakalvojen kutinaa ja/tai kirvelyä. Esimurrosikäisillä tytöillä esiintyy melko usein ulkosynnyttimien kutinaa. Estrogeenivaikutuksen puuttuessa tytön emättimen limakalvo on ohut eikä emättimeen erity limaa. Tulehdukset ovat kuitenkin harvinaisia.

Vähemmän tunnettu ulkosynnyttimien kutinan syy on solujen hajoaminen eli sytolyysi. Kyseessä on oikeastaan normaali tilanne: emättimestä erittyvä hapan valkovuoto aiheuttaa oireita emättimen suulle ja häpyhuulien pintaan. Vaivana on valkovuodon lisäksi niukka kutina ja kirvely, joka siis johtuu valkovuodon matalasta pH:sta. Tämä vaiva sekoitetaan usein hiivatulehdukseen. Kyseessä ei siis ole tulehdus – enemmänkin "puhdas" emätin. Jos sytolyysiin liittyy hankalia oireita, voi paikallisesti käytetty mieto estrogeenivoide tai -puikko auttaa pitämään oireet poissa kypsyttämällä emättimen limakalvon pintasoluja, jolloin laktobasillit eivät pysty niitä enää hajottamaan.

Tavallisin kutinaa aiheuttava emätintulehdus on hiivatulehdus. Sen oireita ovat kokkareinen, vaalea valkovuoto ilman alavatsakipuja sekä kutina ja kirvely ulkosynnyttimissä. Kuitenkin vain neljäsosalla kutinaoireisista on hiivasienitulehdus.

Erilaiset ihottumat voivat aiheuttaa kutinaa. Niistä tavallisimpia ovat lichen sclerosus eli valkojäkälä, lichen planus eli punajäkälä sekä psoriaasi. Ulkosynnyttimien puna- ja valkojäkälän syy on tuntematon. Tällainen ihottuma kutisee usein voimakkaasti, ja raapimisen takia iho saattaa lopulta paksuuntua ja kovettua. Oireiden voimakkuus saattaa vaihdella ilman selkeää syytä.

Itsehoito ja oireiden ehkäisy

Ulkosynnyttimien ihon hoitoon kannattaa käyttää kosteuttavia perusvoiteita tai hoitoöljyjä. Liian tiheitä pesuja ja saippuaa sekä muita pesuaineita on syytä välttää. Ilmakylvyt eli hengittävät kuidut vaatteissa ja nukkuminen ilman housuja ovat usein hyödyllisiä.

Ongelmien syy voi myös olla tiukoissa vaatteissa tai jatkuvassa pikkuhousunsuojien käytössä. Alusvaatteiden on hyvä olla hengittäviä, ja pyykinpesussa kannattaa käyttää hajustamattomia pesuaineita. Yhä useampi myös ajelee häpykarvoitustaan. Häpykarvat on kuitenkin tarkoitettu suojaamaan herkkää ihoa ja limakalvoja, joten häpykarvojen ajoa kannattaa välttää. Karvojen poisto altistaa lisäksi äreille karvatupen tulehduksille.

Toistuvia hiivalääkekuureja kannattaa välttää. Sytolyysiin liittyvät kutinaoireet voivat hävitä hiivatulehduksen hoitoon tarkoitetuilla emätinpuikoilla ja -voiteilla, koska ne nostavat valkovuodon pH-arvoa. Lääkekuurin jälkeen oireet kuitenkin palaavat.

Milloin hoitoon

Yleisohjeena voi todeta, että lääkärin tutkimuksiin on syytä hakeutua, jos ulkosynnyttimissä on sitkeä, kutiseva, haavautuva ihottuma tai jos omat hoitokeinot eivät ole auttaneet.

Tarkat esitiedot ja muualla iholla esiintyvät oireet voivat antaa viitteitä oikeasta diagnoosista. Ihottuma-alueelta on tärkeää ottaa kudosnäyte silloin, kun diagnoosi on epäselvä tai kun tavanomaisella hoidoilla ei saada apua. Jos oire ei perusvoiteilla korjaannu, tarvitaan lääkärin kirjoittamia reseptivalmisteita. Silloin käytetään tavallisimmin vahvoja kortisonivoiteita.