Kohdunkaulan muutosten aiheuttamia oireita

Kohdunkaulan muutoksiin viittaavat valkovuoto tai ylimääräinen verinen vuoto, erityisesti jos sitä ilmenee aina yhdynnän jälkeen. Oireita ei välttämättä ole lainkaan, vaan esimerkiksi kohdunkaulan polyyppi voidaan todeta papakokeen oton tai gynekologisen rutiinitutkimuksen yhteydessä.

Muutosten toteaminen

Kohdunkaulan muutokset todetaan gynekologisessa tutkimuksessa, jossa tarkastellaan kohdunnapukkaa ja kohdunkaulan kanavan eritettä. Papanäyte on tärkeä osa tutkimusta. Tarvittaessa otetaan tulehdusnäytteet. Jos papakokeessa on solumuutoksia, jatkotutkimuksena tehdään kohdunsuun tähystys, kolposkopia, jonka yhteydessä otetaan koepaloja.

Kohdunkaulan muutosten hoito

Hoito riippuu luonnollisesti löydöksestä. Tulehdukset hoidetaan aiheuttajansa mukaisesti; esimerkiksi klamydiatulehdus edellyttää antibioottihoitoa.

Polyypit eli limakalvopullistumat voidaan yksinkertaisesti poistaa pienellä pihdillä kiertämällä. Oireetonta, pientä (< 5 mm) polyyppia ei tarvitse poistaa.

Ektopia on normaali löydös, joka ei sinällään vaadi hoitoa eikä seurantaa.

Kondyloomamuutokset ja hyvänlaatuiset solumuutokset voidaan hoitaa laserhoidolla tai kohdunkaulan sähkösilmukkahoidolla (ns. loop-hoito).

Kohdunkaulan syövän esiasteet ja niiden hoito

Pitkittyneet HPV-infektiot, varsinkin jos aiheuttaja on ärhäkkää HPV-tyyppiä, kuten 16, 18, 31, 33 ja 45, lisäävät erityisesti kohdunkaulan syövän ja sen esiasteiden riskiä. Suuren riskin HPV-infektio ei kuitenkaan ole sama asia kuin kohdunkaulan syövän esiaste, ja vain pienelle osalle suuren riskin HPV-infektioon sairastuneista kehittyy kohdunkaulan syöpä. Mistä tahansa esiasteista jopa 90 % parantuu itsestään 13–22-vuotiailla. Syövän esiasteiden kehittymiseen vaikuttavat HPV-infektion ohella myös monet muut tekijät, kuten yhdyntöjen varhainen alkamisikä ja kumppaneiden runsaus. Myös tupakointi, immuunipuolustusta heikentävä lääkitys ja muut gynekologiset tulehdukset, kuten klamydia, lisäävät syöpäriskiä.

HPV-infektio esiintyy tavallisimmin silmille näkymättöminä solumuutoksina, jotka voivat naisilla löytyä papakokeen tai HPV-testin avulla. Jos papakokeessa on muutoksia, jotka viittaavat kohdunkaulan solumuutosten mahdollisuuteen, tehdään jatkotutkimuksia: tapauksesta riippuen otetaan uusi papakoe tai tehdään kolposkopia ja otetaan koepalat. Muutosten luonne, hoitotapa ja seuranta määritellään näiden tutkimuslöydösten mukaan.

Kohdunkaulan syövän esiasteista käytetään tällä hetkellä useita lyhenteitä ja joskus myös termiä dysplasia (kudosmuutos). Aiemmassa WHO:n suosituksessa käytettiin lyhennettä CIN (cervical intraepithelial neoplasia) ja uudemmassa suosituksessa LSIL- tai HSIL-termiä (low-grade tai high-grade squamous intraepithelial lesion).

• Lievimmät esiastemuutokset paranevat ensimmäisten kahden vuoden aikana, ja syöpäriski on pieni. Lievissä levyepiteelimuutoksissa (LSIL) riittää melkein aina seuranta. Muutosta ei yleensä hoideta, sillä spontaanin paranemisen todennäköisyys on noin 90 %. Jos esiastemuutos ei parane kahden vuoden seurannassa, se hoidetaan.
• Keskivahvat esiastemuutokset ovat pysyvämpiä kuin lievät esiastemuutokset. Tuoreessa tutkimuksessa todettiin, että puolet keskivaikeista esiastemuutoksista paranee kahden vuoden seurannassa ilman hoitoa. Pahanlaatuistumisen riski lisääntyy potilaan iän lisääntyessä.
• Vahvojen esiastemuutosten yhteydessä syöpäriskiksi on arvioitu yli 12 %. Seulontaikäryhmässä (30–60-vuotiaat) noin 15–40 % vaikeista muutoksista kehittyisi hoitamattomina syöväksi. Jos kyseessä on vaikea levyepiteelimuutos (HSIL), hoito on aiheellinen, sillä sairaus paranee harvemmin itsekseen ja sen eteneminen on todennäköisempää.

Kohdunkaulan muutoksia hoidetaan muutoksen laajuudesta ja vaikeusasteesta riippuen poistamalla muutos kolposkopiassa sähkösilmukalla (loop) tai laserilla (konisaatio) polikliinisesti. Hoito ei vaikuta naisen hedelmällisyyteen, mutta saattaa lisätä ennenaikaisen synnytyksen riskiä.

Esiasteiden hoitotulokset ovat hyviä: 95 %:lle hoidetuista riittää yksi hoitokerta. Seurannassa käytetään papakoetta ja HPV-testiä. Koska kohdunkaulan syövän riski on merkittävästi suurentunut vielä 20 vuotta hoidon jälkeenkin, HPV-testien tai papakokeiden väli ei saa ylittää viittä vuotta, ja seurantaa tulisi jatkaa vähintään 20 vuoden ajan, vaikka se jatkuisi yli 65 vuoden iän.

Kohdunkaulan muutosten ehkäisy

Polyyppien muodostusta ei voida ehkäistä. Sukupuoliteitse tarttuvia tulehduksia voidaan ehkäistä käyttämällä kondomia yhdynnässä.

Kohdunkaulan syövän seulontaohjelmalla on saatu kohdunkaulan syöpätapaukset vähenemään merkittävästi. Rokotusohjelmassa olevan HPV-rokotteen on todettu vähentävän papilloomaviruksen aiheuttamia kudosmuutoksia, syövän esiasteita sekä niihin liittyviä syöpiä merkittävästi.

Jos kohdunkaulan syövän seulontatutkimuksissa on todettu muutoksia, kannattaa käydä suositusten mukaisesti seurannoissa, jotta mahdolliset kehittyvät kohdunkaulan syövän esiasteet voidaan hoitaa. Myös kohdunkaulan solumuutosten hoidon jälkeen on aiheellista käydä seurannoissa ohjeiden mukaisesti. Esiasteiden hoidolla pystytään estämään arviolta 99 % kohdunkaulan syövistä. Tupakointi lisää esiasteen uusiutumisen riskiä merkittävästi.