Herpes simplex -virusta (HSV) on kahta tyyppiä, HSV-1 ja HSV-2, jotka molemmat voivat aiheuttaa herpeksen iholle ja sukuelinten limakalvoille. Suupielen huuliherpeksen eli yskänrokon tai muun ihoalueen herpeksen aiheuttaa useimmiten HSV-1 ja sukuelinherpeksen HSV-2, joskin nykyään jopa kolmannes sukuelinherpestartunnoista on HSV-1:n aiheuttamia.

HSV-1-tartunta saadaan useimmiten nuorena aikuisena ja sen esiintyvyys on viime vuosikymmeninä hieman laskenut. Aikuisväestöstä tartunta on noin 50 %:lla. Virus siirtyy lähikosketuksessa, esimerkiksi suudellessa. Virusmäärä ja tartuttavuus ovat suurimmillaan silloin, kun iholla on herpesrakkula tai rupi. Ensitartunta ei yleensä aiheuta oireita, mutta voi joskus olla vaikeaoireinenkin.

Tartunnan jälkeen virus siirtyy hermosäiettä pitkin hermotumakkeeseen, jonne se jää piilevään eli latenttiin muotoon. Esimerkiksi vilustuminen, auringon ultraviolettisäteily, voimakas stressi, kuukautiset tai suun alueen toimenpiteet voivat saada viruksen aktivoitumaan ja siirtymään hermoa pitkin ihoon tai limakalvolle, jolloin se aiheuttaa joko oireettoman viruserityksen tai oireisen taudin. Suurin osa HSV-1-tartunnan saaneista ei koskaan oireile, mutta osalla herpes uusiutuu toistuvasti.

Ihon herpesinfektion oireet

Tartunta on tavallisesti oireeton, ja sen jälkeen herpes voi uusiutuu vaihtelevien aikojen kuluttua. Joillakin näkyvää herpestä ei ole koskaan, ja joillakin jopa kuukausittain.

Herpes uusiutuu tartunta-alueelleen. Ensioire on yleensä paikallinen ihon kipu, kirvely ja kutina. Tuntien kuluessa tai viimeistään seuraavaan päivään mennessä ilmestyvät herpekselle tyypilliset rakkulat. Niitä on useimmiten huulessa (huuliherpes eli yskänrokko, ks. kuvat ja ), sierainaukossa tai muualla kasvoissa. Joskus herpes voi oireilla muualla iholla kuten sormessa (ks. kuva  ), pakarassa tai jalkaterässä. Paraneminen vie yleensä 1–2 viikkoa, mutta joskus pidempään.

Herpes voi aiheuttaa silmään sarveiskalvotulehduksen (herpeskeratiitti). Sen oireita ovat toispuolinen silmän kipu, roskan tunne, vetistys, lievä sidekalvopunoitus, valonarkuus ja näön heikkeneminen.

Herpes simplex -viruksen ensitartuntaan voi noin yhdellä sadasta liittyä raju, kuumeinen suutulehdus. Silloin ienalueelle ja muualle suun limakalvoille ilmaantuu lukuisia kivuliaita, nopeasti haavautuvia rakkuloita.

Atooppista ihottumaa sairastavalla Herpes simplex voi levitä laajalle alueelle ja aiheuttaa niin sanotun eczema herpeticumin (ks. kuva  ). Tätä tautimuotoa esiintyy enemmän lapsilla. Useimmiten kasvoille, mutta joskus muualle pään, vartalon ja yläraajojen iholle, nousee pieniä, nopeasti rikkoutuvia ja rupeutuvia punoittavapohjaisia rakkuloita. Iho on arka ja kutiava, ja potilas on useimmiten huonovointinen ja kuumeinen.

Toistuvasti oireilevan monimuotoisen punavihoittuman (erythema multiforme) taustalla voi olla ihon tai sukuelinten limakalvon uusiutuva herpes. Se ilmaantuu noin 1–2 viikon viiveellä herpesinfektiosta ja paranee itsestään muutaman viikon sisällä. Herpeksen estolääkitys voi katkaista uusiutumiskierteen. Herpesvirus voi joskus aiheuttaa myös imusuonitulehduksen (lymfangiitin), etenkin käsissä tai sukuelimissä.

Ihon herpesinfektion toteaminen

Herpeksen tunnistaa useimmiten tyypillisten ja toistuvien oireidensa perusteella. Joskus herpes voi muistuttaa märkärupea, vesirokkoviruksen (varicella-zostervirus) aiheuttamaa vyöruusua tai muuta akuuttia ihottumaa.

Tarvittaessa viruksen voi osoittaa tuoreesta rakkulasta tai rakkulan pohjasta otetulla viljelyllä tai nukleiinihapon osoituksella. Vasta-aineiden määrittäminen verestä on harvoin hyödyksi diagnostiikassa.

Ihon herpesinfektion itsehoito

Ihon uusiutuva herpesinfektio paranee useimmiten itsestään 1–2 viikossa, ja lieväoireista tautia ei tarvitse hoitaa. Huuliherpeksen itsehoitoon voi käyttää asikloviiri- tai pensikloviiri-voidetta. Suun kautta otettavat asikloviiri- tai valasikloviirivalmisteet lievittävät taudin oireita jonkin verran paremmin. Lääke tulisi aina aloittaa mahdollisimman nopeasti oireiden ilmaantuessa ja hoidon kesto on valmisteesta riippuen 1–5 päivää.

Hyvällä hygienialla voi välttää infektion leviämisen sormien tai ihokontaktin välityksellä muille ihoalueille ja muille henkilöille.

Milloin lääkäriin?

Rajuoireinen herpes, johon liittyy laaja ihon tai limakalvon rakkulointi, kuume ja huonovointisuus, on syy lähteä viiveettä lääkäriin. Myös immuunipuutos (esimerkiksi immunosuppressiivisen lääkkeen tai syöpähoidon seurauksena), silmän lähellä oleva herpesinfektio tai silmäoireet ovat aihe välittömään lääkärin arvioon.

Viruslääkitys suun kautta (asikloviiri, valasikloviiri tai famsikloviiri) aloitetaan heti ensioireiden ilmannuttua. Vaikeissa tautimuodoissa käytetään laskimonsisäistä lääkitystä. Lääkitys ei hävitä virusta elimistöstä, mutta se nopeuttaa oireiden lievittymistä.

Viruslääkettä voi myös käyttää estohoitona, jos herpes uusiutuu tiheästi. Estohoitoa harkintaan potilaskohtaisesti, ja kriteerinä on käytetty muun muassa herpeksen uusimista vähintään kuusi kertaa vuodessa. Estohoidon jatkoa arvioidaan 6–12 kuukauden välein.

Ihon herpesinfektion ehkäisy

Tiheään uusiutuvassa herpeksessä suun kautta otettavaa viruslääkettä voidaan käyttää estohoitona kuukausien tai vuosien ajan.

Auringolta suojautuminen aurinkosuojavoiteella voi estää huuliherpeksen ilmaantumista kesällä ja aurinkomatkoilla.

Herpeksen tartuttavuus on suurimmillaan silloin, kun iholla on rakkula tai rupi, mutta myös oireeton viruseritys voi aiheuttaa jatkotartunnan. Tarttumista voi vähentää hyvällä hygienialla ja suojautumisella. RokotettaHerpes simplex -virusta vastaan ei ole.