Korvien soimisella (tinnitus) tarkoitetaan kuulohavaintoa, joka ei aiheudu ulkoisesta äänestä. Äänihahmo voi ilmetä monella tavalla: se voi olla esimerkiksi vinkuva, kohiseva, suriseva, sihisevä tai viheltävä. Tinnitus on yleistä, ja noin 10 %:lla väestöstä se on jatkuvaa. Syynä on tavallisimmin sisäkorvan karvasolujen hermopäätteiden vaurioituminen, mikä aiheuttaa poikkeavan ääniaistimuksen. Aistimuksen pitkittymiseen voivat vaikuttaa vähittäiset muutokset kuuloaivokuorella. Usein samalla kuitenkin kuulo voi säilyä normaalina.

Tinnituksen aiheuttava sisäkorvan vaurion perussyy on usein tuntematon, mutta se voi syntyä melusta, joko pitkäaikaisesta altistuksesta kovalle äänelle tai yhdestä rajusta altistuksesta, esimerkiksi räjähdyksestä, tai korvan seutuun osuneesta iskusta. Myös iän myötä kehittyvään kuulon huononemiseen voi liittyä tinnitus. Samoin jotkin lääkkeet (esimerkiksi tulehduskipulääkkeet) voivat aiheuttaa korvien soimista.

Harvinaisempia syitä korvien soimiseen ovat eräät korvan sairaudet, kuten Ménièren tauti tai otoskleroosi. Pitkäaikainen niskan lihasten jännitys voi myös aiheuttaa korvien soimista. Sydämen sykkeen tahdissa kuuluva tinnitus voi olla merkkinä verisuonipoikkeavuudesta.

Tinnitus alkaa usein äkillisesti, mutta vaimenee ja usein häipyy, kun henkilö vakuuttuu sen vaarattomuudesta. Lähes aina tinnitus onkin hyvänlaatuista, eikä sen taustalla ole hoitoa vaativaa sairautta.

Tilapäisesti tinnitusta voivat pahentaa korvakäytävän tukkeutuminen, henkinen ja ruumiillinen rasitus, väsymys, tupakointi tai alkoholin käyttö.

Tinnitusta esiintyy muita useammin mm. ihmisillä, jotka kärsivät masennuksesta, kilpirauhassairauksista, nivelrikosta, reumasta tai astmasta.

Tinnituksen häiritsevyys on hyvin yksilöllistä. Jotkut eivät huomaa korvien vinkumista juuri lainkaan, joillekin jatkuva vinkuminen saattaa aiheuttaa keskittymisen ja nukahtamisen vaikeuksia ja muistin häiriöitä.