Painehaavan riskitekijät

Painehaavoja syntyy erityisesti vuodepotilaille, jotka joutuvat makaamaan pidempiä aikoja paikallaan, eivätkä pysty itse kääntymään vuoteessa. Haavojen syntyyn vaikuttaa ratkaisevasti kudosten puutteellinen verenkierto, mikä voi johtua kehon rakenteesta, ulkoisesta paineen aiheuttajasta, verenkiertosairaudesta tai usein näistä yhdessä. Myös teho-osastoilla hoidossa olevat potilaat saavat herkästi painehaavoja. Vaikeita sairauksia potevat, hyvin iäkkäät sekä selkäydinvaurion saaneet ovatkin erityisen suuressa riskissä saada painehaava. Pitkäaikaista hoitoa tai hoivaa saavista noin joka kymmenennellä on painehaava.

Painehaava muodostuu tavallisesti paikkaan, jossa luu on lähellä ihoa ilman suojaavaa pehmytkudosta. Vähäinen rasvakudos sekä vajaaravitsemus lisäävät myös painehaavojen syntymisen riskiä. Yleisiä painehaavojen paikkoja ovat lonkat, ristiluun alue, alaselkä, pakarat ja kantapäät (kuva ). Kipsihoidon osalta riskialueita ovat nilkassa kehräsluun ja kantaluun ulkonevat kohdat sekä ranteessa kyynärluun ulkoneva alue ja peukalon aukon reuna (kuvat ja ). Aina jos murtumahoidon tuenta, kuten kipsi, aiheuttaa kipua tai painaa, on hyvä käydä näyttämässä sitä kipsin tehneessä yksikössä.

Ulkoisena paineen aiheuttajana painehaavalle voi toimia pelkkä tavallinen vuode, vaikka se olisi pehmeäkin. Muita painehaavalle altistavia ulkoisia aiheuttajia ovat erilaiset tuennat, kuten alaraajojen sekä yläraajojen murtumissa käytettävät lastat, kaulurit, vartalon kiertoa estävät tukiliivit sekä muut kehon asentoa ylläpitävät apuvälineet.

Painehaavoille altistavista sairauksista diabetes ja valtimotauti huonontavat verenkiertoa. Diabetes myös vaurioittaa hermostoa, mikä saattaa estää potilasta aistimasta kipua, vaikka haava olisikin jo syntymässä. Laskimoiden vajaatoiminta puolestaan heikentää laskimoverenkiertoa ja altistaa näin painehaavoille. Tupakka ja muut nikotiinivalmisteet heikentävät pintaverenkiertoa ja lisäävät siten painehaavan syntymisen riskiä.

Painehaavan synty, oireet ja toteaminen

Yleensä painehaava syntyy useiden päivien makuulla olon seurauksena, mutta joskus se voi syntyä vakavasti sairaille muutamassa tunnissakin. Ensin iholla näkyy painekohdassa tumma punoitus, mikä ei häviä painamisen jälkeen. Sitten kudoksiin tulee rakkula tai ihorikko (Painehaavahelpperi). Painehaava voi myös muuttua tummaksi (luokittelematon painehaava, kuva ). Tässä vaiheessa tarvitaan kirurgista toimenpidettä. Tummaihoisen potilaan ihon arvioinnissa tulee noudattaa erityistä tarkkuutta, jotta poikkeava prosessi havaittaisiin ajoissa .

Pidemmälle edetessään ihorikosta kehittyy vaikeasti hoidettava kraatterimainen syvä haava, johon tulee toisinaan bakteeritulehdus.

Painehaava on useimmiten kivulias, mutta diabetesta sairastavilla kipua ei aina esiinny. Myös muistisairaiden tai vammautuneiden tai muuten ilmaisukyvyltään rajoittuneiden henkilöiden voi olla vaikea ilmaista kipua. Tämä on tärkeä huomioida painehaavariskin arvioinnissa.

Painehaavojen ehkäisy

Pitkäaikaishoivan vuodeosastoilla kiinnitetään erityistä huomiota painehaavojen ehkäisyyn vaihtamalla potilaan asentoa riittävän usein. Nyrkkisääntö on, että painekohtia tulisi vaihtaa parin tunnin välein esimerkiksi kääntämällä ihminen kyljeltä toiselle. Kääntämisessä tulee käyttää oikeaa tekniikkaa, jotta kääntäjälle ei koidu haittoja. Kotona esimerkiksi läheistään hoitava voi saada erityistä koulutusta kääntötekniikkaan (kinestetiikka).

Hoitolaitoksissa on käytössä erityiset painehaavapatjat, joiden kotikäytöstä voi kysyä kotisairaanhoidosta. Lisäksi on olemassa kaupallisia valmisteita, jotka auttavat ehkäisemään kantapäiden painehaavoja.

Ravitsemuksesta huolehtiminen on tärkeää kudosten vahvistamiseksi. Ravinnon on sisällettävä erityisesti riittävästi proteiinia. Ihon rasvaamisen ei ole todettu vähentävän painehaavan kehittymistä. Tupakoinnin lopettaminen on tärkeää verenkierron kannalta. Kosteus lisää painehaavan riskiä, vaikeuttaa syntynyttä painehaavaa ja estää painehaavaa paranemasta, joten hygieniasta ja riittävän tiheästä vaipan vaihdosta inkontinenssissa tulee huolehtia. Ihon kunto tulee tarkistaa säännöllisesti.

Tuennoissa, kuten raajakipsauksissa ja kaulureissa, painehaavojen riskiryhmään kuuluville on laitettava ylimääräistä pehmustetta, ja kipsit on hyvä tarkistaa säännöllisesti painehaavojen syntymisen varalta erityisesti tuentahoidon alussa. Tuenta ei saa aiheuttaa kipua tai hankausta. Jos näin tapahtuu, tuenta tulee tarkistaa ja vaihtaa.

Painehaavojen hoito ja itsehoito

Painehaavan ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää ja siihen kannattaa kiinnittää huomiota myös kaikenlaisessa kotona tapahtuvassa hoidossa. Ennaltaehkäisyä toteutetaan oma-aloitteisesti tai ammattilaisten antamien ohjeiden mukaan. Huolellista läheisen tai kotihoidon seurantaa tarvitaan kaikille kotona hoidettaville liikkumisrajoitteisille henkilöille alkavan painehaavan ehkäisemiseksi ja sellaisen havaitsemiseksi mahdollisimman varhain. Mikäli painehaavan riski on suuri tai sellaisen merkkejä ilmaantuu, ensisijaisen tärkeää on vähentää painetta riskialueella ja rajoittaa alueen kaikenlaista koskettamista ja hieromista. Painehaavan synnyttyä on tärkeää olla yhteydessä terveydenhuoltoon. Ammattilaisten aloittama hoito jatkuu kotona joko omaisen tai kotisairaanhoidon toteuttamana.

Painehaavan paikallishoidossa pätevät samat periaatteet kuin pitkäaikaisen säärihaavan hoidossa.

Jos haavassa on runsaasti paksuja keltaisia katteita tai mustaa kuollutta kudosta (nekroosia), tulee haavahoitajan tai lääkärin poistaa nämä erityisellä instrumentilla kyretillä tai veitsellä ja saksilla. Jos katteita ja kuollutta kudosta on vain vähän, lääkäri voi määrätä erilaisia hoitotuotteita kotonakin käytettäviksi. Tällainen hoito toteutetaan yleensä kotisairaanhoidon valvonnassa. Kun haavan pohja näyttää puhtaalta ja tasaisen punoittavalta, sitä voidaan suihkutella. Tarkoitus on huuhtoa haavasta eritteitä ja kuollutta kudosta pois. Tähän käy tavallinen vesijohtovesi. Joskus lääkäri määrää hoitoon liitettäväksi turvotusta laskevan painepuristushoidon, mutta tällöin haavassa ei saa olla bakteeritulehdusta. Hoitojen välillä haavan tulee "levätä", jotta sillä olisi aikaa parantua. Haavanhoidon onnistuminen edellyttää hyvää yhteistyötä, ohjeistusta sekä riittävää kipulääkitystä.

Laboratoriokokeita ja antibiootteja ei tarvita, ellei oireiden vaikeutumisen yhteydessä epäillä bakteeritulehdusta. Sen merkkejä ovat lisääntynyt kipu, turvotus, märkäerite ja kuume sekä haavan ympäristön lisääntynyt punoitus vaaleassa ihossa. Haavan bakteeritulehdus voi hoitamattomina johtaa verenmyrkytykseen.

Toistuvat bakteeritulehdusjaksot ovat painehaavalle tyypillisiä. Katteet haavassa eivät ole todiste bakteeritulehduksesta. Tulehdusjaksot hoidetaan lyhyillä 1–2 viikon antibioottikuureilla. Pitkät, kuukausia kestävät antibioottihoidot eivät edistä haavan paranemista ja sulkeutumista, ja siksi niitä ei enää suosita. Päätös antibioottihoidon aloituksesta tehdään kotisairaalassa, terveyskeskuksessa tai vuodeosastolla oireiden ja haavan ulkonäön perusteella. Yleensä suun kautta annettava tablettihoito on riittävä. Jos yleisvointi on heikentynyt, tai kuume nousee haavan tulehdusoireiden lisääntymisen yhteydessä, saatetaan alkuun tarvita myös laboratoriokokeita ja suonensisäistä antibioottia. Sairaalahoito voi tällaisissa tilanteissa olla tarpeellinen. Haavasta otetaan hankalassa tai toistuvassa infektiossa yleensä bakteeriviljely ja selvitetään, onko haavassa ongelmabakteeri, kuten MRSA.

Vaikea pitkäaikainen (krooninen) haava voidaan joskus saada paranemaan haavan peittävällä laitteella, joka poistaa jatkuvalla alipaineella eritteitä haavasta (ns. vakuumi- eli VAC-hoito). Tämä hoito aloitetaan yleensä sairaalassa tai kotisairaalassa, mutta sitä voidaan jatkaa myös kotihoidossa. Sitä ei voida toteuttaa akuutissa bakteeritulehduksessa.

Joskus haavan sulkeutumisen nopeuttamiseksi voidaan tehdä ihonsiirto erikoissairaanhoidossa. Se tehdään tavallisimmin potilaan omasta ihosta, useimmiten reidestä, otetulla ohuella ihosiirteellä. Tämäkään ei takaa haavan lopullista paranemista. Paraneminen onkin sidoksissa henkilön kokonaistilanteeseen.

Milloin ammattilaisen arvioon painehaavan vuoksi?

Jos uutena syntynyt haava ei ole sulkeutunut viimeistään neljän viikon kuluessa, on hakeuduttava lääkäriin. Lääkärissä selvitetään syy sille, miksi haava ei umpeudu ja tehdään hoitosuunnitelma. Samalla annetaan yksilölliset kotihoito-ohjeet, koska itsehoidon onnistuminen on välttämätöntä pahempien ongelmien ehkäisemiseksi. Mikäli kotihoitoon tarvitaan lisäapua, ollaan yhteydessä kotisairaanhoitoon.

Kiireellinen arvio tai päivystyskäynti on tarpeen, jos haavan ympärille on levinnyt laaja punoitus ja turvotus, kipu on lisääntynyt (tätä ei välttämättä esiinny diabetesta sairastavilla) tai on noussut kuume.

Kiireellinen arvio on tarpeen myös, jos tulehtunut raaja muuttuu kylmäksi ja kalpeaksi.